Harhailua

Kohteesta Kontuwiki
Tom Bombadilin seikkailut
Tom Bombadilin seikkailut

Sisältö

Harhailua (engl. Errantry) on kolmas runo J. R. R. Tolkienin teoksessa Tom Bombadilin seikkailut (suom. Alice Martin).[1]

Ulkoinen historia

Vuonna 1962 julkaistu Errantry on muokattu vuonna 1933 Oxford Magazinessa julkaistusta samannimisestä runosta.[2]

Runon alkutaival on kuitenkin paljon monimutkaisempi. Tolkien kertoi kirjeessä Rayner Unwinille vuonna 1952[3] sekä myöhemmin kirjeessä Donald Swannille vuonna 1966[4] lukeneensa runon ensimmäisen version 1930-luvun alussa opiskelijakerhossa, joka myöhemmin antoi nimensä Inklingit Tolkienin ja hänen ystäviensä kirjaliselle seurapiirille. Christopher Tolkien on julkaissut myös runon ilmeisesti ensimmäisen kokonaisen version.[5] Tämän lisäksi Christopher Tolkien on löytänyt isänsä papereista viisi muuta otsikolla Errantry varustettua tekstiä, jotka ovat peräisin ajalta ennen runon julkaisemista vuonna 1933. Christopher Tolkienin mukaan runo oli käytännössä saavuttanut valmiin muotonsa jo toisessa versiossa,[6] mutta hän on julkaissut vertailun vuoksi myös eri kehitysvaiheiden vuoden 1933 versiosta poikkeavat kohdat.[7]

Sisäinen historia

Esipuheen mukaan runo kuuluu hobitteja huvittaneeseen lajityyppiin, jossa runo (tai tarina) "päättyy takaisin siihen mistä alkoi niin että sitä voidaan esittää yhä uudestaan, kunnes kuulijakunta nousee kapinaan".[8] Länsikairan Punainen kirja sisältää useita tällaisia runoja, jotka kuitenkin ovat "enimmäkseen kömpelöitä ja yksinkertaisia"; tässä julkaistu runo on "ylivoimaisesti pisin ja taidokkain" ja se on "selvästi Bilbon työtä".[9] Tämä on pääteltävissä siitä, että runo on ilmeisesti sukua runolle Eärendil, kyntäjä merien jonka Bilbo lausui Rivendellissä ja jonka hän tunnusti omakseen.[10]

Otaksutusti Bilbo oli itse keksinyt runon "mitalliset tehokeinot ja oli niistä ylpeä", ja sen vuoksi käytti pilarunon muotoa pidemmässä ja vakavassa runossa.[11] Harhailua on ilmeisesti peräisin ajalta pian sen jälkeen, kun Bilbo palasi Ereborin-retkeltään vuonna 2942 ka.[12]

Runon sisältö

Runossa on 96 säettä, jotka on jaettu keskenään eripituisiksi säkeistöiksi. Runossa seurataan nimettömäksi jäävän päähenkilön ("Oli viestinviejä, matkaaja / ja harhaaja ja veijari"[13]) mielikuvituksellista matkaa, joka suuntautuu yhtä mielikuvituksellisiin paikkoihin: Derilinjoelle (r. 15), Varjomaahan (r. 18), Belmarin (r. 55), Thellamin ja Taikamaan (r. 56) taakse ja taistelemaan Satumaan ja Utumaan haltioiden kanssa (r. 61-62). Tämän jälkeen hän kävi vielä Paratiisimaassa (r. 71) ennen kuin oli vähällä palata kotiin mutta muistaessaan, että hänellä on viesti vietävänä, "ikuinen tuo matkaaja" (r. 93) lähtee uudestaan matkalle ja runo voi alkaa alusta.

Esipuheessa todetaan, että runon paikannimet ovat "haltiatyylisiä mukaelmia, eivät itse asiassa haltiakielisiä ollenkaan".[11]

Matkaajan seikkailut näyttävät tapahtuvan lähinnä pienten olentojen parissa: hän kosii perhosta, mutta saatuaan rukkaset (r. 21-24), opettelee "taikataontaa" (r. 25-28), kutoo verkon johon pyydystää perhosen ja koettaa uudelleen valloittaa armaansa sydämen – jälleen turhaan (r. 29-48). Tämän jälkeen hän lähtee ryöstöretkille ja sotimaan kaukomaille Satumaan ja Utumaan haltioita vastaan (r. 49-64). Paratiisimaassa hän taistelee korentoja ja mielikuviuksellisia hyönteisiä[14] vastaan ja vie näiden hunajan (r. 65-80). Tämän jälkeen hän alkaa tuntea koti-ikävää mutta jatkaa kuitenkin matkaansa ja runo palaa alkukohtaansa (r. 81-96).

Kuvitus

Pauline Baynesin kuvitus

Runo on suomennoksessa sijoitettu kahdelle aukeamalle:

  • Vinjetti runon alussa: Yksisarvisen vetämä purjein varustettu "kultagondoli"(?)[15]
  • Ensimmäinen aukeama, vasemmanpuoleisen sivun oikea marginaali: perhonen[15]
  • Ensimmäinen aukeama, oikeanpuoleisen sivun oikea marginaali: perhonen verkon säikeissä[16]
  • Toinen aukeama, vasemmanpuoleinen sivu, koko sivun kuva: niittykasvien keskellä neljä ratsuritaria, joista yksi kauempana. Keskellä suippokorvainen ritari ilman kypärää peitsi käsissään ja miekka vyöllä; kaksi muuta ritaria kypärä päässään, taemmalla ritarilla miekka oikeassa kädessä, kilpi vasemmassa; etumaisella, kokohaarniskaan sonnustautuneella ritarilla oikeassa kädessä pitkä keihäs, vasemmassa pyöreä kilpi jonka kuviona ilmeisesti aurinko (?), kypärässä riikinkukon sulista tehty töyhtö. Kaikkien ritarien selässä näyttää olevan siivet; kaikilla hevosilla on kuvioitu koristeloimi.[17]
  • Toinen aukeama, oikeanpuoleinen sivu, vasen marginaali: kovakuoriainen, mahdollisesti surisarvi[18]
  • Toinen aukeama, oikeanpuoleinen sivu, oikea marginaali: kaksi keihästä pitelevää korentoa syöksymässä viistosti alaspäin[18]

Alan Leen kuvitus

//puuttuu//

Viitteet

  1. TBS 3, Harhailua, s. 24-27 / ***.
  2. J. R. R. Tolkien, "Errantry", Oxford Magazine 52,5, 9. marraskuuta 1933. Ks. Oxford Magazine. November 1933 (TolkienBooks.net; luettu 14.9.2021). Runo on julkaistu uudestaan Christopher Tolkienin toimittamassa teoksessa The Treason of Isengard (HoMe VII, s. 86-89) sekä The Adventures of Tom Bombadil -teoksen vuoden 2014 laitoksessa (The Adventures of Tom Bombadil, 2014, Commentary, s. 155-159).
  3. J. R. R. Tolkien, Kirjeet, s. 206 (kirje 133).
  4. {[Hist|vii|85}}.
  5. HoMe VII, s. 85-86.
  6. HoMe VII, s. 86.
  7. HoMe VII, s. 89.
  8. TBS, Esipuhe, s. 7 / ***.
  9. TBS, Esipuhe, s. 7-8 / ***.
  10. TBS, Esipuhe, s. 8 / ***; TSH I/2.1., Kohtaamisia, s. *** / *** / *** / *** / 246-249 / ***.
  11. 11,0 11,1 TBS, Esipuhe, s. 8 / ***.
  12. TBS, Esipuhe, s. 8 / ***; vuosiluku: TSH, liite B, "Vuosien kirja", s. *** / *** / *** / *** / 1127 / ***.
  13. TBS 3, Harhailua, s. 24 / *** (r. 1-2).
  14. "Hän humalaiset kukisti ja surisarvet, mettiset" (r. 73-74).
  15. 15,0 15,1 TBS 3, Harhailua, s. 24 / .
  16. TBS 3, Harhailua, s. 25 / .
  17. TBS 3, Harhailua, s. 26 / .
  18. 18,0 18,1 TBS 3, Harhailua, s. 27 / .

Aiheesta muualla

Tämä artikkeli kaipaa tarkistamista tai täydennystä.
Voit auttaa Kontuwikiä laajentamalla artikkelia