Esipuhe (Tom Bombadilin seikkailut)

Kohteesta Kontuwiki
Tom Bombadilin seikkailut
Tom Bombadilin seikkailut

Sisältö

Esipuhe (engl. Preface) teoksessa Tom Bombadilin seikkailut[1] on kirjoitettu runojen maailman, Keski-Maan, historian sisälle kuuluvaksi. Vaikka siinä mainitaan kerran Taru Sormusten herrasta[2], esipuheessa analysoidaan pääasiassa runojen alkuperää oletuksena, että ne ovat peräisin Länsikairan Punaisesta kirjasta, joka myös Hobitin ja Sormusten herran sisäisessä historiassa katsotaan teoksen pääasialliseksi lähteeksi, ja jonka J. R. R. Tolkien on kääntänyt englanniksi.[3]

Runojen asema Punaisessa kirjassa: Sormusten herraan kuuluvat runot ja marginaaliraapustukset[4]

Esipuheen alussa todetaan, että Punainen kirja sisältää runsaasti runoja, joista osa sisältyy kertomukseen Sormusten herran tuhosta. On huomattava, että kokoelman suomennoksessa nimi on jätetty kursivoimatta, alkuteoksessa sen sijaan Downfall of the Lord of the Rings, joka on Frodo Reppulin (Punaiseen kirjaan päätyneelle) kertomukselleen antama nimi.[5] tai "siihen liitettyihin tarinoihin tai aikakirjoihin".[6] Esipuheessa ei erikseen mainita, mitkä runoista ovat mukana Tarussa Sormusten herrasta (eli Frodon kertomuksessa Sormusten herran tuhosta), mutta näitä ovat:

Osa runoista on kuitenkin "hölynpölyä" tai "hatarasti muistettuja runonsirpaleita", jotka ovat enimmäkseen kirjan marginaaleissa tai sivujen tyhjissä kohdissa. Tällaisia runoja ovat esipuheen mukaan:

Selkeämpänä esimerkkinä "riipustuksista" esipuheen kirjoittaja esittää vielä kuudentoista runon kokoelman seitsemännentoista runon Viirikukko varren päässä, joka on lyhyt, seitsemän riviä käsittävä hassu runo viirikukosta ja rastaasta.

Tämän jälkeen todetaan kuitenkin, että "tähän valikoimaan on koottu [Punaisen] kirjan vanhempia runoja"; ne ovat ilmeisesti hobittien, ennen kaikkea Bilbo Reppulin "ja hänen ystäviensä tai heidän suorien jälkeläistensä keksimiä", vaikka tekijää ei yleensä tunneta, ja ne ovat luultavasti peräisin suullisesta perimätiedosta ja ne on kirjoitettu "monella eri käsialalla".

Yksittäisten runojen tekijöistä, lajityypeistä ja taustoista[11]

Muutamien runojen tekijä on merkitty Punaiseen kirjaan:

Runot, joissa näkyy kolmannen ajan lopun tapahtumien vaikutus[17]

Osa runoista on alkuperältään gondorilaisia tai rivendelliläisiä:

Bukinmaalaiset runot[18]

  • 1 (Tom Bombadilin seikkailut): selvästi Bukinmaasta, tarkkojen paikalliskuvausten perusteella; osoittaa että bukinmaalaiset tunsivat Bombadilin.
  • 2 (Bombadil veneilee): samoin kuin edellinen, mutta nuorempi, perustuu taruihin Bombadilista. On kuitenkin syntynyt vasta sen jälkeen kun Frodo kumppaneineen vieraili Bombadilin luona (vuonna 3018 ka.).

Runojen yhteiset piirteet[19]

Hobittien arvostamia tyylipiirteitä olivat herkutteleminen oudoilla sanoilla sekä leikkiminen riimillä ja runomitoilla. Runot ovat myös pinnalta katsoen "hilpeitä ja hassuttelevia" vaikka niissä saattaa piillä syvempiä merkityksiä. Joukossa on kuitenkin yksi poikkeus:

  • 15 (Merenkello): kokoelman myöhäisimpiä runoja, peräisin neljänneltä ajalta. Mukana kokoelmassa, koska sen yläpuolelle on kirjoitettu sanat Frodon unexuma uni (engl. Frodos Dreme). Runoa ei kuitenkaan pidetä Frodon kirjoittamana, mutta se voi viitata hänen näkemiinsä "synkkiin, lohduttomiin uniin".

Huomautuksia

Esipuheessa käsittelemättä jätetty runo (Naukuhuulet)

Alaviitteiden henkilön- ja paikannimet

  • Alaviite 1:[17] Alaviitteessä luetellaan esipuheen tekstissä mainitut Gondorin seitsemän mereen virrannutta jokea: Lefnui, Morthond-Kiril-Ringló, Gilrain-Sirith ja Anduin. – Mielenkiintoisin nimistä on Sernui – muualla joki tunnetaan nimellä Serni. Luettelosta puuttuvat luonnollisesti Sirith (ja sen sivujoki Celos) sekä Erui, jotka laskivat Anduiniin.
  • Alaviite 2:[17] Nimen Fíriel selitys: sitä oli "kantanut Gondorin prinsessa, jonka kautta Aragorn polveutui eteläisestä linjasta". – Kyseessä on kuningas Ondoherin tytär Fíriel, joka avioitui Arthedainin viimeisen kuninkaan Arveduin kanssa vuonna 1940 ka.[20]
  • Alaviite 3:[21] Bombadilista kertovan runon paikannimet Rinvalli, Tappura ja Haaru selitetään; ne eivät esiinny muissa kertomuksissa eivätkä kartoissa. – Lisäksi voi mainita Heljävirran, joka on uusi suomennos nimestä Shirebourn. Tarussa Sormusten herrasta se tunnetaan nimellä Konnunallikko.
  • Alaviite 4:[22] Todetaan, että nimi "Tom Bombadil" on bukinmaalaisten keksimä ja muodoltaan bukinmaalainen.

Viitteet

  1. TBS, Esipuhe, s. 7-9 / 143-147 (s. 142 esipuheeseen liittyvä koko sivun kuva).
  2. TBS, Esipuhe, s. 7 / 143.
  3. Hobitista Punaiseen kirjaan perustuvana, ks. esim. TSH, Prologi hobiteista ja muustakin, s. *** / *** / *** / *** / 13; Sormusten herrasta, ks. esim. TSH, liite F II, "Käännöksestä", s. *** / *** / *** / *** / 1171.
  4. TBS, Esipuhe, s. 7 / 143-144.
  5. TSH III/6.9., Harmaat satamat, s. *** / *** / *** / *** / 1058.
  6. Ilmeisesti viittaus Tarun Sormusten herrasta liitteisiin.
  7. TSH I/1.9., Pomppivan ponin majatalossa, s. *** / *** / *** / *** / 170-172.
  8. TSH I/1.12., Pako kahlaamolle, s. *** / *** / *** / *** / 218-220.
  9. TSH II/4.3., Musta portti on kiinni, s. *** / *** / *** / *** / 669-670.
  10. Vielä suomennoksessa esiintyy tässä numero 11, mutta alkuteoksen vuoden 2014 laitoksessa esipuheessa runojen 11 ja 12 numerot on vaihdettu keskenään. Tämä johtuu siitä, että alkuteoksen toisessa painoksessa runojen Fastitocalon ja Kissa paikkaa vaihdettiin keskenään mutta esipuheessa muutos jäi epähuomiossa tekemättä. – Tarkemmin asiasta, ks. Kissa : Ulkoinen historia : Runon numero ja maininta esipuheessa.
  11. TBS, Esipuhe, s. 7-8 / 144.
  12. Tämä tieto löytyy myös Tarusta Sormusten herrasta: "[Frodo] alkoi epätoivoissaan laulaa älytöntä laulua josta Bilbo oli pitänyt aika lailla (ja ollut ylpeäkin, sillä hän oli tehnyt sanat itse)." (TSH I/1.9., Pomppivan ponin majatalossa, s. *** / *** / *** / *** / 170).
  13. Tarusssa Sormusten herrasta Peregrin Tuk kysyy, mistä Sam on oppinut runon, jota hän ei ole koskaan kuullut. Vastaukseksi Sam "mutisi jotakin josta ei saanut selvää", ja Frodo arvasi tästä, että Sam oli itse laatinut runon (TSH I/1.12., Pako kahlaamolle, s. *** / *** / *** / *** / 220).
  14. Vielä suomennoksessa esiintyy tässä numero 12, mutta alkuteoksen vuoden 2014 laitoksessa esipuheessa runojen 11 ja 12 numerot on vaihdettu keskenään. Tämä johtuu siitä, että alkuteoksen toisessa painoksessa runojen Fastitocalon ja Kissa paikkaa vaihdettiin keskenään mutta esipuheessa muutos jäi epähuomiossa tekemättä. – Tarkemmin asiasta, ks. Fastitocalon : Ulkoinen historia : Runon numero ja maininta esipuheessa.
  15. Tarussa Sormusten herrasta Sam sanoo: "Tämä on kontulainen loru". Myös Frodo tunsi saman "vanhan lastenkamarilorun olifantista" (TSH II/4.3., Musta portti on kiinni, s. *** / *** / *** / *** / 670).
  16. TSH I/2.1., Kohtaamisia, s. *** / *** / *** / *** / 246-249.
  17. 17,0 17,1 17,2 TBS, Esipuhe, s. 8 / 145.
  18. TBS, Esipuhe, s. 8-9 / 145-146.
  19. TBS, Esipuhe, s. 9 / 146-147.
  20. TSH, liite A I, "Númenorilaiset kuninkaat", s. *** / *** / *** / *** / 1082.
  21. TBS, Esipuhe, s. 8-9 / 145.
  22. TBS, Esipuhe, s. 9 / 146.

Aiheesta muualla

Tämä artikkeli kaipaa tarkistamista tai täydennystä.
Voit auttaa Kontuwikiä laajentamalla artikkelia