Menneisyyden varjo (TSH)

Kohteesta Kontuwiki

Menneisyyden varjo (engl. The Shadow of the Past) on Tarun Sormusten herrasta luku I/1.2., siis Sormuksen ritarien ensimmäisen kirjan toinen luku.[1]

Luvun nimestä

Nimi viitannee siihen, miten nykyhetkeen luovat varjonsa sekä Bilbon teot kauan sitten – Sormuksen ottaminen ja sen tuominen Kontuun – että Sormuksen synkkä historia kokonaisuudessaan.

Luvun tapahtumat

Aluksi todetaan, että Bilbon katoaminen pysyi Konnussa pitkään puheenaiheena ja hänestä tuli lopulta iltasatujen taruhahmo, vaikka lähinaapurit olettivatkin hänen seonneen ja kuolleen joko onnettomuudessa tai Gandalfin murhaamana. Tästä huolimatta Frodo ei uskonut Bilboa kuolleeksi vaan järjesti joka vuosi juhlan Bilbon syntymäpäivän kunniaksi. Hän alkoi myös vähitellen muistuttaa Bilboa, etenkin sen puolesta, ettei näyttänyt ikääntyvän lainkaan, ja että hän vaelteli yksinään kaukana kotoa, mahdollisesti haltioita tapaamassa.[2]

Kun Frodon 50-vuotispäivä lähestyi, hänen levottomuutensa lisääntyi. Hän kyseli kuulumisia Konnun läpi kulkevilta kääpiöiltä ja kuuli huhuja Mordorin lisääntyvästä mahdista. Gandalfia ei ollut nähty Konnussa vuosikausiin.[3]

Huhtikuussa samana vuonna, kun Frodo täytti 50 vuotta Samvais Gamgi ja Ted Hiesuli keskustelivat Virranvarren Vihreässä lohikäärmeessä Samin serkun Halfastin näkemästä jättiläisestä ja haltioiden lisääntyneestä vaelluksesta länteen.[4]

Samoihin aikoihin Gandalf palasi Kontuun ja yöpyi Frodon luona Repunpäässä. Seuraavana aamuna he jatkoivat edellisiltaista keskusteluaan avoimen ikkunan ääressä. Gandalf oli alkanut puhua Bilbon sormuksesta ja nyt hän jatkoi kertomalla mahtisormusten historiasta. Sitten hän käänsi puheen Bilbon sormukseen, josta hän oli saanut uusia tietoja ja jonka todellisesta olemuksesta hän uskoi päässeensä viimein varmasti perille. Jäljellä oli kuitenkin vielä viimeinen koe. Gandalf pyysi Frodoa antamaan hänelle hetkeksi sormuksen, jota Frodo piti ketjussa kaulallaan. Velho heitti sormuksen takkaan ja otti sen hetken kuluttua pihdeillä pois tulesta. Sormus oli aivan viileä, mutta siihen oli piirtynyt tulisia riimuja, jotka velho osasi tulkita. Ne olivat kaksi säettä Sormusrunosta, jotka vahvistivat velhon epäilykset: Bilbon sormus oli Valtasormus, jonka Sauron oli menettänyt kukistuessaan Viimeisen liiton sodassa kauan sitten.[5]

Tämän jälkeen Gandalf kertoi, että Sauron etsi Sormusta saattaakseen sen avulla kaiken valtansa alle. Hän kävi läpi ensin Sormuksen vaiheet siitä lähtien, kun Isildur leikkasi sen Sauronin sormesta ja vajosi pian sen jälkeen Anduiniin örkkien nuolten surmaamana. Mutta Gandalf oli nyt saanut selville, mitä Sormukselle sen jälkeen tapahtui. Hän kertoi, miten Déagol ja Sméagol olivat löytäneet sormuksen ja miten Sméagol oli sen jälkeen surmannut Déagolin ja päätynyt lopulta viettämään yksinäistä ja katkeraa elämää Sumuvuorten onkaloissa sormus ainoana aarteenaan, kunnes pitkän ajan kuluttua hiisiä pakeneva Bilbo oli tullut sen luo. Juuri ennen heidän kohtaamistaan Bilbo oli löytänyt erään käytävän lattialta sormuksen, joka oli pudonnut Sméagolilta hieman aiemmin.[6]

Frodo tajusi kertomuksen edetessä, että Sméagol oli Klonkku, josta hän oli kuullut Bilbolta. Gandalf kertoi kuulustelleensa Klonkkua ja tämän pitkistä kiertelevistä puheista viimein selvittäneensä sen tarinan. Gandalf oli myös saanut selville, että Klonkku oli lähtenyt etsimään Bilboa mutta joutunut Sauronin palvelijoiden vangiksi ja Mordoriin kidutettavaksi. Siellä se oli kertonut tietonsa Bilbosta: että tämän nimi oli reppuli ja että tämä asui paikassa nimeltä Kontu. Niinpä Gandalf tiesi nyt miten suuressa vaarassa Frodo oli. Kauhistunut Frodo ihmetteli, miksi Bilbo ei pistänyt Klonkkua kuoliaaksi, kun hänellä oli siihen tilaisuus.[7] Gandalf vastasi hänelle, että sääli oli pidätellyt Bilbon kättä ja että Sormus oli vahingoittanut Bilboa niin vähän sen vuoksi, että hänen ensimmäinen tekonsa Sormuksen haltijana oli ollut säälivä. Kun Frodo vielä hämmästyi sitä, että Gandalf oli antanut Klonkun elää, velho vastasi hänelle: "Monet niistä jotka elävät ansaitsevat kuoleman. Ja jotkut jotka kuolevat ansaitsisivat elämän. Pystytkö sinä antamaan sen heille? Älä sitten ole niin innokas jakamaan kuolemantuomioita."[8]

Seuraavaksi Gandalf kertoi, että oli vain yksi varma keino estää Sauronia saamasta Sormusta käsiinsä: Sormus oli vietävä Mordoriin ja heitettävä siellä Orodruinin, Tulisen vuoren, Tuomiorotkoon, jossa Sauron oli sen aikoinaan takonut, jotta se tuhoutuisi lopullisesti. Kun Gandalf kieltäytyi ottamasta Sormusta, ettei se turmelisi häntä, Frodo tarjoutui viemään Sormuksen pois Konnusta.[9]

Silloin heidän keskustelunsa keskeytyi, kun Gandalf kaappasi ikkunan alla heitä salaa kuunnelleen Samvais Gamgin sisään huoneeseen. Samvais sanoi haluavansa lähteä Frodon mukana ja Gandalf piti ajatusta hyvänä.[10]

Luvun runot ja laulut

Kirjallisuutta

Viitteet

  1. TSH I/1.2., Menneisyyden varjo, s. *** / *** / *** / 77-114 / 54-76.
  2. TSH I/1.2., Menneisyyden varjo, s. *** / *** / *** / *** / 54-55.
  3. TSH I/1.2., Menneisyyden varjo, s. *** / *** / *** / *** / 55-56.
  4. TSH I/1.2., Menneisyyden varjo, s. *** / *** / *** / *** / 56-58.
  5. TSH I/1.2., Menneisyyden varjo, s. *** / *** / *** / *** / 58-63.
  6. TSH I/1.2., Menneisyyden varjo, s. *** / *** / *** / *** / 63-68.
  7. TSH I/1.2., Menneisyyden varjo, s. *** / *** / *** / *** / 68-71.
  8. TSH I/1.2., Menneisyyden varjo, s. *** / *** / *** / *** / 72. (Tämä on yksi koko tarinan keskeisimmistä lauseista.)
  9. TSH I/1.2., Menneisyyden varjo, s. *** / *** / *** / *** / 72-75.
  10. TSH I/1.2., Menneisyyden varjo, s. *** / *** / *** / *** / 75-76.
  11. TSH I/1.2., Menneisyyden varjo, s. 81-82 / *** / 75 / 91 / 62-63.

Aiheesta muualla

Tämä artikkeli kaipaa tarkistamista tai täydennystä.
Voit auttaa Kontuwikiä laajentamalla artikkelia