Olifantti (runo)

Kohteesta Kontuwiki

Tämä artikkeli käsittelee J. R. R. Tolkienin runoa. Lukeaksesi olifanteista ja muista eläimeen ja siitä kertovaan runoon liittyvistä asioista, katso täsmennyssivu Olifantti.

Tom Bombadilin seikkailut
Tom Bombadilin seikkailut

Sisältö

Olifantti (engl. Oliphaunt) on kymmenes runo J. R. R. Tolkienin teoksessa Tom Bombadilin seikkailut (suom. Panu Pekkanen).[1] Runo on mukana myös Tarussa Sormusten herrasta Samvais Gamgin esittämänä.[2]

Ulkoinen historia

Runon englanninkielinen alkuteksti ilmestyi ensimmäisen kerran vuonna 1954 Tolkienin teoksessa The Two Towers ja Panu Pekkasen suomennoksena ensimmäisen kerran vuonna 1974 teoksessa Kaksi tornia.[2]

Runon ensimmäinen versio on huomattavasti pidempi Iumbo, or ye Kinde of ye Oliphaunt,[3] joka ei sijoitu Tolkienin tarumaailmaan vaan kertoo "oikeasta" elefantista keskiaikaisten bestiaarien tapaan. Tolkien kirjoitti runon salanimellä "Fisiologus" ja se ilmestyi vuonna 1927 Stapeldon Magazinessa yhdessä Tolkienin toisen "bestiaarirunon", Fastitocalonin kanssa;[4] tämänkin runon muokattu versio päätyi Tom Bombadilin seikkailuihin heti Olifantin jälkeen alkuperäisellä nimellä Fastitocalon.[5]

Runo on julkaistu myös erikseen vuonna 1989 Hank Hintonin kuvittamana kirjana.[6]

Sisäinen historia

Samvais Gamgi lausui runon Frodolle ja Klonkulle, kun he piileskelivät Morannonin edustalla ja Klonkku oli kertonut nähneensä, miten Mordoriin marssi sotajoukkoja joiden se arveli tulleen "etelästä Suuren virran alajuoksun takaa".[7] Silloin Sam "innossaan saada tietoja vieraista maista" kysyi Klonkulta, oliko tämä nähnyt myös olifantteja, ja kun Klonkku sanoi ettei tiennyt mitä ne olivat, Samvais "nousi seisomaan, pani kädet selän taakse (niin kuin aina kun hän 'puhui runoja')" ja lausui olifanttirunon.[7]

Runo ei ollut Samin itsensä sepittämä, vaan hän selitti sen alkuperää Klonkulle:

"[T]ämä on kontulainen loru. Saattaa olla hölynpölyä ja saattaa olla olematta. Mutta meillä on omat tarumme ja tietomme etelästä, ettäs tiedät. Ennen vanhaan hobitit matkustelivat aika lailla. Vaikka harvathan ne palasivat eikä heidän juttujaan kaikkia uskottu: briintiedoksi sanottiin, ei se ollut kunnon konnunpuhetta."[8]

Klonkkuun runo ei tehnyt vaikutusta, mutta Frodon mieltä se virkisti:

Hän oli saanut nauraa kaikkien huoliensa keskellä kun Sam oli pyöräyttänyt esiin vanhan lastenkamarilorun olifantista, ja nauru oli tehnyt lopun epäröinnistä.[8]

Tom Bombadilin seikkailujen esipuheessa runosta todetaan vain, että Sam sanoi sen olevan "Konnussa yleisesti tunnettu".[9]

Runon sisältö

Runossa on 20 riviä, peräkkäiset rivit ovat keskenään loppusoinnullisia. Runo on minämuotoinen: olifantti kertoo siinä itsestään ja sanoo olevansa "harmaa niin kuin hiiri" ja esittelee sitten suuren kokonsa ja kärsänsä, jota se vertaa käärmeeseen. Sitten se sanoo kävellessään maan järkkyvän, puiden kaatuvan ja ruohon lakoavan, kunnes palaa ulkomuotonsa esittelyyn: se kantaa suussaan sarvia ja sen korvat liehuvat.

Seuraavaksi olifantti kertoo asuvansa "etelän mailla" ja kiertelevänsä siellä "vuosia lukua vailla", mikä viittaa sen pitkäikäisyyteen. Se sanoo myös, ettei edes kuolema paina sitä maahan.

Lopuksi olifantti hieman mahtailee; se sanoo olevansa "suurin kaikista" ja jäävänsä ikuisesti sen muistiin joka sen kohtaa, mutta jos se jää näkemättä, sen olemassaoloon on vaikea uskoa. Kahdella viimeisellä rivillä olifantti lisää vielä, ettei siltä "kuule valhetta".

Runon kuvitus

Pauline Baynesin kuvitus

  • Vinjetti runon otsikossa: Otsikon molemmin puolin krokotiili puun oksista muodostuvassa ylöspäin avautuvassa seppeleessä.[10]
  • Runon lopussa: Äreän näköinen olifantti, joka on painanut päänsä alas mutta sen kärsä ja syöksyhampaat osoittavat ylöspäin. Olifantin takaa pilkistää lehvien peittämän rakennuksen kaksi tornia.[10]

Alan Leen kuvitus

  • Koko aukeamalle sijoitetun runon teksti alkaa vasemmanpuoleisen sivun keskikohdasta ja jatkuu oikeanpuoleisen sivun yläreunasta. Kuva sijoittuu vasemmanpuoleisen sivun vasempaan yläkulmaan, jossa on paksuun lehdettömään oksaan takertunut hobitti, ja oikeanpuoleisen sivun alaosasta vasemmanpuoleiseen sivuun, jossa näkyy olifantin pää ja kaula: eläimen suu on auki ja sen kärsä ja syöksyhampaat sojottavat kohti hobittia.[11]

Viitteet

  1. TBS 10, Olifantti, s. 47 / 190-191.
  2. 2,0 2,1 TSH II/4.3., Musta portti on kiinni, s. 344 / 565 / 320-321 / 392-393 / 669-670
  3. Ks. artikkeli Iumbo, or ye Kinde of ye Oliphaunt. Runon teksti kokonaisuudessaan: The Adventures of Tom Bombadil (2014), Commentary, s. 216-220.
  4. Fisiologus, "Adventures in Unnatural History and Medieval Metres, being the Freaks of Fisiologus: (i) Fastitocalon, (ii) Iumbo, or ye Kinde of ye Oliphaunt", The Stapeldon Magazine 7 (n:o 40), kesäkuu 1927, s. 123-127. Ks. Stapeldon Magazine. 1927 (TolkienBooks.net; luettu 16.5.2021).
  5. TBS 11, Fastitocalon, s. 48-49 / 192-193.
  6. Ks. artikkeli Oliphaunt (teos).
  7. 7,0 7,1 TSH II/4.3., Musta portti on kiinni, s. *** / *** / *** / *** / 669.
  8. 8,0 8,1 TSH II/4.3., Musta portti on kiinni, s. *** / *** / *** / *** / 670.
  9. TBS, Esipuhe, s. 7 / 144.
  10. 10,0 10,1 TBS 10, Olifantti, s. 47 / .
  11. TBS 10, Olifantti, s. / 190-191.

Tämä artikkeli kaipaa tarkistamista tai täydennystä.
Voit auttaa Kontuwikiä laajentamalla artikkelia