Tar-Ancalimë

Kontuwiki
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Tämä artikkeli kertoo Númenorin kuningattaresta. Lukeaksesi Aldarionin istuttamasta puusta, katso artikkeli Ancalimë (puu).

Tar-Ancalimë. Kuva © shyangell.

Tar-Ancalimë (873-1285 ta.), kuningas Tar-Aldarionin ja Erendisin tytär, oli Númenorin seitsemäs hallitsija (1075-1280 ta.) ja ensimmäinen hallitseva kuningatar.[1] Ennen valtaistuimelle nousuaan hänet tunnettiin syntymänimellään Ancalimë.

Elämäntarina

Ancalimë syntyi keväällä kolme vuotta vanhempiensä häiden jälkeen: hänen kerrotaan olleen kaunis jo syntymässä, ja vanhojen tarujen mukaan hänestä tuli "kaunein nainen Elrosin jälkeläisten joukossa" lukuun ottamatta Ar-Zimraphelia, viimeistä kuningatarta.[2]

Lapsuus Emeriëssä

Ancalimë vietti lapsuutensa ensimmäiset vuodet Armenelosissa, mutta kun hänen isänsä Aldarion lähti pitkälle merimatkalle heti hänen nelivuotispäivänsä jälkeen,[3] hänen äitinsä Erendis vei hänet mukanaan Númenorin sisämaahan Emeriëen. Siellä hän vietti aikansa naispuolisten palvelijoiden ympäröimänä ja seuranaan lähinnä äitinsä, joka "ruokki häntä katkeruudellaan miehiä kohtaan",[4] mutta myös opetti häntä "kirjoittamaan ja lukemaan ja puhumaan haltiakieltä niin kuin Númenorin ylhäiset sitä puhuivat". Ancalimë oppi myös paljon Númenorin ja muinaisten aikojen historiasta sekä Emeríën talon kirjoista ja kääröistä että talonväkeen kuuluneiden naisten kertomista taruista. Toisinaan hän myös juoksenteli Emeriën kukkuloilla tai kaitsi lampaita paimentyttöjen kanssa[5] Niin täysin naisten ympäröimänä Ancalimë eli että kun hän seitsemänvuotiaana tapasi sattumalta Îbal-nimisen pojan, hän kysyi eräältä palvelijattarelta, Zamînilta, "Mikä meluava otus tuo oli?"[6]

Aldarion-isä palasi merimatkaltaan vasta, kun Ancalimë oli yhdeksänvuotias.[7] Kun Aldarion tuli tapaamaan Erendisiä Emeriëen, Erendis ei olisi halunnut antaa miehensä tavata Ancalimëa, mutta pelätessään menettävänsä kuningas Tar-Meneldurin suosion hän toi tyttärensä ovelle hyvästelemään lähdössä olevaa Aldarionia. Ancalimë ei edes tuntenut isäänsa ja kysyi tältä: "Kuka sinä olet? Ja miksi pyysit minua nousemaan niin aikaisin ennen kuin touhu talossa alkaa?"[8]

Vajaan kahden viikon kuluttua kuningas Tar-Meneldur ilmoitti luopuvansa valtikasta seuraavana keväänä ja käski Erendisiä ja Ancalimëa saapumaan Armenelosiin ainakin uuden kuninkaan julistamiseen saakka. Erendis lupasi lähettää Ancalimën mutta ei itse halunnut palata Armenelosiin.[9] Aldarion suostui Erendisin pyyntöön, mutta sanoi, ettei antaisi kasvattaa tytärtään "lammastilalla palvelusnaisten kanssa", vaan että tällä olisi "oikeus tietää mitä valitsee".[10]

Nuoruus Armenelosissa

Aldarionin ja Erendisin tarina, jossa myös Ancalimën lapsuudesta kerrotaan, päättyy kohtaan, jossa Aldarion lukee Erendisin kirjeen. Tarinan loppuosasta on olemassa vain "katkelmia, luonnoksia ja pikku merkintöjä",[10] joiden pohjalta Christopher Tolkien on referoinut tietoja Ancalimën kasvuvuosista.

Christopher Tolkienin mukaan Ancalimë "ei ollut yhtä jäykkä kuin äitinsä ja luonnostaan häntä miellytti komeus, jalokivet, soitanto, ihailu ja kunnianosoitukset, mutta hän piti niistä silloin kuin tahtoi eikä yhtä mittaa, ja äitinsä taloa Emeriëssä hän käytti syynä pakoon."[11] Ancalimëen vaikuttivat syvästi hänen äitinsä opetukset miesten epäluotettavuudesta,[12] mutta hän ymmärsi myös miksi Aldarion oli hylännyt puolisonsa eikä hän voinut hyväksyä pakkoavioliittoa eikä avioliitossakaan mitään "mikä asettui hänen tahtonsa tielle".[11]

Ancalimë oli lapsuusvuosinaan myös tottunut elämään vain naisten parissa, Emeriën hiljaisessa ja rauhallisessa elämänmenossa, jossa miehet edustivat vain häiriötekijää.[13] Hänessä oli äitinsä "kylmyyttä ja henkilökohtaisesti koetun vääryyden tuntoa", mutta hän oli myös isänsä tavoin määrätietoinen ja itsepäinen ja "päätti aina päinvastoin kuin neuvottiin".[14]

Sen jälkeen, kun hänen isästään oli tullut kuningas Tar-Aldarion vuonna 883 ta., Ancalimë vietti aikaansa sekä Emeriëssä että Armenelosissa, missä hänen isoäitinsä Almarian hemmotteli häntä ja missä häntä kohdeltiin hyvin kunnioittavasti. Aldarion oli usein poissa Númenorista, mutta Ancalimë alkoi viihtyä yhä paremmin Armenelosissa. Hänestä tuli ajan mittaan yhä omapäisempi ja hän alkoi ärsyyntyä äitiinsä Erendisiin, joka "käyttäytyi kuin leski eikä suostunut olemaan kuningatar". Siitä huolimatta Ancalimë kävi yhä Emeriëssä, sekä päästäkseen "vetäytymään Armenelosista että kiusatakseen Aldarionia. Hän oli ovela ja ilkeä ja kuvitteli että hänen isänsä ja äitinsä riitelivät keskenään pelkästä riitelemisen ilosta".[14]

Kuninkaan perijäksi

Ancalimë nimitettiin kuninkaan perijäksi yhdeksäntoistavuotiaana, vuonna 892 ta. Samoihin aikoihin perimysjärjestystä muutettiin niin, että hallitsijan vanhin lapsi perisi aina valtikan sukupuolesta riippumatta.[15] Lakiin lisättiin Kuninkaan neuvoston ehdotuksesta tyttärelle oikeus kieltäytyä: Ancalimën tapauksessa tämä tarkoitti sitä, että valtikan olisi perinyt Tar-Aldarionin sisaren Ailinelin poika Soronto, josta olisi tullut vallanperijä myös siinä tapauksessa, että Ancalimë olisi luopunut vallasta tai kuollut lapsettomana.[16]

Lakiin kuului alun perin myös neuvoston säätämä määräys, että hallitsevan kuningattaren oli solmittava avioliitto tiettyyn ikään mennessä tai luovuttava vallasta, mutta Tar-Aldarion peruutti tämän määräyksen ilmeisesti siksi, ettei Ancalimë hyväksynyt kumpaakaan vaihtoehtoa.[17] Lisäksi vallanperijän oli otettava puoliso Elrosin jälkeläisten joukosta. Tämä määräys oli peräisin Tar-Aldarionilta, ja sen sanottiin johtuvan hänen huonosti päättyneestä avioliitostaan.[17]

Avioliitto Hallacarin kanssa

Emeriëen Ancalimën luo alkoi pian saapua kosijoita; varmasti hänen uuden asemansa vuoksi mutta myös hänen "kauneutensa, eristäytyneisyytensä ja kopeutensa maine sekä tieto hänen omituisesta kasvatuksestaan" herättivät kiinnostusta. Häntä kutsuttiin nimellä Emerwen Aranel eli "Lammaspaimenprinsessa", ja hän piileskeli usein Hyarastornin Hallatanin maiden rajalla olevassa maatalossa.[17] Siellä hän kohtasi paimeneksi pukeutuneen nuorukaisen, joka ilmoitti nimekseen Mámandil ja jonka kanssa hän alkoi viettää aikaansa. Mámandil ilmaisi viimein rakkautensa Ancalimëlle ja paljasti olevansa Hyarastornin Hallatanin poika Hallacar, Elrosin jälkeläinen.[18]

Ancalimë suuttui Hallacarin petoksesta ja ilmoitti että kaikkein mieluiten hän ottaisi miehekseen Únerin – nimi tarkoittaa "Ei-kukaan" – mutta viimein hän suostui avioliittoon Hallacarin kanssa, joko tämän itsepintaisen kosiskelun vuoksi tai serkkunsa Soronton kiusaksi.[19]

Avioliitosta Hallacarin kanssa ei kuitenkaan tullut onnellista. Heille syntyi vuonna 1003 ta.[20] poika Anárion, mutta aviopuolisot riitelivät yhtenään, ja heidän välinsä katkesivat kokonaan sen jälkeen, kun Hallacar oli järjestänyt hääjuhlan Ancalimën palvelijattarille Emeriëssä, vaikka Ancalimë oli kieltänyt näitä menemästä naimisiin.[21] Kerrotaan, että Ancalime "vainosi aina sen jälkeen vihalla Hallacaria".[22]

Hallitsevana kuningattarena

Tar-Aldarion luovutti valtikan tyttärelleen vuonna 1075 ta. ja kuoli vuonna 1098 ta. Tämän jälkeen uusi hallitsija "laiminlöi kaikki isänsä ajamat asiat eikä enää antanut apua Gil-galadille Lindoniin.[23] Hänen poikansa Anárionin kaksi tytärtä, Anárionin vanhimmat lapset, pelkäsivät isoäitiään ja kieltäytyivät perimyksestä. He eivät myöskään menneet naimisiin, koska Tar-Ancalimë ei kostoksi antanut heidän viettää häitä.[24]

Tar-Ancalimë hallitsi kuitenkin 205 vuotta, kauemmin kuin yksikään Elrosin seuraaja. Vuosien kirjassa kerrotaan, että vuoden 1200 ta. tienoilla, siis Tar-Ancalimën hallitusaikana, númenorilaiset ryhtyivät rakentamaan vakituisia satamia Keski-Maahan,[25] mikä tosin sopii huonosti yhteen sen maininnan kanssa, että hän olisi laiminlyönyt kaikki isänsä ajamat asiat.

Tar-Ancalimë luovutti valtikan pojalleen Anárionille 407-vuotiaana vuonna 1280 ta. ja kuoli 412-vuotiaana vuonna 1285 ta.[26]

Nimestä

Quenyankielinen nimi Ancalimë on substantivoitu feminiinimuoto adjektiivin calima 'loistava' superlatiivista ancalima.[27] Vastaava maskuliinimuoto esiintyy toisen Númenorin hallitsijan, kuningas Tar-Ancalimonin nimessä.[28] Superlatiivi ancalima tunnetaan Frodo Reppulin huudahduksesta Lukitarin luolassa: Aiya Eärendil Elenion Ancalima! 'Terve, Eärendil, tähdistä kirkkain!'[29]

Muiden Númenorin hallitsijoiden tapaan Tar-Ancalimë käytti syntymänimensä Ancalimë yhteydessä etuliitettä Tar- 'hallitsija'[30] hallitsijaksi tultuaan.[31]

Katso myös:

Viitteet

  1. KTK 2.III, Elrosin perilliset, s. 300; TSH, liite A I, "Númenorilaiset kuninkaat", s. 421 / 897 / 388 / 477 / 1067.
  2. KTK 2.II, Aldarion ja Erendis, s. 260.
  3. KTK 2.II, Aldarion ja Erendis, s. 262.
  4. KTK 2.II, Aldarion ja Erendis, s. 263.
  5. KTK 2.II, Aldarion ja Erendis, s. 265.
  6. KTK 2.II, Aldarion ja Erendis, s. 266.
  7. KTK 2.II, Aldarion ja Erendis, s. 267.
  8. KTK 2.II, Aldarion ja Erendis, s. 270.
  9. KTK 2.II, Aldarion ja Erendis, s. 280.
  10. 10,0 10,1 KTK 2.II, Aldarion ja Erendis, s. 281.
  11. 11,0 11,1 KTK 2.II, Aldarion ja Erendis, s. 283.
  12. Ks. esim. KTK 2.II, Aldarion ja Erendis, s. 283-284.
  13. KTK 2.II, Aldarion ja Erendis, s. 284.
  14. 14,0 14,1 KTK 2.II, Aldarion ja Erendis, s. 285.
  15. KTK 2.II, Aldarion ja Erendis, s. 285-286.
  16. KTK 2.II, Aldarion ja Erendis, s. 286-287.
  17. 17,0 17,1 17,2 KTK 2.II, Aldarion ja Erendis, s. 287.
  18. KTK 2.II, Aldarion ja Erendis, s. 289.
  19. KTK 2.II, Aldarion ja Erendis, s. 289-290.
  20. KTK 2.III, Elrosin perilliset, s. 301.
  21. KTK 2.II, Aldarion ja Erendis, s. 290-291.
  22. KTK 2.II, Aldarion ja Erendis, s. 291.
  23. KTK 2.II, Aldarion ja Erendis, s. 291; KTK 2.III, Elrosin perilliset, s. 301.
  24. KTK 2.II, Aldarion ja Erendis, s. 292.
  25. TSH, liite B, "Vuosien kirja", s. *** / *** / *** / *** / 1120.
  26. KTK 2.III, Elrosin perilliset, s. 300.
  27. Quettaparma Quenyallo s.v. calima, suom. Quenya-suomi sanaluettelo s.v. calima.
  28. Ks. artikkeli Tar-Ancalimon.
  29. TSH II/4.9., Lukitarin luola, s. *** / *** / *** / *** / 745; vrt. Frodon toinen huudahdus Aiya elenion ancalima! (TSH III/6.1., Cirith Ungolin torni, s. 253 / 794 / 229 / 281 / 945). Käännös: Kirjeet, s. 483 (kirje 297).
  30. Quenyaksi sana 'kuningatar' on varsinaisesti tári. Kuningas on tár, mutta sekä hallitsevat kuninkaat että hallitsevat kuningattaret käyttivät nimessään samaa etuliitettä Tar-.
  31. Silm., Liite: Quenyan- ja sindarinkielisten nimien elementtejä, s. 440 / 385 (s.v. tar-).


Edeltäjä:
Tar-Meneldur
Númenorin ensimmäinen hallitseva kuningatar
1075 ta.1280 ta.
Seuraaja:
Tar-Anárion