Sormus vaeltaa etelään (TSH)

Kohteesta Kontuwiki

Sormus vaeltaa etelään (engl. The Ring Goes South) on Tarun Sormusten herrasta luku I/2.3., siis Sormuksen ritarien toisen kirjan kolmas luku.[1]

Luvun nimestä

//puuttuu//

Luvun tapahtumat

Luku alkaa Elrondin neuvonpidon (25. lokakuuta 3018 ka.[2]) päivänä, kun hobitit kokoontuvat Bilbon huoneeseen omaan kokoukseensa. Merri ja Pippin ovat tuohtuneita, koska neuvonpitoon tunkeutunut Sam pääsee lähtemään Frodon mukaan mutta he ilmeiesti eivät.

Gandalf pistää päänsä huoneeseen ja kertoo, että tiedustelijoita on lähetetty ja lähetetään lisää valmistelemaan Sormuksen viejän matkaa. Hän kertoo myös lähtevänsä varmaan itse Frodon mukaan. Gandalfin lähdettyä hobitit keskustelevat vielä jonkin aikaa; sen jälkeen kerrotaan, että kuluu lähes kaksi kuukautta ennen kuin mitään uutta tapahtuu.

Eri suuntiin lähetetyt tiedustelijat alkavat palata joulukuussa: Mustista ratsastajista tai muista Vihollisen palvelijoista ei ole nähty merkkiäkään eikä myöskään Klonkusta. Sen sijaan kahdeksan Ratsastajien hevosten ruumiista sekä repeytynyt musta viitta oli löytynyt.

Elrond kutsuu hobitit luokseen ja kertoo heille valitsevansa yhdeksänhenkisen Sormuksen saattueen, johon hän nimittää Frodon ja Samin jälkeen Gandalfin sekä muiden vapaiden kansojen edustajina Legolasin, Gimlin ja Aragornin. Tämän jälkeen Aragorn (joka on myös paikalla) kertoo että myös etelään palaava Boromir tulee mukaan saattueeseen. Kaksi viimeistä jäsentä Elrond aikoo valita talonsa väestä, mutta silloin Pippin ja Merri vaativat päästä mukaan. Elrond ei haluaisi suostua siihen, mutta yllättäen Gandalf tulee heidän tuekseen ja lopulta Elrond taipuu ja nimittää Merrin ja Pippinin Saattueen jäseniksi.

Elendilin miekka taotaan uudekstaan ja annetaan Aragornille, joka antaa sille uuden nimen Andúril. Viimeisinä päivinä varustaudutaan matkaan; Bilbo antaa Frodolle miekkansa Piikin ja mithril-paitansa ja kehottaa Frodoa pitämään sitä aina yllään päällysvaatteittensa alla. Lopuksi hän pyytää Frodoa pitämään itsestään huolen ja tuomaan mukanaan kaikki mahdolliset tiedot sekä kaikki tapaamansa vanhat tarut ja laulut. Sitten hän laulaa uuden version vanhasta kävelylaulustaan, joka alkaa sanoilla Tulen ääressä istun ja mietin nyt.

25. joulukuuta[2] Saattue viimein lähtee matkaan Rivendellistä. Heidän mukanaan on myös Bil-poni. Sam tajuaa, ettei hänellä ole mukanaan köyttä, jota hän epäilee vielä tarvitsevansa. Elrond antaa Saattueelle viimeiset ohjeet: vain Sormuksen viejällä on velvoitus; hän "ei saa heittää pois Sormusta eikä antaa sitä yhdellekään Vihollisen palvelijalle, eikä liioin antaa kenenkään käsitellä sitä, paitsi Saattueen tai Neuvoston jäsenen, ja heidänkin vain ankarassa hädässä".[3] Muut ovat hänen vapaita seuralaisiaan "auttaakeen häntä hänen matkallaan".[3]

Saattue lähtee kulkemaan etelään Sumuvuorten länsiliepeitä pitkin. He nukkuvat jossakin piilopaikassa keskellä päivää ja jatkavat matkaansa illalla. Kahden viikon kuluttua aluksi kylmä ja sateinen sää vaihtuu aurinkoiseksi ja Paatsamalan pohjoisosassa, noustuaan erään kukkulan päälle he näkevät ensimmäisen kerran Morian vuoret. Myöhemmin päivällä crebain lentävät heidän leirinsä yli, ja he päättävät jatkaa matkaansa mahdollisimman pian. Vähän ennen seuraavan aamun koittoa Frodo näkee varjon pyyhkäisevän tähtien editse; Gandalf arvelee, että se saattoi olla pilvi, mutta Aragorn toteaa että se liikkui nopeasti "eikä edes tuulen suuntaan".[4]

Muutaman päivän kuluttua (11. tammikuuta[2]) he saapuvat Caradhrasin juurelle ja lähtevät ylittämään vuoria Punasarven solan kautta. Vuorisolassa alkaa kuitenkin tuiskuta valtavasti lunta eivätkä he pääse enää eteenpäin. Lisäksi vuorenrinteitä pitkin alkaa putoilla kiviä. Vietettyään kylmän yön solassa he päättävät palata takaisin. Viettäessään yötä erään kallionkielekkeen suojassa Gandalf sytyttää heidän mukanaan tuomansa risukimput sauvansa kärjestä syöksähtävällä lieskaryöpyllä. Seuraavana päivänä (12. tammikuuta[2]) he pääsevät viimein uupuneina takaisin vuoren alarinteille.

Luvun runot ja laulut

Lauseet haltiakielellä

Kirjallisuutta

Viitteet

  1. TSH I/2.3., Sormus vaeltaa etelään, s. 384-415 / 242-262 / 362-391 / 447-483 / 286-308.
  2. 2,0 2,1 2,2 2,3 TSH, liite B, "Vuosien kirja", s. *** / 942 / *** / *** / 1130.
  3. 3,0 3,1 TSH I/2.3., Sormus vaeltaa etelään, s. *** / *** / *** / *** / 295.
  4. TSH I/2.3., Sormus vaeltaa etelään, s. *** / *** / *** / *** / 300. – Mustan varjon olemuksesta on käyty paljon keskustelua, mutta Tolkien ei itse koskaan selittänyt mikä se oli.
  5. TSH I/2.3., Sormus vaeltaa etelään, s. 385 / 243 / 363 / 449 / 287.
  6. TSH I/2.3., Sormus vaeltaa etelään, s. 393 / 248 / 370-371 / 457-458 / 292-293.
  7. TSH I/2.3., Sormus vaeltaa etelään, s. *** / *** / 386 / *** / 305.

Aiheesta muualla

Tämä artikkeli kaipaa tarkistamista tai täydennystä.
Voit auttaa Kontuwikiä laajentamalla artikkelia