Silmarilit ja noldorin napina (Silmarillion)

Kohteesta Kontuwiki

Silmarilit ja noldorin napina (engl. Of the Silmarils and the Unrest of the Noldor) on Silmarillionin osan Quenta Silmarillion seitsemäs luku.[1]

Luvun tapahtumat

Fëanor tekee kolme jalokivieä, Silmarilit, Valinorin Puiden sekoittuneesta valosta. Varda pyhittää ne ja Mandos ennustaa, että "Ardan, maan, meren ja ilman kohtalo oli niihin kytketty".[2] Melkor alkaa himoita niitä ja ryhtyy juonittelemaan rikkoakseen haltioiden ja valarin ystävyyden: hän väittää, että valar ovat tuoneet haltiat Amaniin kateuttaan, etteivät nämä voisi hallita idän laajoja maita ja että ihmiset – joista haltiat eivät olleet vielä kuulleet valarilta – voisivat ottaa heidän paikkansa.[3] Silmarilien haltija Fëanor oli hänen juonittelujensa pääkohde: sen lisäksi, että noldor ryhtyivät napisemaan valaria vastaan, Melkor onnistui myrkyttämään Fëanorin ja hänen velipuoltensa Fingolfinin ja Finarfinin välit. Fëanor alkoi takoa aseita ja "puhua avoimia kapinan sanoja valaria vastaan".[4]

Fëanor uhkasi lopulta aseella Fingolfinia isänsä Finwën edessä ja valar kutsuivat Fëanorin vastaamaan Mandosin eteen: Melkorin valheet tulivat viimein ilmi ja Tulkas lähti etsimään häntä uutta oikeudenkäyntiä varten. Fëanoria ei kuitenkaan katsottu syyttömäksi, ja hän joutui lähtemään Tirionista maanpakoon, ja hänen isänsä Finwë lähti hänen mukanaan.[5]

Melkoria ei kuitenkaan saatu kiinni. Hän meni Formenosin, Fëanorin rakentaman linnoituksen luo ja koetti puhua Fëanorin puolelleen, mutta joutui poistumaan häväistynä, sillä Fëanor tajusi hänen tavoittelevan Silmarileja.[6]

Finwë lähetti viestinviejänsä kertomaan valarille Melkorin aikeista, ja Oromë ja Tulkas lähtivät ajamaan takaa Melkoria, joka kuitenkin pakeni Valinorista pohjoiseen ja katosi.[7]

Viitteet

Aiheesta muualla


Tämä artikkeli kaipaa tarkistamista tai täydennystä.
Voit auttaa Kontuwikiä laajentamalla artikkelia