Viirikukko varren päässä

Kohteesta Kontuwiki
Tom Bombadilin seikkailut
Tom Bombadilin seikkailut

Sisältö

Viirikukko varren päässä (engl. The wind so whirled a weathercock) on ensimmäinen rivi seitsemän riviä sisältävässä pienessä runossa, joka löytyy Tom Bombadilin seikkailut -runokirjan esipuheesta.[1]

Tolkien kertoo humoristisessa esipuheessaan, että kyseinen runo on peräisin Länsikairan Punaisesta kirjasta kuten muutkin teoksen runot, ja runojen 4 (Prinsessa Mie), 12 (Kissa)[2] ja 13 (Varjomorsian) ohella se edustaa (vieläpä näitä paremmin) Punaisen kirjan marginaaleihin tai sivujen tyhjiin kohtiin huolimattomasti raapustettuja runoja, jotka ovat "hölynpölyä, jonka ajatuksesta ei tahdo saada tolkkua silloinkaan kun käsialasta saisi".[1]

Runo viirikukosta on esipuheen mukaan Punaisessa kirjassa "riipustus samalta sivulta kuin Bilbon runo Kun talven viima käy vihainen".[1] Tämä kyseinen runo ei ole mukana Tom Bombadilin seikkailuissa, mutta se on julkaistu Tarussa Sormusten herrasta.[3]

Runossa kerrotaan, miten viirikukko ei pysty pitämään pyrstöään pystyssä talven viimassa, eikä rastas saa napattua kotiloa nokkaansa. Linnut valittavat yhdessä: "On se kovaa!" rastas huutaa viirikukolle, joka vastaa: "Tuulen viemää!".[1]

Viitteet

  1. 1,0 1,1 1,2 1,3 TBS, Esipuhe, s. 7 / *** (suom. Alice Martin).
  2. Esipuheeseen jääneestä väärästä numerosta 11, ks. Kissa (runo) : Ulkoinen historia : Runon numero ja maininta esipuheessa.
  3. TSH I/2.3., Sormus vaeltaa etelään, s. 385 / 243 / 363 / 449 / 287.

Tämä artikkeli kaipaa tarkistamista tai täydennystä.
Voit auttaa Kontuwikiä laajentamalla artikkelia