Viimavaarat

Konkarin opastamat hobitit matkalla Sääskivedensoilta kohti Viimavaaroja. Kuva © Soni Alcorn-Hender (ks. myös bohemianweasel.com).

Viimavaarat (engl. Weather Hills) olivat Eriadorissa, itään Briistä, länteen Rivendellistä ja Itä-Länsi-tien pohjoispuolella, sijainnut kukkulajono. Viimavaarojen korkein huippu oli Viimapää, Amon Sûl, etelässä hiukan erillään muista. Kukkulat muodostivat aaltoilevan harjanteen, jossa vuorottelivat huiput ja niiden väliset kurut. Suomennoksessa kukkuloiden korkeus on mainittu virheellisesti tuhatta kyynärää hiponeeksi; todellinen korkeus oli puolta pienempi, siis noin kolmesataa metriä

Viimapään huipulle rakennettiin jo Arnorin alkuvuosina Amon Sûlin Torni, jossa säilytettiin yhtä palantíreista. Myöhemmin valtakunnan hajottua Viimavaarat toimivat Arthedainin ja Rhudaurin välisenä rajana. Rhudaurin jouduttua Angmarin Noitakuninkaan valtaan Viimavaarat linnoitettiin Argeleb I:n aikana kolmannen ajan 1300-luvun keskivaiheilla. Argeleb itse sai surmansa jo vuonna 1356, mutta hänen poikansa Arveleg I onnistui Cardolanin ja Lindonin tuella vielä hetkeksi ajamaan viholliset vaaroilta. Kuitenkin jo kuuden vuosikymmenen kuluttua, vuonna 1409, Angmar hyökkäsi sellaisella voimalla ettei sitä ollut estäminen. Saarron jälkeen Viimapään Tornikin hävitettiin, joskin vetäytyjät saivat pelastettua palantírin.

Frodo Reppulin ja muiden hobittien kulkiessa Konkarin ohjaamina kohti Rivendelliä Sormuksen sodan aattona vuonna 3018 ka. oli ammoisista varustuksista jäljellä enää raunioita ja vallihautojen jäänteitä kukkuloiden harjalla, Viimapäätä kruunaamassa sortunut muurin kehä ja vaarojen länsilaidalla ruohottunut vanha yhdyspolku.

Kuvaukseensa Viimavaarojen raunioista Tolkien sai epäilemättä vaikutteita Britannian vanhoista raunioituneista roomalaisvarustuksista. Kuvassa osuus Hadrianuksen vallista.