Luinil

Kohteesta Kontuwiki

Luinil on yksi tähdistä, jotka Varda teki Esikoisten (eli haltioiden) tuloa varten.[1] Mikäli kyseessä on kirkas tähti, kuten näistä tähdistä on sanottu, on kyseessä joku kirkkaista hieman sinertävistä kiintotähdistä. Usein mainittu ehdokas on Rigel, Orionin tähtikuvion kirkas tähti. Muita ehdokkaita on useita.

Nimestä

Luinil on Silmarillionin hakemiston mukaan "sinistä valoa hohtavan tähden nimi"[2] Quenyankielisen nimen alkuosa on peräisin sanasta luinë [taivutusvartalo luini-] 'sininen'.[3] Myös toisessa tähden nimessä (Carnil) esiintyvä loppuosa -il on luultavasti peräisin sanasta él 'tähti'.[4]

Nimen kehityksestä

Vardan haltioita varten sytyttämien tähtien nimet eivät olleet mukana vielä vuosien 1937-1938 Quenta Silmarillionissa ,[5] ne mainitaan ensimmäisen kerran Tarun Sormusten herrasta kirjoittamisen jälkeen, 1950-luvun alussa syntyneessä Silmarillionin versiossa "The Later Quenta Silmarillion".[6]

Planeetta Neptunus?

Marquette Universityn (Milwaukee, Wis.) kirjastossa (Department of Special Collections and University Archives, J. R. R. Tolkien Collection[7]) on Tarun Sormusten herrasta käsikirjoitusten joukossa irrallinen käsikirjoitussivu, jonka molemmilla puolilla on vuonna 1951 kirjoitettu luonnos Silmarillionin kappaleista §18a-19.[8] Näistä luonnoksista myöhemmin kirjoitetussa tähtien nimet ovat samassa muodossa kuin The History of Middle-earthissa julkaistu, lopulliseksi jäänyt teksti. Erityisen mielenkiintoisen tästä luonnoksesta tekee se, että Karnilin (painetun Silmarillionin Carnil) ja Elemmírën yläpuolelle on kirjoitettu "M", Lumbarin yläpuolelle "S" ja Alcarinquën yläpuolelle "Jup". Viimeinen merkintä paljastaa epäilyksettä, että Tolkien ajatteli tähtien vastaavan meidän planeettojamme: M = Mars (punainen Carnil), Merkurius (Elemmírë), S = Saturnus, Jup = Jupiter. Lisäksi Nénarin yläpuolella on yliviivattu N-kirjain (= Neptunus). (Planeettojen listaan voisi lisätä vielä Venusta vastaavan Eärendilin).[9]

Jorge Quiñonezin ja Ned Raggettin mukaan[10] N-kirjaimen yliviivaaminen merkitsee sitä, että Tolkien vaihtoi alkuperäisen käsityksensä Nénarin yhdistämisestä Neptunukseen ja näin olen ilmeisesti vaihtoi Nénarin ajatuksissaan Uranukseksi ja Luinilin Neptunukseksi. Toisaalta käsikirjoituksessa Luinilin yläpuolella ei ole mitään kirjainta, joten emme voi tietää varmasti kirjoittajan aikomuksia.

Christopher Tolkien pitää kuitenkin hyvin mahdollisena, että hänen isänsä olisi huvin vuoksi jatkanut tähtien nimeämistä planeetoiksi myös kirkkaiden planeettojen (Mars, Jupiter, Saturnus) jälkeen: todellisuudessahan Uranus ja Neptunus eivät mitenkään erotu tähtitaivaalla kuten Silmarillionissa mainitut Vardan kirkkaat tähdet. Luinil olisi kuitenkin sopinut Neptunukseksi sen vuoksi, että Neptunus on väriltään sininen.[11]

Viitteet

  1. Silm. 3, Haltioiden tulo ja Melkorin vangitseminen, s. 54 / 37. – Muut tähdet olivat Carnil, Nénar, Lumbar, Alcarinquë ja Elemmírë.
  2. Silm., Hakemisto, s. 413 / 354 (s.v. Luinil; suomennoksen vuoden 1979 laitoksessa: "sinisen tähden").
  3. J. R. R. Tolkien: "Words, Phrases and Passages", Parma Eldalamberon 17, 2007, s. 66; Silm., Liite: Quenyan- ja sindarinkielisten nimien elementtejä, s. 437 / 381 (s.v. luin; vain sindarinkielinen muoto luin mainitaan). Monikkomuoto luini tunnetaan Namárië-runosta. Ks. RGEO 66); ks. myös Etymologies s.v. LUG- (HoMe V, s. 370), jossa quenyan 'sininen' on lúne.
  4. Silm., Liite: Quenyan- ja sindarinkielisten nimien elementtejä, s. 433-434 / 377 (s.v. él, elen). Vrt. myös Paul Strack, Eldamo s.v. Luinil (luettu 23.8.2020). – Huom. tähden nimi Borgil on sindaria ja siinä loppuosan elementti on sindarin gil 'tähti'.
  5. Ks. QS §19 (HoMe V, s. 212).
  6. LQ1 §19 (HoMe X, s. 160, 166).
  7. Marquette Universityn J. R. R. Tolkien -kokoelmaa on esitelty laajasti Internetissä, katso esim. J. R. R. Tolkien Collection (Marquette University; luettu 23.8.2020).
  8. Christopher Tolkienin antama tieto: HoMe X, s. 434. Christopher Tolkien ei identifioi käsikirjoitusta tarkemmin, mutta Marquette Universityn kokoelmaluettelosta käy ilmi, että Sormusten herran papereita sisältävässä sarja 3:n laatikossa 9, kansiossa 36 on "kaksi fragmenttia Silmarillionista" (2 lehteä). Ks. J. R. R. Tolkien Collection, The Lord of the Rings, ca. 1937-1955 (series 3) (Marquette University; luettu 23.8.2020) Mahdollisesti kyseessä on tämä käsikirjoitus (Marquette MSS 3/36/9).
  9. HoMe X, s. 434-435. Huom. Luinilin (Uranus?) yläpuolelle ei ole merkitty mitään kirjainta.
  10. J. Quiñonez – N. Raggett, "Nólë i Meneldilo: Lore of the Astronomer", Vinyar Tengwar 12, 1990, s. 5-9, 11-15.
  11. HoMe X, s. 435-436.