Beren ja Lúthien (Silmarillion)

Kohteesta Kontuwiki

Beren ja Lúthien (engl. Of Beren and Lúthien) on Silmarillionin osan Quenta Silmarillion yhdeksästoista luku.[1]

Luvun tapahtumat

Tässä esitellyt luvun tapahtumat on jaettu alaotsikoilla kokonaisuuksiin, jotka vastaavat kirjassa rivinvaihdolla toisistaan erotettuja osuuksia (joskin "Johdanto" kuuluu samaan ensimmäiseen osuuteen kuin "Barahirin joukko"). Runokatkelmat esitellään erikseen.

Johdanto

Tämä tarina Berenistä ja Lúthienista on "lyhyemmin ja laulamatta" kerrottu Leithianin laulu, "toiseksi pisin kaikista vanhan ajan lauluista".[2]

Aeluinjärvi. Kuva © Ted Nasmith.

Barahirin joukko

Barahir Berenin isä jäi Dorthonioniin Dagor Bragollachin jälkeen ja kävi sissisotaa Morgothin palvelijoita vastaan. Hänellä oli lopulta vain kaksitoista toveria, ja viimein he saivat – poissa leiristä ollutta Bereniä lukuun ottamatta – surmansa, kun Gorlim Onneton kavalsi heidät Sauronille.[3]

Beren kohtaa Tinúvielin

Jäätyään yksin Beren vaelsi vielä neljä vuotta Dorthonionissa Morgothin palvelijoiden vainoamana. Lopulta hänen oli lähdettävä, kun "maa täyttyi pahasta ja kaikki puhdas kaikkosi sieltä" (s. 204). Laskeuduttuaan Ered Gorgorothilta ja vältettyään niukasti Dungorthebissa asuvat hämähäkit hän onnistui kulkemaan Melianin vyön läpi Doriathiin. Siellä hän kohtasi Neldorethissa Lúthienin tanssimassa Esgalduinin keväisellä rantaniityllä. Lúthien katosi ja Beren etsi häntä kauan, kunnes löysi hänet uudestaan seuraavana keväänä ja kutsui häntä nimeltä. He rakastuivat toisiinsa samassa silmänräpäyksessä.

Soittoniekka Daeron, joka myös rakasti Lúthienia, sai tietää että Lúthien tapasi Bereniä metsässä ja kertoi tietonsa kuningas Thingolille, Lúthienin isälle. Tämä käski vangita Berenin, joka kuitenkin saapui itse Thingolin eteen Lúthienin saattamana. Beren kertoi haluavansa Lúthienin morsiamekseen, mutta Thingol olisi halunnut surmata hänet. Melian hillitsi kuitenkin miestään, ja Thingol lupasi – uskoen, ettei koskaan joutuisi lunastamaan lupaustaan – antaa tyttärensä Berenille, jos tämä toisi hänelle Silmarilin Morgothin rautakruunusta. Beren suostui tähän ja lähti Menegrothista täyttämään Thingolin antamaa tehtävää, joka oli samalla vetänyt Doriathin Mandosin kirouksen piiriin.[4]

Beren Nargothrondissa

Lähdettyään Doriathista Beren etsiytyi Nargothrondiin ja pyysi apua Finrod Felagundilta, jonka hengen hänen isänsä Barahir oli pelastanut Dagor Bragollachissa. Finrod halusi auttaa Bereniä, mutta hänen luokseen pakolaisina tulleet Fëanorin pojat Celegorm ja Curufin vastustivat tätä ankarasti, sillä he sanoivat Silmarilien kuuluvan yksin Fëanorin perillisille. Lopulta yksin jäänyt Finrod luopui Nargothrondin kruunusta ja lähti Berenin kanssa kohti Angbandia mukanaan vain kymmenen uskollista seuralaista.[5]

Berenin ja Finrodin matka ja vankeus Tol-in-Gaurhothissa

Beren ja Finrod kymmenen kumppaninsa kera kulkivat pohjoiseen, kunnes he jäivät Sauronin vangeiksi Tol-in-Gaurhothiin, vaikka olivat naamioituneet örkeiksi päästäkseen huomaamatta linnoituksen ohi. Finrod lauloi kilpaa Sauronin kanssa, mutta hävisi taiston. Kaikki matkalaiset heitettiin Tol-in-Gaurhothin tyrmään, josta ihmissusi kävi syömässä kuninkaan kumppaneita yksi kerrallaan. Nämä eivät kuitenkaan antaneet herraansa ilmi, joten Sauron ei tiennyt, keitä hänen vankinsa olivat.[6]

Ote Leithianin laulusta

Kertomukseen on otettu mukaan 33 rivin mittainen ote Leithianin laulusta, kohta joka kertoo Finrodin ja Sauronin laulukilvasta.[7]

Lúthienin matka Nargothrondiin

Lúthien vaistosi, kun Sauron heitti Berenin tyrmään ja halusi lähteä pelastamaan tätä. Mutta Thingol ei halunnut päästää tytärtään vaaralliselle matkalle vaan vangitsi Lúthienin Hírilorn-pyökkiin. Lúthien kuitenkin pakeni ja lähti pois Doriathista. Hän kohtasi Vartioidulla tasangolla ajokoiransa Huanin kanssa metsästämässä olleet Celegormin ja Curufinin, jotka veivät hänet Nargothrondiin eivätkä päästäneet häntä pois sieltä. Silloin Huan tuli Lúthienin avuksi ja he pakenivat Nargothrondista kohti pohjoista.[8]

Lúthien pakenee Huanin selässä. Kuva © Ted Nasmith.

Lúthien pelastaa Berenin Tol-in-Gaurhothista

Kun kaikki Finrodin kumppanit olivat kuolleet, Sauron aikoi antaa ihmissuden syödä Bereninkin ja jättää Finrodin viimeiseksi. Finrod mursi kahleensa ja taisteli ihmissutta vastaan ja surmasi sen, mutta haavoittui itse kuolettavasti. Silloin Lúthien ja Huan tulivat saaren luo: ajokoira surmasi kaikki sitä vastaan lähetetyt sudet ja viimeisenä ihmissusien isän Draugluinin. Sen jälkeen Sauron taisteli ihmissuden hahmossa Huania vastaan mutta hävisi ja joutui pakenemaan vampyyrin hahmossa. Lúthien puhdisti saaren ja vapautti vangit Sauronin tyrmistä. Huan ja Lúthien löysivät myös Berenin, joka makasi Finrodin ruumiin vieressä suuren surun vallassa. He hautasivat Finrodin saarelle, johon tämä itse oli aikoinaan rakentanut linnoituksen.[9]

Muodonmuutos. Kuva © Ted Nasmith.

Beren ja Lúthien kohtaavat Fëanorin pojat ja lähtevät kohti pohjoista

Kun Nargothrondiin tuli sana kuningas Finrodin kuolemasta, Celegorm ja Curufin menettivät hankkimansa kansansuosion ja heidät ajettiin pois kaupungista. Matkallaan kohti veljensä Maedhrosin maita he kohtasivat Berenin ja Lúthienin Brethilin metsän luona ja yrittivät surmata Berenin ja kaapata Lúthienin mukaansa. Huanin avulla veljekset taltutettiin ja heidät ajettiin jalan tiehensä. Huan hylkäsi nyt entiset isäntänsä lopullisesti ja liittyi Berenin ja Lúthienin seuraan. Beren lähti kuitenkin eräänä aamuyönä lähti salaa jatkamaan yksin matkaansa, ettei Lúthien joutuisi vaaraan. Lúthien kuitenkin lähti Berenin perään – yllään Sauronin lähetin Thuringwethilin lepakkopuku. Hän antoi Berenille Draugluinin susipuvun ja näissä valeasuissa he lähtivät kohti Angbandia.[10]

Ote Leithianin laulusta

Kun Beren saapui yksin Anfauglithin rajoille, hän laati ja lauloi Lúthienin ylistykseksi Eron laulun. Osa tästä laulusta, 12 riviä, on mukana kertomuksessa.[11]

Beren ja Lúthien kannetaan turvaan. Kuva © Ted Nasmith.

Silmarilin nouto ja Carcharothin hyökkäys Doriathiin

Päästyään Angbandin portin luo Beren ja Lúthien kohtasivat porttia vartioivan Carcharoth-suden, jonka Lúthien vaivutti uneen laulullaan. Sitten he laskeutuivat alas Morgothin kammioon. Morgothin tahto riisui Lúthienin valepuvun, mutta Lúthien vaivutti Morgothinkin – ja samalla koko Angbandin väen – uneen laulullaan. Kun Morgoth nukahti, Beren irrotti yhden Silmarilin hänen rautakruunustaan veitsellään Angristilla. Mutta kun hän yritti irrottaa toisenkin jalokiven, terä katkesi ja sen kärki haavoitti poskeen Morgothia, joka alkoi herätä. Silloin Beren ja Lúthien pakenivat mukanaan yksi kolmesta Silmarilista. Angbandin portilla he kohtasivat uudestaan Carcharothin, joka oli herännyt. Beren koetti hätistää Carcharothia Silmarilin avulla, mutta susi haukkasi Berenin jalokiveä pitelevän käden suuhunsa. Tuskasta hulluna se ryntäsi etelään Beleriandiin ja surmasi kaikki tielleen sattuvat.

Beren ja Lúthien olivat vähällä jäädä Angbandin heräävän sotajoukon vangeiksi, mutta silloin paikalle lensivät Thorondor ja sen vasallit. Kotkat veivät Berenin ja Lúthienin samaan laaksoon, jonne Beren oli jättänyt Lúthienin nukkumaan. Beren oli kuoleman kielissä, sillä Carcharothin purema oli ollut myrkyllinen. Lúthien kuitenkin paransi hänet, ja he lähtivät viimein takaisin Doriathiin. Beren pyysi uudestaan Thingolilta Lúthienia puolisokseen, ja kun Thingol kysyi Bereniltä, oliko tämä täyttänyt lupauksensa, Beren sanoi pitelevänsä yhä Silmarilia kädessään ja ojensi oikean kätensä tyngän. Thingol leppyi viimein Berenille ja antoi suostumuksensa Berenin ja Lúthienin liitolle.

Carcharoth mellasti yhä vapaana, ja tuli Doriathin alueelle. Thingol järjesti susijahdin sen kiinni saamiseksi. Susi hyökkäsi Thingolin kimppuun, mutta Beren asettui kuninkaan eteen. Carcharoth puraisi Bereniä rintaan, mutta Huan tuli avuksi. Koira taisteli Carcharothia vastaan ja surmasi sen, mutta haavoittui itsekin kuolettavasti.[12]

Huanin loikka. Kuva © Ted Nasmith.

Berenin ja Lúthienin kuolema ja paluu Mandosin saleista

Beren kuoli haavoihinsa, kun häntä oltiin kantamassa Doriathiin. Myös Lúthienin henki jätti hänen ruumiinsa ja he saapuivat yhdessä Mandosin eteen. Lúthien lumosi vielä Mandosinkin laulullaan niin, että tämä – ensimmäisen ja ainoan kerran – joutui säälin valtaan ja salli Berenin ja Lúthienin vielä tavata toisensa, ja kysyttyään Manwëlta neuvoa hän antoi Lúthienin valita: hän saisi joko jäädä Valimariin ilman Bereniä tai palata Keski-Maahan Berenin kanssa kuolevaisena naisena. Lúthien valitsi kuolevaisen osan ja hylkäsi eldarin elämän saadakseen olla Berenin kanssa.[13]

Lukuun liittyvä kuvitus

Ted Nasmithin kuvia Silmarillionin vuoden 2018 kuvitetussa laitoksessa:

  • "Aeluinjärvi"[14]
  • "Neldorethin metsä kuutamossa"[15]
  • "Lúthien pakenee Huanin selässä"[16]
  • "Muodonmuutos"[17]
  • "Beren ja Lúthien kannetaan turvaan"[18]
  • "Huanin loikka"[19]

Tekstin lähteet

Christopher Tolkien on käyttänyt painettuun Silmarillioniin toimittamansa luvun lähteenä pääasiassa vuodelta 1937 peräisin olevaa Silmarillionin versiota (Quenta Silmarillion = QS), jonka jälkeen hänen isänsä ei enää muokannut Berenin ja Lúthienin tarinaa.[20] Tämän käsikirjoituksen lisäksi hän on ottanut mukaan joitakin kappaleita Beleriandin annaalien viimeisestä versiosta, Harmaista annaaleista.[21]

Koska Christopher Tolkien ei ole julkaissut lähteenä olevan QS-käsikirjoituksen tekstiä, vaan ainoastaan maininnut mielestään tärkeimmät muutokset käsikirjoituksen tekstiin, on vaikea sanoa, miten paljon hän on muuttanut alkuperäistä tekstiä – siihen lisättyjen Harmaiden annaalien ja Leithianin laulun kappaleiden lisäksi.[22]

Viitteet

  1. Silm. 19, Beren ja Lúthien, s. 201-234 / 158-187.
  2. Silm. 19, Beren ja Lúthien, s. 201 / 158.
  3. Silm. 19, Beren ja Lúthien, s. 201-203 / 158-161.
  4. Silm. 19, Beren ja Lúthien, s. 203-209 / 161-165.
  5. Silm. 19, Beren ja Lúthien, s. 209-212 / 165-167.
  6. Silm. 19, Beren ja Lúthien, s. 212-214 / 167-169.
  7. Silm. 19, Beren ja Lúthien, s. 213 / 168-169. Alkuteksti: The Lay of Leithian 2173-2205 (HoMe III, s. 230-231). – Katso myös: Leithianin laulu : Viittaukset muissa teoksissa. Huom. Suomennoksessa on 35 riviä, mutta alkutekstissä vain 33 riviä.
  8. Silm. 19, Beren ja Lúthien, s. 214-216 / 169-171.
  9. Silm. 19, Beren ja Lúthien, s. 216-219 / 171-173.
  10. Silm. 19, Beren ja Lúthien, s. 219-224 / 173-178.
  11. Silm. 19, Beren ja Lúthien, s. 222 / 175-176. Alkuteksti: The Lay of Leithian 3322-3333 (HoMe III, s. 276-277). – Katso myös: Leithianin laulu: Viittaukset muissa teoksissa.
  12. Silm. 19, Beren ja Lúthien, s. 224-232 / 178-184.
  13. Silm. 19, Beren ja Lúthien, s. 232-234 / 184-187. Berenin ja Lúthienin myöhemmistä vaiheista kerrotaan Silmarillionin 20. ja 22. luvussa: Silm. 20, Viides taistelu: Nirnaeth Arnoediad, s. 235 / 188; Silm. 22, Doriathin tuho, s. 296-298 / 239-241.
  14. Silm. 19, Beren ja Lúthien, s. / 160. Ted Nasmith on julkaissut kuvan myös internet-sivuillaan nimellä "At Tarn Aeluin". Kuva on tekijän luvalla liitettynä myös tähän artikkeliin.
  15. Silm. 19, Beren ja Lúthien, s. / 163. Kuva on julkaistu TheOneRing.net -sivustolla].
  16. Silm. 19, Beren ja Lúthien, s. / 172. Ted Nasmith on julkaissut kuvan myös internet-sivuillaan nimellä "Lúthien Escapes Upon Huan (2004)". Kuva on tekijän luvalla liitettynä myös tähän artikkeliin.
  17. Silm. 19, Beren ja Lúthien, s. / 177. Ted Nasmith on julkaissut kuvan myös internet-sivuillaan nimellä "Transformed". Kuva on tekijän luvalla liitettynä myös tähän artikkeliin.
  18. Silm. 19, Beren ja Lúthien, s. / 181. Ted Nasmith on julkaissut kuvan myös internet-sivuillaan nimellä "Beren and Lúthien Are Flown to Safety". Kuva on tekijän luvalla liitettynä myös tähän artikkeliin.
  19. Silm. 19, Beren ja Lúthien, s. / 185. Ted Nasmith on julkaissut kuvan myös internet-sivuillaan nimellä "Huan's Leap". Kuva on tekijän luvalla liitettynä myös tähän artikkeliin.
  20. Ks. esim. HoMe IV, s. 295.
  21. HoMe IV, s. 296.
  22. Christopher Tolkienin luettelo merkittävistä muutoksista Silmarillionin toimitustyön aikana: HoMe IV, s. 298-302. Muita muutoksia: HoMe IV, s. 302-306. – Katso myös: Douglas Charles Kane, Arda Reconstructed, s. 173-181; yksityiskohtainen taulukko ensisijaisista ja toissijaisista lähteistä, s. 176-177.

Aiheesta muualla

Tämä artikkeli kaipaa tarkistamista tai täydennystä.
Voit auttaa Kontuwikiä laajentamalla artikkelia