Hevoset
Hevoset palvelivat ratsuina niin haltioita ja ihmisiä kuin myös pahoja olentoja esiajoilta lähtien.
Sisällysluettelo
Hevoset eri kansojen palveluksessa
Ajatus hevosen käyttämisestä ratsuna oli vielä haltioitakin vanhempi, sillä valarin metsämies Oromë ratsasti Nahar-hevosellaan Keski-Maassa jo ennen Ilúvatarin lasten heräämistä. Mutta pian haltioiden heräämisen jälkeen tarinoiden mukaan jokin paha olento, tumma Ratsastaja, ajoi villillä hevosellaan vaeltajia takaa "ottaakseen heidät kiinni ja nielaistakseen heidät".[1]
Haltiat saattoivat ratsastaa ilman satulaa ja ohjaksia, ja pystyivät ohjaamaan tuntematontakin eläintä pelkällä puheella.[2] Glorfindelin hevosta Asfalothia kutsutaan Tarussa Sormusten herrasta "haltiahevoseksi" (engl. elf-horse),[3] millä oletettavasti tarkoitetaan haltioiden kasvattamaa hevosta.
Myös ihmisistä tuli taitavia hevosten kasvattajia ja käsittelijöitä, jopa siinä määrin, että Puuparran nuoruudessaan oppimassa elollisten luettelossa ihmiset määriteltiin säkeellä "ihminen kuolevainen, hevosten herra".[4] Hobiteille sopivat täysikokoisten hevosten sijaan paremmin ponit, mutta Bandobras Tuk (1104-1206 kl.) oli niin suurikokoinen, että hän saattoi ratsastaa hevosella.[5]
Kuolevaisten maiden hevosista jaloimmat olivat mearas, Felarófin jälkeläiset. Arveltiin, että suvun kantaisän olisi itse Oromë tuonut meren takaa.[6]
Myös monet Sauronin palvelijoista käyttivät hevosia – erityisesti sormusaaveet, jotka tunnettiin Keski-Maassa Mustina ratsastajina.[7] Lisäksi Sauronin suu ratsasti hevosella neuvottelemaan Lännen armeijan päällikköjen kanssa Morannonin edustalla.[8]
Tunnettuja hevosia
- Katso: Luokka: Hevoset
Kuvia hevosista
Nahar ja hänen isäntänsä Oromë. Kuva © Katarzyna Chmiel-Gugulska
Fingolfin ratsastaa Rochallorilla haastamaan Morgothin kaksintaisteluun. Kuva © Anke Eißmann
Felaróf ja Léod. Kuva © Katarzyna Chmiel-Gugulska
Bandobras Tuk hevosen selässä Viherkenttien taistelussa. Kuva © Gregor Roffalski / Tolkien Gateway
Mustat ratsastajat. Kuva © John Howe
Hallavaharja. Kuva © shyangell
Gandalf ja Hallavaharja. Kuva © Anke Eißmann
Gandalf ja Gimli Hallavaharjan, Aragorn Hasufelin ja Legolas Arodin selässä. Kuva © Anke Eißmann
Legolas rauhoittelee Arodia Vainaiden oven edessä. Kuva © Anke Eißmann
Aragorn on saanut ratsunsa Roherynin Halbaradilta. Kuva © Anke Eißmann
Théoden ratsastaa Lumiharjalla päin haradrimin päällikköä. Kuva © Anke Eißmann
Éomer ja Tulijalka. Kuva © Katarzyna Chmiel-Gugulska
Dernhelm ja Meriadoc Rankkibuk ratsastavat Windfolalla Pelennorin peltojen taisteluun. Kuva © Anke Eißmann
Glorfindel ja Asfaloth. Kuva © Katarzyna Chmiel-Gugulska
Sauronin suu ratsunsa selässä. Kuva © John Howe
Viitteet
- ↑ Silm. 3, Haltioiden tulo ja Melkorin vangitseminen, s. 56 / 38.
- ↑ TSH II/3.2., Rohanin ratsastajat, s. *** / *** / 44 / *** / 456 / 376. Katso myös: Asfaloth.
- ↑ TSH I/1.12., Pako kahlaamolle, s. *** / *** / 288 / *** / 226 / 183; TSH I/2.1., Kohtaamisia, s. *** / *** / 295–296 / *** / 235 / 190.
- ↑ TSH II/3.4., Puuparta, s. *** / *** / 76 / *** / 481 / 397.
- ↑ TSH, Prologi hobiteista ja muustakin, s. *** / *** / *** / *** / 13 / 6. – Ei tiedetä, ratsastivatko häntäkin kookkaammat (TSH, Prologi hobiteista ja muustakin, s. *** / *** / *** / *** / 13-14 / 6) myöhempien aikojen suurhobitit Meriadoc Rankkibuk ja Peregrin Tuk hevosella.
- ↑ TSH, liite A II, "Eorlin huone", s. *** / *** / 429–430 / *** / 1101 / 907.
- ↑ Ks. artikkeli Mustat ratsastajat.
- ↑ Ks. artikkeli Sauronin suun hevonen.
Aiheesta muualla
Tämä artikkeli kaipaa tarkistamista tai täydennystä.
Voit auttaa Kontuwikiä laajentamalla artikkelia