Mandosin salit

Kontuwiki
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Mandosin salit[1] (engl. Halls of Mandos) oli yksi vala Námon talon nimityksistä. Námon asuinpaikka on varsinaisesti Valinorin länsiosassa sijaitseva Mandos, jossa hänen myös Kuolleiden kartanoksi[2] (engl. Houses of the Dead) ja Odotuksen saleiksi (engl. Halls of Awaiting tai halls of waiting) nimitetty talonsa sijaitsee. Námoa nimitetään usein myös Mandosiksi paikannimen mukaan. Salien seinät on vaatetettu kertovilla kankailla, jotka on valmistanut Námon puoliso Vairë.[3] Lähellä Mandosin saleja sijaitsevat Námon sisaren Niennan salit: Nienna käy myös mielellään Mandosin saleissa "ja kaikki jotka odottavat Mandosissa huutavat häntä luokseen sillä hän valaa voimaa henkeen ja muuttaa surun viisaudeksi".[4]

Matka Mandosin saleihin

Mandosin salit laajenevat aikojen mitaan, sillä hän kutsuu sinne asumaan haltioiden henget, kun heidän ruumiinsa on kuollut.[5] Tähän lähtöön viitataan useiden haltioiden kuoleman kuvauksessa tai he mainitsevat siitä itse viimeisissä sanoissaan:

  • Finwën ja Elwën ero: ...ja entistä enemmän hän [= Finwë] suri saadessaan kuulla, että Elwë oli hylätty, sillä silloin hän tiesi ettei hän enää näkisi häntä, paitsi ehkä Mandosin saleissa.[6]
  • Mandosin kirouksesta: "Sillä vaikka Eru sääti että ette kuole Eässa, ja ettei sairaus teihin pysty, voitte te kaatua taistelussa ja myös kaadutte: aseet, piina ja suru niittävät satoaan; ja kodittomat sielunne siirtyvät Mandosin luo. Siellä saatte vaeltaa kauan ruumistanne kaivaten, ettekä saa osaksenne sääliä vaikka kaikki surmaamanne rukoilisivat puolestanne."[7]
  • Finrodin viimeiset sanat: "Minä menen nyt pitkään lepoon ajattomiin saleihin merien taa ja Amanin vuorten tuolle puolen. Kauan kestää ennen kuin seison taas noldorin joukossa..."[8]
  • Gwindorin viimeiset sanat: "...ruumiini on pilalla ja minun täytyy jättää Keski-Maa."[9]
  • Thingolin kuolema: Mutta nyt oli Thingol kuollut ja hänen henkensä mennyt Mandosin saleihin.[10]

Paluu Mandosin saleista

Ellei Manwë anna Saleihin joutuneille haltioille uutta ruumista,[11] nämä jäävät sinne aikojen loppuun saakka: "Siellä he odottavat ja istuvat ajatustensa varjossa".[12] Fëanorin henki ei saanut Mandosilta lupaa poistua Saleista,[13] ja hänen äitinsä Míriel halusi itse jäädä sinne.[14]

Ihmiset Mandosin saleissa

Myös ihmisten henget menevät heidän kuoltuaan Mandosin saleihin, mutta eivät jää sinne asumaan, vaan heidän henkensä jatkavat matkaansa maailman ulkopuolelle.[15] Ainoana ihmisenä sieltä on palannut Beren, joka sai tämän armon Lúthienin liikutettua Námon laulullaan. Lúthieninkin paluu oli erikoinen, sillä hän palasi Mandosin saleista Keski-Maahan kuolevaisena oltuaan sitä ennen haltia.[16]

Kääpiöt Mandosin saleissa

Vaikka asiasta ei ole täyttä varmuutta, kääpiöt väittävät, että heillä on Saleissa omat huoneensa, jotka heidän tekijänsä Aulë on heille varannut.[17] Ainakin Thorin II Tammikilpi uskoi näin lausuessaan viimeiset sanansa:

"Minä menen nyt odotuksen saleihin istuakseni isieni rinnalla kunnes maailma tehdään uudeksi."[18]

Mandosin salit vankilana

Mandosin salit toimivat myös vankilana: kun Melkor oli kukistettu Mahtien sodassa "hänet heitettiin tyrmään Mandosin linnaan josta kukaan ei voi paeta, ei vala, ei haltia, ei kuolevainen ihminen".[19] Melkor joutui olemaan Mandosin vankina kolme aikaa, minkä jälkeen hänet päästettiin vapaaksi Valinoriin.[20]

Viitteet

  1. Kirjoitusasu Silmarillionin vuoden 1979 laitoksessa: "Mandosin Salit".
  2. Silm., Valaquenta, s. 29 / 16. Kirjoitusasu vuoden 1979 laitoksessa: "Kuolleiden Kartano".
  3. Silm., Valaquenta, s. 29 / 16.
  4. Silm., Valaquenta, s. 29-30 / 16.
  5. Silm., Valaquenta, s. 29 / 16.
  6. Silm. 5, Eldamar ja eldaliën ruhtinaat, s. 68 / 49.
  7. Silm. 9, Noldorin pako, s. 105 / 79.
  8. Silm. 19, Beren ja Lúthien, s. 217 / 171. Sanat "ajattomiin saleihin" puuttuvat vuoden 1979 laitoksesta.
  9. Silm. 21, Túrin Turambar, s. 267 / 215.
  10. Silm. 22, Doriathin tuho, s. 295 / 239.
  11. Silm. 1, Aikojen alku, s. 46 / 29: "ja kuollessaan he [= haltiat] kokoontuvat Mandosin saleihin Valinoriin josta he aikanaan kenties palaavat". Lauseen loppu on vuoden 1979 laitoksessa: "...aikanaan kerran palasivat", vrt. alkutekstin whence they may in time return. – Uudelleensyntymästä, ks. myös HoME X, s. 219-225, 331.
  12. Silm. 19, Beren ja Lúthien, s. 233 / 186.
  13. Silm. 13, Noldorin paluu, s. 131 / 100; Silm. 7, Silmarilit ja noldorin napina, s. 78 / 59.
  14. Silm. 6, Fëanor ja Melkorin vapautuminen, s. 74 / 56. Vrt. myös Mírielin sanat (HoME X, s. 207): "Tulin tänne paetakseni ruumiista, enkä halua koskaan palata siihen."
  15. Silm. 1, Aikojen alku, s. 46 / 29, vrt. Silm. 12, Ihmiset, s. 127 / 96.
  16. Silm. 19, Beren ja Lúthien, s. 233-234 / 186-187.
  17. Silm. 2, Aulë ja Yavanna, s. 49 / 32.
  18. Hobitti XVIII, Paluumatka, s. 297 / *** / *** / 311 / ***.
  19. Silm. 3, Haltioiden tulo ja Melkorin vangitseminen, s. 59 / 41.
  20. Silm. 6, Fëanor ja Melkorin vapautuminen, s. 76 / 57.

Tämä artikkeli kaipaa tarkistamista tai täydennystä.
Voit auttaa Kontuwikiä laajentamalla artikkelia