Viiden armeijan taistelu

Kontuwiki
Ohjattu sivulta Viiden Armeijan Taistelu
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Tämä artikkeli kertoo Keski-Maassa käydystä taistelusta. Lukeaksesi Peter Jacksonin ohjaamasta elokuvasta, katso Hobitti – Viiden armeijan taistelu.

Viiden armeijan taistelu käytiin vuoden 2941 ka. lopulla[1] Ereborin rinteillä. Se on saanut nimensä siitä, että vastakkain olivat toisella puolella hiidet (örkit) ja sudet, toisella puolella haltiat, ihmiset ja kääpiöt.[2]

Ennen taistelua

Jo ennen taistelua Ereborin luo oli kokoontunut kolme armeijaa, Thranduilin johtamat Synkmetsän haltiat ja Bardin johtamat Esgarothin ihmiset olivat piirittäneet Yksinäisen vuoren, johon Thorin II Tammikilpi kääpiötovereineen oli linnoittautunut.[3]

Piirittäjät vaativat Thorinia luovuttamaan osan Smaug-lohikäärmeen kokoamasta aarteesta sen jälkeen, kun Bard oli surmannut Smaugin Esgarothissa ja aarre oli jäänyt vaille vartijaansa.[4] Thorin ei suostunut luopumaan aarteesta, vaan pyysi apuun sukulaisensa Dáinin Rautavuorilta. Dáin toi kääpiöarmeijansa pikamarssia Ereborille ja vaati piirityksen lopettamista.[5] Ihmiset ja haltiat olivat juuri ryhtymässä taisteluun kääpiöitä vastaan, kun paikalle saapuivat Bolgin johtamat hiidet ja niiden kanssa liitossa olevat sudet.[2]

Hiidet olivat hautoneet kostoa kääpiöille jo siitä lähtien, kun Thorinin johtama kääpiöjoukko (itse asiassa velho Gandalf[6]) oli surmannut Sumuvuorten Ison hiiden. Kun joukkoja kostoretkeä varten koonneet hiidet kuulivat Smaugin kuolemasta, ne lähtivät hyökkäykseen.[7] Hiisien ja susien mukana tuli myös sankka parvi lepakkoja, jotka pimensivät taivaan.[7]

Taistelun alkuvaiheet

Yhteisen vihollisen ilmestyttyä paikalle Gandalf otti johdon käsiinsä ja kutsui kääpiöiden, haltioiden ja ihmisten päälliköt neuvotteluun.[8] Keskinäiset riidat jätettiin syrjään ja kolme armeijaa asettui puolustamaan vuorta. Päälliköt päättivät houkutella hiidet Ereborin etelä- ja itäharjanteiden väliseen laaksoon ja puolustaa harjanteita silläkin uhalla, että harjanteiden puolustus pettäisi ja vihollinen pääsisi hyökkäämään selustasta.[9]

Haltiat puolustivat eteläharjannetta ja sen alarinteitä, ihmiset ja kääpiöt asettuivat itäharjanteelle. Hämäykseksi harjanteiden välissä oli ohut rintama, joka antoi pian periksi, mutta ehti houkutella hyökkääjät harjanteiden väliin.[10]

Kun hiidet ja sudet olivat vyöryneet laaksoon, ensin eteläharjanteen haltiat ja sitten itäharjanteen ihmiset ja kääpiöt hyökkäsivät niiden kimppuun.[11] Haltioiden käytyä uuteen hyökkäykseen hiidet olivat jo antamassa periksi, kun yllättäen vuoren takaa kiertänyt hiisiosasto hyökkäsi Portin yläpuolelta harjanteille. Vuoren puolustajat olivat nyt jäämässä saarroksiin.[12]

Laaksoon jääneet hiidet saivat vahvistuksia susista ja Bolgin henkivartiostosta sekä lepakoista, jotka hyökkäsivät taivaalta haltioiden ja ihmisten kimppuun.[12] Kun harjanteiden puolustajat joutuivat antamaan yhä enemmän periksi, Thorin ja hänen kaksitoista toveriaan liittyivät mukaan taisteluun. He kaatoivat Portin tukkineen muurin ja pureutuivat hiisien rintamaan kohteenaan Bolgin henkivartiosto.[13] Thorinin rynnäkkö ei kuitenkaan onnistunut, vaan hiidet piirittivät pienen kääpiöjoukon ja vuoren ylärinteiltä hyökättiin uudestaan harjanteille.[14]

Käännekohta: uusia joukkoja

Taistelu sai kuitenkin uuden yllättävän käänteen, kun taistelun vainunneet Sumuvuorten kotkat tulivat, ajoivat vuoren rinteillä olevat hiidet pois ja siten rauhoittivat puolustajien selustan.[15]. Vieläkin hiisillä oli yliote, mutta silloin ryntäsi karhun hahmon ottanut Beorn keskelle hiisiä ja susia. Hän kantoi ensin haavoittuneen Thorinin pois taistelusta ja kävi sitten suoraan päin Bolgia ja tämän vartiostoa. Kun Beorn surmasi Bolgin, hiidet ja sudet joutuivat kauhun valtaan ja pakenivat silmittömästi. Voittoisat vuoren puolustajat lähtivät takaa-ajoon, joka kesti yöhön saakka. Monet pakenijoista hukkuivat Vuolaaseen virtaan, osa menehtyi Metsävirtaa ympäröiville soille ja Synkmetsään päässeet jäivät haltioiden nuolien saaliiksi.[16]

Kaiken kaikkiaan – niin kuin lauluissa kerrotaan – kolme neljäsosaa pohjoisen hiisisotureista sai surmansa.[17]

Haltioiden, ihmisten ja kääpiöiden tappiot olivat myös mittavat,[18] kaatuneiden joukossa olivat myös Thorinin toverit Fíli ja Kíli, jotka olivat "kaatuneet puolustaessaan [Thorinia] omalla ruumiillaan, sillä hän oli heidän äitinsä vanhin veli".[19] Thorin itse haavoittui kuolettavasti, ja hän menehtyi pian taistelun jälkeen.[20]

Taistelun jälkeen

Taistelun jälkeen pohjoisessa oli pitkään rauhallista, kun niin paljon hiisiä oli menehtynyt.[17] Thorinin kaaduttua Dáin otti haltuunsa hänen perintönsä, Ereborin aarteen, ja antoi siitä neljästoistaosan Bardille – Bilbo Reppulin osuuden, josta hobitti oli luopunut jo ennen taistelua saadakseen aikaan sovun Thorinin sekä ihmisten ja haltioiden välille.[21]

Dáinista tuli uusi vuorenalainen kuningas, mutta hän piti yllä hyviä suhteita naapureihinsa ihmisiin, etenkin Bardiin joka rakensi uudestaan Laakson kaupungin ja ryhtyi hallitsemaan sitä kuninkaana.[22] Thranduil sai Bardilta (Dáinin tälle erityisesti varaamat) kuningas Girionin smaragdit eikä ilmeisesti kaivannut enempää.[19] Dáin kruunasi Sumuvuorten kotkien päällikön kullalla ja vannoi "niiden kanssa ikuista ystävyyttä".[17]

Taistelua seurannut Bilbo Reppuli (joka pysyi koko ajan näkymättömänä taikasormuksensa ansiosta, vaikka saikin sattumalta kiven päähänsä ja menetti tajuntansa) sai myös Dáinilta kotiin vietäväksi arkullisen hopeaa ja toisen kultaa, vaikka olikin osuudestaan luopunut.[23]

Viitteet

  1. TSH, liite B, "Vuosien kirja", s. *** / *** / *** / *** / 1127.
  2. 2,0 2,1 Hobitti XVII, Pilvet repeävät, s. *** / *** / *** / 302 / ***.
  3. Hobitti XV, Pilvet kerääntyvät, s. *** / *** / *** / 282 / ***.
  4. Hobitti XV, Pilvet kerääntyvät, s. *** / *** / *** / 285-288 / ***. – Smaugin kuolema: Hobitti XIV, Tulta ja vettä, s. *** / *** / *** / 270-271 / ***.
  5. Hobitti XVII, Pilvet repeävät, s. *** / *** / *** / 296-301 / ***.
  6. Ks. Hobitti IV, Vuoren alla ja päällä, s. *** / *** / *** / 75-76 / ***.
  7. 7,0 7,1 Hobitti XVII, Pilvet repeävät, s. *** / *** / *** / 301-302 / ***.
  8. Hobitti XVII, Pilvet repeävät, s. *** / *** / *** / 302-303 / ***.
  9. Hobitti XVII, Pilvet repeävät, s. *** / *** / *** / 303 / ***.
  10. Hobitti XVII, Pilvet repeävät, s. *** / *** / *** / 304 / ***.
  11. Hobitti XVII, Pilvet repeävät, s. *** / *** / *** / 304-305 / ***.
  12. 12,0 12,1 Hobitti XVII, Pilvet repeävät, s. *** / *** / *** / 305 / ***.
  13. Hobitti XVII, Pilvet repeävät, s. *** / *** / *** / 306 / ***.
  14. Hobitti XVII, Pilvet repeävät, s. *** / *** / *** / 306-307 / ***.
  15. Hobitti XVII, Pilvet repeävät, s. *** / *** / *** / 307-308 / ***; Hobitti XVIII, Paluumatka, s. *** / *** / *** / 312 / ***.
  16. Hobitti XVIII, Paluumatka, s. *** / *** / *** / 312-313 / ***.
  17. 17,0 17,1 17,2 Hobitti XVIII, Paluumatka, s. *** / *** / *** / 313 / ***.
  18. Hobitti XVIII, Paluumatka, s. *** / *** / *** / 310 / ***. Bilbo Reppulin taistelun jälkeen tavannut mies sanoi hobitille: "Me olisimme jo lukeneet teidät kuolleiden joukkoon, ja heidän lukunsa on suuri".
  19. 19,0 19,1 Hobitti XVIII, Paluumatka, s. *** / *** / *** / 314 / ***.
  20. Hobitti XVII, Pilvet repeävät, s. *** / *** / *** / 310-311 / ***.
  21. Bilbo oli ottanut aarteesta Thorinin himoitseman Arkkikiven ja vienyt sen Bardille, joka olisi luovuttanut sen takaisin Thorinille Bilbon osuutta vastaan. Thorin suostui ensin tähän, mutta Dáinin armeijan saavuttua perääntyi lupauksestaan. Ks. Hobitti XVII, Pilvet repeävät, s. *** / *** / *** / 296-301 / ***.
  22. Hobitti XIX, Viimeiset vaiheet, s. *** / *** / *** / 327 / ***; TSH I/2.1., Kohtaamisia, s. *** / *** / *** / *** / 241.
  23. Hobitti XVIII, Paluumatka, s. *** / *** / *** / 314-315 / ***.

Aiheesta muualla

Tämä artikkeli kaipaa tarkistamista tai täydennystä.
Voit auttaa Kontuwikiä laajentamalla artikkelia