Oikotie ja sieniä (TSH)

Taru Sormusten herrasta

Sisältö

Sormuksen ritarit

• Esiö
• Kuvat (2023)
• Kuvituksesta (2023)
• Esipuhe
• Saatteeksi
• Prologi
• Ensimmäinen kirja
  • 1. Odotettu juhla
  • 2. Menneisyyden varjo
  • 3. Kolme kumppanusta
  • 4. Oikotie ja sieniä
  • 5. Salaliitto paljastuu
  • 6. Vanha metsä
  • 7. Tom Bombadilin talossa
  • 8. Sumua Hautakeroilla
  • 9. Pomppivan ponin majatalossa
  • 10. Konkari
  • 11. Veitsi yössä
  • 12. Pako kahlaamolle
• Toinen kirja
  • 1. Kohtaamisia
  • 2. Elrondin neuvonpito
  • 3. Sormus vaeltaa etelään
  • 4. Matka pimeydessä
  • 5. Khazad-dûmin silta
  • 6. Lothlórien
  • 7. Galadrielin peili
  • 8. Jäähyväiset Lórienille
  • 9. Suuri virta
  • 10. Saattue hajoaa
• Konnun kartta
• Yleiskartta

Kaksi tornia

Kuninkaan paluu

Sisällys

Oikotie ja sieniä (engl. A Short Cut to Mushrooms) on Tarun Sormusten herrasta luku I/1.4., siis Sormuksen ritarien ensimmäisen kirjan neljäs luku.

Luvun tapahtumat

Hobittien herättyä haltiat ovat tiessään, ja Frodo pohdiskelee Gildorin sanoja. Sam vahvistaa halunsa seurata isäntäänsä puhuttuaan itse haltioiden kanssa. Frodo käskee kolmikkoa poistumaan tieltä ja "oikaisemaan" ryteikköjen halki Bukinpurin lautalle ennen pimeää. Heidän päästyään metsikköön Musta Ratsastaja havaitsee heidän jälkensä, mutta pian alkava sade peittää ne. Parin virstan jälkeen hobitit huomaavat haltioiden täyttäneen heidän pullonsa omalla virkistävällä juomallaan; sen innoittaman laulelon katkaisee kuitenkin yhtäkkiä ilmassa kiirivä vertahyytävä huuto.

Pian ulos metsästä ja halki aukeiden maisemien kiirehtivät matkalaiset saapuvat isäntä Magotin tiluksille, missä he tapaavat hänen koiransa ja saavat kuulla varsin teräväpäiseksi osoittautuvan vanhan hobitin (vastikään aamupäivällä) tapaamasta mustakaapuisesta tunkeilijasta, samoin kuin tämän lupaamasta kultapalkkiosta "Reppulin" löytämisen jouduttajalle. Auringon laskiessa Magotin talossa nautitaan perinteikäs kontulainen maalaisillallinen, minkä päätteeksi hobittikolmikko saa isännältä vaunukyydin (vailla valoja) viisivirstaisella matkalla lautalle halki pimeyden ja nousevan sumun.

Lauttatien haarassa vaunut pysäytetään, ja hetikohta saattuetta vastaan ratsastaa tummanpuhuva umpeenkääriytynyt hahmo, joka kuoriutuessaan (Samin vihan samalla "onnekkaasti" välttäen) osoittautuu – Merriksi. Vanhan Magotin kääntyessä nopeasti kotiinpäin hänen rattaistaan jää matkalaisille mukaan lahjakorillinen tuoksuvia sieniä.

Luvun runot ja laulut

• Peregrin Tuk ja Samvais Gamgi: Hohoo, käyn pulloni luo

Kirjallisuutta

• RC, s. 111-114.
• HoMe VI, s. 88-98, 286-297, 325.
• HoMe VII, s. 32.

Aiheesta muualla

• Keskustelu TSH #07: I/1.4. Oikotie ja sieniä (Vihreän Lohikäärmeen Lukutupa, alk. 23.4.2006).
• Keskustelu Vko 39: Oikotie ja sieniä (Vihreän Lohikäärmeen Lukutupa, alk. 22.9.2014).
• Keskustelu TSH 2023: I/1.4 Oikotie ja sieniä (Vihreän Lohikäärmeen Lukutupa, alk. 27.11.2023).

Tämä artikkeli kaipaa tarkistamista tai täydennystä.
Voit auttaa Kontuwikiä laajentamalla artikkelia