Noldor (kieli)
Noldor (engl./quenya Noldorin)[1] on haltiakieli, joka oli osa J. R. R. Tolkienin tarustoa ennen Tarun Sormusten herrasta julkaisua. Noldorista tuli lopulta Tarussa Sormusten herrasta esiintyvä sindar, mutta nimensä mukaisesti noldor oli haltiakansa noldorin oma kieli eikä Keski-Maahan jääneiden haltioiden kieli.
Sisällysluettelo
Lyhyt ulkoinen historia
Noldoria edelsi Tolkienin varhaisin kelttiläisvaikutteinen haltiakieli, goldogrin eli "maahiskieli". Glǽmscrafu-sivuston luonnehdinnan mukaan noldorin muoto ja rakenne poikkeavat selvästi goldogrinista, vaikka myös jatkuvuus kielten välillä on havaittavissa. Kummatkin olivat kieliä, jotka kehittyivät Keski-Maassa maanpaossa eläneiden noldor-haltioiden keskuudessa heidän alkuperäisestä, Valinorissa puhutusta kielestään.[2] Noldorin tapauksessa tätä vanhempaa kielimuotoa kutsutaan muinaisnoldoriksi.
Vasta 1950-luvun alussa, kun Tarun Sormusten herrasta varsinainen teksti oli valmis ja Tolkien oli ryhtynyt kirjoittamaan liitteitä, hän päätyi muuttamaan kielten historiaa.[3] Noldorista tuli[4] sindar, Beleriandin alkuperäisten asukkaiden kieli.
Huomattava määrä myöhäisen noldorin[5] sanastoa sisältyy "Etymologioihin", joita Tolkien täydensi vielä Tarun Sormusten herrasta kirjoittamisen alkuvaiheessa.[6]
Katso myös
Viitteet
- ↑ Suomennos "noldor": Catherine McIlwaine, Tolkien: Mies joka loi Keski-Maan, s. 232.
- ↑ Gnomish & Noldorin (Glǽmscrafu; luettu 4.4.2024).
- ↑ HoMe XI, s. 19-27; HoMe XII, s. 78.
- ↑ Glǽmscrafu-sivuston mukaan "hieman muokattuna".
- ↑ HoMe V, s. 346.
- ↑ HoMe V, s. 344-345.
Aiheesta muualla
- Ardalambion-sivuston artikkelisarja sindarin ja myöhäisen noldorin systemaattisista eroista:
Tämä artikkeli kaipaa tarkistamista tai täydennystä.
Voit auttaa Kontuwikiä laajentamalla artikkelia
