Beorningit

Kohteesta Kontuwiki

Beorningit (engl. Beornings) olivat Anduinin yläjuoksun laaksojen ihmisiä, joista parhaiten tunnetaan Beorn, nahanvaihtaja, joka osasi muuttua karhuksi. Beorn oli ilmeisesti kotoisin Sumuvuorilta;[1] kansan kokonaisuudessaan tiedetään olleen alkuperältään pohjalaisia, sukua rohirrimille ja Laakson bardilaisille.[2] Heidän joukossaan saattoi vielä kolmannen ajan lopussa tavata rohanilaisten kaltaisia "pitkiä ja vaaleita ihmisiä".[3]

Beorn asui eläintensä kanssa talossa Otavankalteen lähellä ja piti vieraanaan Gandalfia sekä Thorin Tammikilven seuruetta näiden matkalla kohti Ereboria,[4] mutta Hobitissa ei puhuta paljon beorninkien kansasta. Sen verran kuitenkin mainitaan, että Beornin luokse saapui laajalta ihmisiä viettämään juleajan juhlaa (vuosien 2941-2942 ka. vaihteessa) Beornin kutsusta.[5] Lisäksi kerrotaan, että Beornista tuli "myöhemmin suuri päällikkö noilla seuduilla ja hän hallitsi laajaa aluetta vuorten ja metsän välillä".[5] Hänen muodonmuuttajakykynsä säilyi useiden sukupolvien ajan hänen jälkeläisissään,[5] mutta ei tiedetä tarkasti, oliko kyky yleinen koko kansan keskuudessa. Tosin tiedetään, että Gandalfin johtaman joukon yöpyessä Beornin luona Beorn kävi karhun muodossa tapaamassa muita karhuja – nämä saattoivat olla myös toisia hänen kansansa nahanvaihtajia.[6]

Beornin jälkeen beorninkeja hallitsi hänen poikansa Grimbeorn Vanha, joka vuonna 3018 ka. oli "monen vankan miehen päällikkö"; heidän alueensa ulottui Sumuvuorilta Synkmetsän rajoille: he pitivät auki Ylä-Solaa ja Otavankalteen kahlaamoa, mutta perivät korkeita tulleja (eivätkä pitäneet kääpiöistä).[7]

Sormuksen sota ulottui myös beorninkien maahan: Frodo Reppuli näki Amon Heniltä, että beorninkien maa "oli liekeissä".[8] Sodan jälkeen vuoden 3019 ka. keväällä Synkmetsän alueet jaettiin kolmeen osaan: Thranduil sai pohjoisosan Emyn Duirille saakka, Celeborn kapeikon eteläpuolisen osan, mutta väliin jäävät alueet kuuluivat beorningeille ja metsänihmisille.[9]

Beorningit valmistivat hunajakakkuja, ja heidät tunnettiin erinomaisina leipureina, kuten kääpiö Gimli kertoo.[10]

Beorninkien kieli oli muiden pohjalaiskansojen kielien tapaan sukua adûnaicille, ja muistutti westronia.[11]

Viitteet

Tämä artikkeli kaipaa tarkistamista tai täydennystä.
Voit auttaa Kontuwikiä laajentamalla artikkelia