Tie soitten poikki (TSH)

Taru Sormusten herrasta

Sisältö

Sormuksen ritarit

Kaksi tornia

• (Esiö)
• Kolmas kirja
  • 1. Boromirin lähtö
  • 2. Rohanin ratsastajat
  • 3. Uruk-hai
  • 4. Puuparta
  • 5. Valkoinen ratsastaja
  • 6. Kultaisen kartanon kuningas
  • 7. Helmin syvänne
  • 8. Tie Rautapihaan
  • 9. Hylkytavaraa
  • 10. Sarumanin ääni
  • 11. Palantír
• Neljäs kirja
  • 1. Sméagol kesytetään
  • 2. Tie soitten poikki
  • 3. Musta portti on kiinni
  • 4. Yrttejä ja jänispataa
  • 5. Lännen ikkuna
  • 6. Kielletty lampi
  • 7. Matka Tienristeykseen
  • 8. Cirith Ungolin portaat
  • 9. Lukitarin luola
  • 10. Mestari Samvaisin valinnat

Kuninkaan paluu

Sisällys

Tie soitten poikki (engl. The Passage of the Marshes) on Tarun Sormusten herrasta luku II/4.2., siis osan Kaksi tornia neljännen kirjan toinen luku.

Luvun nimestä

//täydennettävä//

Luvun tapahtumat

Klonkku on luvannut johdattaa Frodon ja Samin alas Emyn Muililta ja Kalmansoiden poikki; kolmikko lähtee matkaan yön pimeydessä ja lasskeutuu kallioilta reittiä, jonka Klonkku sanoo löytäneensä aiemmin. Se nauttii läpsytellessään matalassa joessa ja jopa raakkuu "lauluntapaista" mennessään. Sitten se muistaa Bilbon kanssa käymänsä arvoituskilvan ja laulaa toisen laulun, joka alkaa yhdellä Bilbolle kerrotuista arvoituksista. Aamun koittaessa he asettuvat lepäämään kallioseinämän juurelle. Frodo ja Sam tarjoavat Klonkulle lembasia, johon se on vähällä tukehtua. Sam pelkää, että nälässään Klonkku käy heidän kimppuunsa ja jää valvomaan Frodon nukkuessa. Mutta hänkin nukahtaa hetken kuluttua ja herää vasta, kun on tullut taas pimeää. Klonkku lähtee etsimään itselleen syötävää. Yön kuluessa he ehtivät Kalmansoiden laidalle ja lähtevät Klonkun opastamana sen vaarallisille hetteiköille.

Pimeässä yössä Sam alkaa nähdä utuisia liekkejä, joita Klonkku kieltää katsomasta. Mutta jonkin ajan kuluttua Sam kopmastuu ja kun hänen kasvonsa tulevat lähelle veden pintaa, hän näkee vedessä kuolleiden kasvoja. Klonkku nauraa ja selittää, että juuri niistä Kalmansuot ovat saaneet nimensä. Frodo on nähnyt vainajat jo aiemmin. Klonkku kertoo, että paikalla käytiin "suuri taistelu kauan sitten" ja heidän näkemänsä vainajat olivat tuon taistelun uhreja.

Lopulta matkalaiset pääsevät kiinteämmälle maalle, mutta silloin he kuulevat jostakin kaukaa "pitkän valittavan ulvonnan, korkean ohuen ja raa'an", ja kun pilvet rakoilevat, he näkevät taivaalla siivekkäällä pedolla ratsastavan sormusaaveen.

Viidentenä päivänä sen jälkeen, kun he lähtivät matkaan Klonkun kanssa, he näkevät aamunkoitteessa Mordoria ympäröivät vuoret ja niiden edessä levittäytyvän kuolleen maan. He paneutuvat lepäämään isoon pyöreään monttuun ja koettavat nukkua. Sam herää kesken uniensa ja kuulee, kun Klonkku puhuu itsekseen. Sen puhe on kuin kahden eri henkilön väittelyä; toinen ääni vaatii anastamaan Sormuksen tavalla tai toisella, toinen yrittää puolustella "Isäntää" eli Frodoa. Sam keskeyttää yksinpuhelun teeskennellen heräävänsä. Ge lähtevät taas matkaan kohti Mustaa porttia,

Luvun runot ja laulut

• Sméagol: Kova kylmä maa
• Sméagol: Hengissä hengittämättä; laulun kolme ensimmäistä riviä ovat alkuteoksessa täysin samat kuin arvoituksessa, jonka Sméagol kysyi Bilbolta kauan sitten; neljäs säekin on lähes identtinen, mutta loppuosan (rivit 5-14) Sméagol on ilmeisesti säveltänyt myöhemmin.

Kirjallisuutta

• RC, s. 451-456.
• HoMe VIII, s. 104-120 (huom. kartta Frodon matkasta Morannonille s. 117).

Aiheesta muualla

• Keskustelu TSH #42: II/4.2. Tie soitten poikki (Vihreän Lohikäärmeen Lukutupa, alk. 30.10.2006).
• Keskustelu Vko 18: Tie soitten poikki (Vihreän Lohikäärmeen Lukutupa, alk. 27.4.2015).

Tämä artikkeli kaipaa tarkistamista tai täydennystä.
Voit auttaa Kontuwikiä laajentamalla artikkelia