Gil-galad

Kohteesta Kontuwiki


"Gil-galadin, haltiakuninkaan
runoniekat muistavat lauluissaan,
oli maansa viimeinen vapaa maa
Meren rannasta aina Vuorten taa."[1]
Gil-galad. Kuva © Jenny Dolfen. Lähde: Jenny Dolfen Art.

Gil-galad, toiselta nimeltään Ereinion, oli kuudes ja viimeinen noldorin korkea kuningas Keski-Maassa.

Elämä

Ensimmäinen aika

Ereinion, kuten Gil-galadia lapsuudessaan kutsuttiin, oli, painetussa Silmarillionissa esiintyvän kertomuksen mukaan Fingonin ainoa poika, mutta Tolkienin myöhemmissä muistiinpanoissa hän oli Orodrethin poika ja Finduilasin veli.[2] Gil-galad syntyi myöhään ensimmäisen ajan loppupuolella. Hän oli lapsi Dagor Bragollachin aikaan, ja koska Morgoth oli tuolloin hyvin vahva ja hänen pelättiin aiheuttavan haltioille suuret tappiot, lähetti hänen isänsä (joko Orodreth tai Fingon) pojan Falasin satamiin Círdanin luokse turvaan.

Fingon katosi Nirnaeth Arnoediadissa ja noldorin korkean kuninkaan arvonimen otti hetkeksi vastaan Gondolinin Turgon. Kun Gondolin tuhoutui ja Turgon sen mukana, tuli Gil-galadista noldorin korkea kuningas. Hän asusti Sirionin suistossa yhdessä Gondolinista paenneiden kanssa aina ensimmäisen ajan loppuun saakka.

Toinen aika

Toisella ajalla, Vihan sodan ja Beleriandin uppoamisen jälkeen, Gil-galad perusti Keski-Maan luoteisosiin Sinivuorten meren rannalle valtakunnan, jota kutsuttiin Lindoniksi.

Noihin aikoihin Ereinionia ryhdyttiin kutsumaan Gil-galadiksi, sillä haltiasilmin hänen hopeinen asepukunsa kiilsi ja näkyi kauas, jos tämä poikkeuksellisen pitkä haltiakuningas seisoi korkealla kukkulalla.

Lindoniin pyrki myöhemmin myös Annatar, joka tarjosi haltioille apuaan valarin lähettiläänä. Gil-galad ja Lindonissa tuolloin asunut Elrond Puolhaltia eivät häntä sinne päästäneet. Annatar sai kuitenkin puhuttua Eregionin haltiat avukseen. Kun Annatar paljastui Sauroniksi, joka yritti Eregionin haltioiden takomien sormuksien avulla saada haltiat alistetuksi valtaansa, syttyi "Haltioiden sota Sauronia vastaan" (1693-1701 ta.).

Sodan seurauksena Eregion tuhoutui ja Imladrisin laaksoon turvapaikan perustanut Elrond joutui puolustamaan laaksoaan vuosia, mutta Gil-galad pystyi pitämään Lindonin. Gil-galad kutsui númenorilaisia avukseen ja Númenorin kuninkaan Tar-Minastirin avustuksella vapaat kansat voittivat sodan ja Sauron selvisi vain niukasti takaisin maahansa Mordoriin.

Toisella ajalla (3319 ta.) Númenor tuhoutui ja Elendil sekä hänen poikansa Isildur ja Anárion joukkoineen tulivat Keski-Maahan. Myös Númenorissa vankina ollut Sauron pakeni takaisin Mordoriin ja aloitti pian sodan, jonka tarkoitus oli pyyhkäistä Suurimman sormuksen voimalla haltiat pois Keski-Maasta ja mielellään myös Westernessen kansa.

Alkoi Viimeisen liiton sota, jossa Gil-galadin keihäs Aeglos (joskus myös Aiglos) ja Elendilin miekka Narsil taistelivat rinnan arkkivihollista vastaan. Sauron joutui saarroksiin Mordorin linnoitukseensa Barad-dûriin, jossa hän puolustautui vuosia.

Lopulta Sauronin oli kuitenkin tultava henkivartiostoineen ulos tornista ja siinä taistelussa saivat surmansa niin ihmisten korkea kuningas Elendil Pitkä kuin noldorin viimeinen korkea kuningas Ereinion Gil-galad.

Nimistä

Tarussa Sormusten herrasta sanotaan sindarinkielisen nimen Gil-galad tarkoittavan 'Tähdenvaloa' (engl. Starlight).[3] Tolkien käsitteli nimen etymologiaa tarkemmin lukuisissa muistiinpanoissa ja kirjeissä, usein yhdessä nimen Galadriel kanssa. Varhaisimmissa etymologioissa nimen tulkitaan sisältävän sanan calad (konsonanttimutaation vuoksi muodossa -galad) ja tarkoittavan kirjaimellisesti 'tähdenvaloa'.[4] Viimeisissä kirjoituksissaan Tolkien selitti nimen sisältävän sanan galad ja ilmoitti sen käännökseksi 'star of radiance'[5] tai 'Star (of) brilliance'.[6] Silmarillionin hakemistoon on omaksuttu käännös 'Star of Radiance' (suom. 'Loistava tähti').[7]

Nimi Gil-galad esiintyy useissa teksteissä lisänimenä jonkin toisen nimen jäljessä. Gil-galadin varsinaiseksi nimeksi Tolkien harkitsi ainakin vaihtoehtoja Findor, [Finlachen > Finhenlach >] Finellach, Rodnor (quenyaksi Artanáro) ja Ereinion (merkitykseltään "kuninkaiden jälkeläinen").[8] Christopher Tolkien omaksui nimen Ereinion painettuun Silmarillioniin ja eräisiin Keskeneräisten tarujen kirjan teksteihin.[9]

Nimen alkuperästä on useita selityksiä. Quenta Silmarillioniin tehdyssä lisäyksessä, joka on luultavasti tehty Tarun Sormusten herrasta kirjoittamisen aikana, sanotaan nimen perustuvan Gil-galadin silmien kirkkauteen.[10] Vuonna 1965 kirjoitetun muistiinpanon mukaan nimi on Gil-galadin äidin antama eli amilessë, "äidinnimi" (pojan ensisijainen nimi on tässä muistiinpanossa Rodnor; sen on kenties tarkoitus olla "isännimi").[11] Suurhaltiat uskoivat äidin antaman nimen olevan lapsen tärkein ja kuvastavan hänen kohtaloaan.[12] The Shibboleth of Fëanor taas kertoo nimen olleen epessë, joka perustui siihen, että sotavarusteissaan Gil-galad hohti tähden lailla auringon ja kuun valossa.

Viitteet

  1. ↑ Laulusta Gil-galadin tuho (TSH I/1.11., Veitsi yössä, s. *** / 170 / *** / *** / 197 / 160).
  2. ↑ HoMe XII, s. 349–351.
  3. ↑ TSH I/1.11., Veitsi yössä, s. *** / *** / 258 / *** / 203 / 164.
  4. ↑ Esim. HoMe V, s. 362; J. R. R. Tolkien, Kirjeet, s. 350 [alaviite †] (kirje 211).
  5. ↑ HoMe XII, s. 347.
  6. ↑ The Letters of J. R. R. Tolkien, s. 425–426; suom. "Kirkkauden tähti" (J. R. R. Tolkien, Kirjeet, s. 534 (kirje 347)).
  7. ↑ Silm., Hakemisto, s. 406 / 346 (s.v. Gil-galad). – Kirjoitusasu vuoden 1979 laitoksessa: "Loistava Tähti".
  8. ↑ HoMe XI, s. 56; HoMe XII, s. 347, 350–351.
  9. ↑ HoMe XII, s. 351, 364 [viite 47]. – Katso myös artikkeli Finellach.
  10. ↑ HoMe XII, s. 242.
  11. ↑ HoMe XII, s. 350. – Isännimen quenyankielistä nimitystä ei mainita Tolkienin teksteissä.
  12. ↑ Ks. HoMe XII, s. 339, 349-351.
Edeltäjä:
Turgon 		Noldorin korkea kuningas
510 av. - 3441 ta. 		Seuraaja:
-

Tämä artikkeli kaipaa tarkistamista tai täydennystä.
Voit auttaa Kontuwikiä laajentamalla artikkelia

Noudettu kohteesta ”https://kontu.wiki/w/index.php?title=Gil-galad&oldid=91877”