Tulta ja vettä

Hobitti eli Sinne ja takaisin

Sisältö

• Esipuhe
• I. Odottamaton juhla
• II. Lammaspaistia
• III. Lyhyt lepo
• IV. Vuoren alla ja päällä
• V. Arvoituksia pimeässä
• VI. Ojasta allikkoon
• VII. Kummallinen koti
• VIII. Hämähäkkejä
• IX. Tynnyrikyydillä tyrmästä
• X. Lämmin vastaanotto
• XI. Kuistilla
• XII. Sisäisiä tietoja
• XIII. Poissa kotoa
• XIV. Tulta ja vettä
• XV. Pilvet kerääntyvät
• XVI. Varas yöllä
• XVII. Pilvet repeävät
• XVIII. Paluumatka
• XIX. Viimeiset vaiheet
• Throrin kartta
• Kartta: Erämaa

Tulta ja vettä (Fire and Water) on J. R. R. Tolkienin teoksen Hobitti eli Sinne ja takaisin neljästoista luku.

Luvun tapahtumat

Tapahtumat siirtyvät kaksi päivää taaksepäin edellisen luvun lopusta. Saman päivän iltana, kun Smaug hajotti Sivuoven ja lensi pois Ereborilta, Järvikaupungissa nähtiin valoja pohjoisesta. Jotkut luulivat, että vuorenalainen kuningas takoo kultaa, mutta kun valot alkavat lähestyä kaupunkia, muuan "synkkäpuheinen mies" (Bard Jousimies, kuten hänet myöhemmin esitellään) tajuaa, että lohikäärme hyökkää. Kaupunkilaisilla jää vain vähän aikaa varustautua Smaugin tuloon, mutta jotakin ehditään tehdä: silta kaadetaan ja sankoihin varataan vettä. Jousimiehet ovat valmiina.

Smaugin ensimmäinen hyökkäys keskeytyy, kun silta on poissa eikä se uskalla lentää järven päälle, mutta sitten se lentää uudestaan kaupungin päälle piittaamatta nuolista, jotka saavat sen entistä vihaisemmaksi. Lohikäärme sytyttää koko kaupungin palamaan eikä sammutusyrityksistä ole apua. Ihmiset pakenevat miten pystyvät, mutta Smaug on jo valmistautunut syömään heidät rannalla.

Muutama jousimies pitää vielä puoliaan kaupungissa; heidän johtajansa on Bard, Laakson viimeisen kuninkaan Girionin jälkeläinen. Äkkiä Bardin olalle laskeutuu vanha rastas, joka kuunteli Ereborilla, kun Bilbo Reppuli kertoi Smaugin jalokivihaarniskassa olevasta aukosta. Rastas kertoo Bardille Smaugin heikosta kohdasta ja niin Bard ampuu viimeisen nuolensa, uskollisen Mustan nuolen suoraan lohikäärmeen vasemman jalan vieressä rinnassa olevaan paljaaseen koloon.

Kuolettavasti haavoittunut Smaug putoaa suoraan kaupungin päälle. Koko kaupunki on nyt tuhoutunut, mutta myös Smaug on saanut surmansa. Bardinkin luullaan menehtyneen, mutta pakoon päässeiden kaupunkilaisten suureksi riemuksi hän ilmestyy vettä valuvana rannalle uituaan ajoissa pakoon kaupungista.

Kaupunkilaiset ovat tyytymättömiä Isäntään, joka ei kiinnittänyt tarpeeksi huomiota kaupungin suojelemiseen, ja alkavat vaatia Bardia kuninkaakseen. Isäntä muistuttaa kuitenkin, että Bardin esi-isät olivat Laakson eivätkä Järvikaupungin hallitsijoita. Ovelasti hän kiinnittää ihmisten huomion kääpiöihin ja vierittää syyn tapahtumista näiden niskoille. Bard ei myöskään halua ryhtyä riitelemään valtaoikeuksista vaan ryhtyy järjestelemään pakolaisten leiriä Isännän nimissä. Isäntä keskittyy hankkimaan itselleen ruokaa ja lämpimän suojan.

Bard lähettää myös viestinviejiä pyytämään apua Haltiakuninkaalta, jonka joukot ovat jo marssimassa kohti Ereboria – viestinviejät tapaavat haltioiden sotajoukon jo kolmen päivän kuluttua Smaugin kuolemasta. Haltiakuningas säälii ihmisiä ja kääntyy kohti Pitkäjärveä. Haltiat ovat perillä viiden päivän kuluttua Smaugin kuolemasta ja jäävät auttamaan taivasalle jääneitä järvikaupunkilaisia.

Haltiakuningas, Isäntä ja Bard sopivat yhteistyöstä: Isäntä jää huolehtimaan naisista, lapsista ja vanhuksista samalla kun Bardin johtama miesväki lähtee Haltiakuninkaan joukkojen mukana kohti Ereboria, jota he arvelevat autioksi – kukaan ei usko kääpiöiden säästyneen Smaugin vihalta.

Lukuun liittyvä kuvitus

Tove Janssonin mustavalkopiirrokset

• Pakenevia järvikaupunkilaisia (vinjetti luvun alussa).
• Smaug Järvikaupungin yllä (koko sivun kuva).

Aiheesta muualla

• Keskustelu luvusta Vihreän Lohikäärmeen Lukutuvassa (11.12.2017).