Finwë

Kontuwiki
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Finwë oli Cuiviénenilla syntynyt noldorin ensimmäinen tunnettu ruhtinas heimon isän Tatan jälkeen. Hänen ensimmäinen puolisonsa oli Míriel, heidän ainoa poikansa oli Fëanor. Mírielin kuoltua Finwë otti puolisokseen Indisin. Heillä oli kaksi poikaa, Fingolfin ja Finarfin, sekä kaksi tytärtä, Findis ja Írien, tarinan varhaisissa versioissa oli myös kolmas tytär Faniel.

Elämä

Cuiviéneniltä Tirioniin

Finwë yksi niistä kolmesta haltiasta. jotka oman kansansa edustajina seurasivat Oromëa Valinoriin ja palasivat sieltä kertomaan Puiden valosta seuraajilleen.[1] Kaksi muuta olivat Ingwë ja Elwë, Finwën hyvä ystävä.[2]

Finwë johti kansaansa noldoria Suurella matkalla Cuiviéneniltä Beleriandiin[3] ja sen jälkeen Suuren meren yli Kuolemattomille maille.[4] Amanissa hän asettui kansoineen asumaan Túna-kukkulalle rakennettuun Tirionin kaupunkiin, jossa hän hallitsi noldoria kansansa kuninkaana.[5] Hänen talonsa oli "suuren torin varrella Mindonin juurella".[6]

Finwë ja Míriel

Finwën ensimmäinen puoliso oli noldoriin kuulunut Míriel Serindë,[7] joka synnytti vuonna 1169 pv. heidän ainoan lapsensa Fëanorin.[8] Míriel kuitenkin väsyi elämään kantaessaan Fëanoria, ja jo vuonna 1170 pv.[9] hän paneutui nukkumaan Lórienin puutarhaan; hänen henkensä erosi ruumiista ja meni Mandosin saleihin eikä suostunut palaamaan sieltä.[10]

Finwë ja Indis

Tämän jälkeen (vuonna 1185 pv.[11]), kun Manwë ja Námo olivat sallineet uuden avioliiton solmimisen,[12] Finwë otti itselleen uudeksi puolisoksi vanyariin kuuluneen Indisin, joka oli läheistä sukua Ingwëlle.[13] Indis synnytti Finwëlle kaksi (tai kolme) tytärtä, Findisin, Írienin (tunnetaan myös nimillä Írimë ja Finvain)[14] ja Fanielin (jota ei enää mainita myöhäisimmissä kirjoituksissa),[15] sekä kaksi poikaa, Fingolfinin ja Finarfinin.[16]

Maanpakoon Fëanorin kanssa

Kun Melkorin valheiden ansiosta Fëanorin ja Indisin poikien välit tulehtuivat ja Fëanor alkoi puhua avoimesti kapinasta valaria vastaan, Finwë koetti sovitella poikiensa välejä, mutta turhaan.[17] Kun valar (vuonna 1490 pv.[18]) ajoivat kapinoimaan ryhtyneen Fëanorin kahdeksitoista vuodeksi maanpakoon Tirionista, Finwë seurasi poikaansa (ja tämän poikia), "sillä hän rakasti Fëanoria", ja he rakensivat Valinorin pohjoisille kukkuloille Formenos-nimisen linnoituksen.[19] Melkor tuli sinne (vuonna 1492 pv.[20]) teeskennellen sovintoa Fëanorin kanssa, mutta kun Fëanor ajoi kapinallisen valan tiehensä, Finwë huolestui ja lähetti Manwëlle viestin Melkorin käynnistä. Tämän seurauksena Melkor ajettiin pois Valinorista.[21]

Valinorin pimeneminen ja Finwën kuolema

Melkorin lähdettyä Manwë sai aikaan ainakin muodollisen sovun Fëanorin ja tämän veljien kanssa (vuonna 1495 pv.[22]), mutta Finwë ei saapunut Taniquetililla vietettyyn juhlaan, jossa Fëanor ja Fingolfin tekivät rauhan Manwën istuimen edessä, sillä hän sanoi, ettei olisi kuningas eikä haluaisi tavata kansaansa niin kauan kuin Fëanorin karkotustuomio Tirionista oli voimassa.[23]

Melkor kuitenkin palasi salaa Valinoriin ja surmasi Valinorin Kaksi puuta Ungoliantin kanssa; sitten hän meni Formenosiin, hajotti sen varustukset, vei Fëanorin valmistamat Silmarilit ja (edelleen vuonna 1495 pv.[24]) surmasi Finwën hänen "oman ovensa eteen", sillä hän yksin ei paennut Melkoria.[25]

Nimestä

Finwë on yksi vanhimmista tunnetuista haltioiden nimistä ja periytyy ajalta ennen Suurta matkaa. Se koostuu vartalosta fin- ja päätteestä -wë joka tarkoittaa lähinnä 'henkilöä'.[26] Vaikka vartalo fin- myöhemmin selitettiin johdetuksi alku-eldarin juuresta PHIN 'tukka', selitys on epävarma eikä sanan alkuperää todella tunneta.[27]

Katso myös

Viitteet

  1. Silm. 3, Haltioiden tulo ja Melkorin vangitseminen, s. 60 / ***.
  2. Finwën ja Elwën ystävyydestä: Silm. 3, Haltioiden tulo ja Melkorin vangitseminen, s. 63 / ***; Silm. 4, Thingol ja Melian, s. 64 / ***, vrt. Silm. 5, Eldamar ja eldaliën ruhtinaat, s. 68 / ***.
  3. Silm. 3, Haltioiden tulo ja Melkorin vangitseminen, s. 60-63 / ***.
  4. Silm. 5, Eldamar ja eldaliën ruhtinaat, s. 67 / ***.
  5. Silm. 5, Eldamar ja eldaliën ruhtinaat, s. 69-70, 72 / ***.
  6. Silm. 7, Silmarilit ja noldorin napina, s. 82 / ***.
  7. Silm. 5, Eldamar ja eldaliën ruhtinaat, s. 70 / ***.
  8. Fëanorin syntymävuodesta: Annals of Aman, jossa syntymävuosi on alun perin 1179 mutta Tolkien korjasi sen myöhemmin vuodeksi 1169 (HoME X, s. 92, 101 [viite 1], 205).
  9. HoME X, s. 205, vrt. s. 92, 101 [viite 1].
  10. Silm. 6, Fëanor ja Melkorin vapautuminen, s. 73-74 / ***. – Painetusta Silmarillionista puuttuu Tolkienin keskeneräiseksi jäänyt laajahko kertomus Finwën ja Mírielin tarinasta (The Earliest Version of the Story of Finwë and Míriel, HoME X, s. 205-207; Later Versions of the Story of Finwë and Míriel in the Quenta Silmarillion, HoME X, s. 254-271).
  11. HoME X, s. 205, vrt. s. 92, 101 [viite 4].
  12. Ks. Laws and Customs among the Eldar, HoME X, s. 225-226.
  13. Silm. 6, Fëanor ja Melkorin vapautuminen, s. 75 / ***.
  14. Ks. esim. HoME XII, s. 343.
  15. HoME XII, s. 359 [viite 26], vrt. HoME X, s. 207, 238, 262 [alaviite †], 265 [viite 10].
  16. Silm. 5, Eldamar ja eldaliën ruhtinaat, s. 70 / ***, vrt. Silm. 6, Fëanor ja Melkorin vapautuminen, s. 76 / ***.
  17. Silm. 7, Silmarilit ja noldorin napina, s. 81-82 / ***.
  18. HoME X, s. 96.
  19. Silm. 7, Silmarilit ja noldorin napina, s. 83 / ***.
  20. HoME X, s. 97.
  21. Silm. 7, Silmarilit ja noldorin napina, s. 84-85 / ***.
  22. HoME X, s. 99-100.
  23. Silm. 8, Valinorin pimeneminen, s. 89 / ***.
  24. HoME X, s. 107-108.
  25. Silm. 9, Noldorin pako, s. 93-94 / ***.
  26. HoME XII, s. 340. Vrt. myös Elwë, Ingwë.
  27. HoME XII, s. 340-341.
Edeltäjä:
-
Noldorin kuningas
? - 1495 pv.
Seuraaja:
Fëanor

Tämä artikkeli kaipaa tarkistamista tai täydennystä.
Voit auttaa Kontuwikiä laajentamalla artikkelia