Mahtisormukset ja kolmas aika (Silmarillion)

Kohteesta Kontuwiki
Silmarillion
Silmarillion

Sisältö


Mahtisormukset ja kolmas aika : johon nämä tarut päättyvät[1] (engl. Of the Rings of Power and the Third Age : in which these tales come to their end) on Silmarillionin liitteenä julkaistu itsenäinen kertomus.[2]

Luvun tapahtumat

Kertomus joka alkaa selonteolla Sauronin vaiheista Thangorodrimin murtumisen jälkeen: hän pyysi ensin armoa Eönwëltä, mutta ei ylpeydessään suostunut palaamaan Amaniin Manwën tuomittavaksi, vaan piiloutui Keski-Maahan.[3] Osa haltioista jäi Keski-Maahan toisella ajalla ja Sauron koetti saada heidät pauloihinsa. Hän tekeytyi Annatariksi, "Lahjojen herraksi", ja saikin Eregionin haltiasepät oppilaikseen. Sauronin avulla he takoivat mahtisormuksia, mutta Sauron teki salaa Suurimman sormuksen, joka hallitsi niitä.[4] Pantuaan Sormuksen sormeensa Sauron paljastui haltioille ja syttyi sota, jossa Eregion hävitettiin.[5] Sauron jakoi muita mahtisormuksia kääpiöille ja ihmisille; ihmisille annetut yhdeksän sormusta turmelivat haltijansa ja tekivät heistä Sauronin tärkeimmät palvelijat, sormusaaveet.[6] Sauron yritti alistaa koko Keski-Maan valtansa alle, mutta lopulta númenorilaiset kukistivat hänet ja veivät Númenoriin vankinaan. Sauron viekoitteli myös Númenorin hallitsijan puolelleen ja sai tämän ryhtymään sotaan valaria vastaan, mistä seurasi kuitenkin Númenorin tuho ja Sauron joutui palaamaan Keski-Maahan.[7]

Sormusten sormuksen taonta. Kuva © Ted Nasmith.

Númenorista paennut Elendil poikineen perusti Keski-Maahan Gondorin ja Arnorin kuningaskunnat, joita vastaan Sauron ryhtyi sotimaan, mutta hävisi ja menetti Sormuksensa.[8] Sormus joutui kadoksiin Isildurin Elendilin pojan hukuttua Anduiniin Sormus sormessaan,[9] mutta Gondor ja Arnor jatkoivat taistelua vähitellen voimiaan palauttavaa Sauronia vastaan.[10]

Haltiain Kolme sormusta pysyivät yhä Sauronilta salassa ja niiden haltijat käyttivät niitä vastustaakseen ajan kuluttavaa voimaa.[11] Sauronia vastustamaan valar lähettivät velhot,[12] joista erityisesti Mithrandir (Gandalf) kunnostautui Sauronin vastustajana.[13] Curunír (Saruman) sijaan osoittautui petturiksi, joka havitteli Sormusta itselleen.[14] Lopulta syttyi Sauronin ja vapaiden kansojen välillä Sormuksen sota, joka päättyi, kun sattuman kaupalla löytynyt Sormus tuhottiin Orodruinin liekeissä.[15]

Lukuun liittyvä kuvitus

  • "Sormusten sormuksen taonta" (Ted Nasmithin kuva Silmarillionin vuoden 2018 kuvitetussa laitoksessa).[16]
  • "Valkoinen puu" (Ted Nasmithin kuva Silmarillionin vuoden 2018 kuvitetussa laitoksessa).[17]

Kertomuksen syntyhistoriasta[18]

Teksti oli ilmeisesti olemassa jo vuonna 1948, jolloin Tolkien kertoo kirjeessään Katherine Farrerille, että se on hukassa: "...en löydä 'Mahtisormuksia', joka toimii 'Númenorin tuhon' ohella Silmarillionin ja hobittimaailman välisenä yhteytenä."[19]

Valkoinen puu.Kuva © Ted Nasmith.

Analysoidessaan Tarun Sormusten herrasta luvun Elrondin neuvonpito käsikirjoituksia (vuodelta 1940) Christopher Tolkien toteaa, että "tässä kappaleessa on osa erillisen työn Mahtisormukset ja kolmas aika rakenteesta."[20] Myöhemmin hän löytää Galadrielia käsittelevästä käsikirjoituksesta saman tekstin aiheita.[21]

Christopher Tolkien kertoo myös liittäneensä esseestä Of Dwarves and Men Celebrimboria koskeneen alaviitteen Mahtisormuksiin.[22]

Viitteet

  1. ↑ Kirjoitusasu: "Mahtisormukset ja Kolmas Aika" (vuoden 1978 laitos); otsikko esiintyy vuoden 2018 laitoksessa vain suuraakkosilla kirjoitettuna mutta myös Tarun Sormusten herrasta tarkistetussa laitoksessa kirjoitusasu "kolmas aika" on korvannut kirjoitusasun "Kolmas Aika".
  2. ↑ Silm., Mahtisormukset ja kolmas aika, s. 353-380 / 293-315.
  3. ↑ Silm., Mahtisormukset ja kolmas aika, s. 355 / 295.
  4. ↑ Silm., Mahtisormukset ja kolmas aika, s. 356-358 / 295-297.
  5. ↑ Silm., Mahtisormukset ja kolmas aika, s. 359 / 297, 299.
  6. ↑ Silm., Mahtisormukset ja kolmas aika, s. 359-360 / 299-300.
  7. ↑ Silm., Mahtisormukset ja kolmas aika, s. 360-361 / 300-301.
  8. ↑ Silm., Mahtisormukset ja kolmas aika, s. 361-367 / 301-305.
  9. ↑ Silm., Mahtisormukset ja kolmas aika, s. 368 / 305-306.
  10. ↑ Silm., Mahtisormukset ja kolmas aika, s. 369-370 / 306-308.
  11. ↑ Silm., Mahtisormukset ja kolmas aika, s. 371-372 / 308-309.
  12. ↑ Silm., Mahtisormukset ja kolmas aika, s. 373 / 309.
  13. ↑ Silm., Mahtisormukset ja kolmas aika, s. 374-375 / 309-310.
  14. ↑ Silm., Mahtisormukset ja kolmas aika, s. 375-376 / 310-311.
  15. ↑ Silm., Mahtisormukset ja kolmas aika, s. 377-380 / 311-315.
  16. ↑ Silm., Mahtisormukset ja kolmas aika, s. – / 298. – Nasmith on julkaissut kuvan myös internet-sivuillaan nimellä "The Forging of the One". Kuva on tekijän luvalla myös tähän artikkeliin liitettynä.
  17. ↑ Silm., Mahtisormukset ja kolmas aika, s. – / 314. – Nasmith on julkaissut kuvan myös internet-sivuillaan nimellä "The White Tree". Kuva on tekijän luvalla myös tähän artikkeliin liitettynä.
  18. ↑ Ks. erityisesti Douglas Charles Kane, Arda Reconstructed, 2010, s. 248.
  19. ↑ J. R. R. Tolkien, Kirjeet, s. 166 (kirje 115). Kirje on päivätty 15. kesäkuuta mutta ilman vuosilukua, mahdollisesti kuitenkin vuonna 1948.
  20. ↑ HoMe VII, s. 144-145.
  21. ↑ HoMe VII, s. 260.
  22. ↑ HoMe XII, s. 318 [viite 7]. Kyseessä on maininta Celebrimborin syntyperästä ja hänen jäämisestään Nargothrondiin (Silm., Mahtisormukset ja kolmas aika, s. 356 / 296).

Aiheesta muualla

Tämä artikkeli kaipaa tarkistamista tai täydennystä.
Voit auttaa Kontuwikiä laajentamalla artikkelia

Noudettu kohteesta ”https://kontu.wiki/w/index.php?title=Mahtisormukset_ja_kolmas_aika_(Silmarillion)&oldid=87763”