Viirikukko varren päässä

Kohteesta Kontuwiki
Tom Bombadilin seikkailut
Tom Bombadilin seikkailut

Sisältö

Viirikukko varren päässä (engl. The wind so whirled a weathercock) on ensimmäinen rivi seitsemän riviä sisältävässä pienessä runossa, joka löytyy Tom Bombadilin seikkailut -runokirjan esipuheesta.[1]

Tolkien kertoo humoristisessa esipuheessaan, että kyseinen runo on peräisin Länsikairan Punaisesta kirjasta kuten muutkin teoksen runot, ja runojen 4 (Prinsessa Mie), 11 (Fastitocalon) ja 13 (Varjomorsian) ohella se edustaa (vieläpä näitä paremmin) Punaisen kirjan marginaaleihin tai sivujen tyhjiin kohtiin huolimattomasti raapustettuja runoja, jotka ovat "hölynpölyä, jonka ajatuksesta ei tahdo saada tolkkua silloinkaan kun käsialasta saisi".[1]

Runo viirikukosta on esipuheen mukaan Punaisessa kirjassa "riipustus samalta sivulta kuin Bilbon runo Kun talven viima käy vihainen".[1] Tämä kyseinen runo ei ole mukana Tom Bombadilin seikkailuissa, mutta se on julkaistu Tarussa Sormusten herrasta.[2]

Runossa kerrotaan, miten viirikukko ei pysty pitämään pyrstöään pystyssä talven viimassa, eikä rastas saa napattua kotiloa nokkaansa. Linnut valittavat yhdessä: "On se kovaa!" rastas huutaa viirikukolle, joka vastaa: "Tuulen viemää!".[1]

Viitteet

  1. 1,0 1,1 1,2 1,3 TBS, Esipuhe, s. 7 / *** (suom. Alice Martin).
  2. TSH I/2.3., Sormus vaeltaa etelään, s. 385 / 243 / 363 / 449 / 287.

Tämä artikkeli kaipaa tarkistamista tai täydennystä.
Voit auttaa Kontuwikiä laajentamalla artikkelia