Adûnaic

Kohteesta Kontuwiki

Laajempia artikkeleita samasta aiheesta

Adûnaic (englantilaistettu nimimuoto[1]), omakieliseltä nimeltään adûnayân, myös númenor (engl. Númenórean)[2] on Númenorissa toisella ajalla puhuttu kieli. Keski-Maassa siitä kehittyi yhteiskieli westron.

Ulkoinen historia

Tolkien näyttää kehittäneen adûnaicin kielen kirjoittaessaan The Notion Club Papers -kertomuksen osaa 2, joka liittyi läheisesti Númenoriin. Ainoat tekstin ensimmäisessä versiossa (E) esiintyvät keksityt kielet ovat haltiakieliä, mutta seuraavassa versiossa (F) mukaan tulee númenorilaisten oma kieli, adûnaic. Christopher Tolkienin mukaan F-versio on todennäköisesti peräisin vuoden 1946 alkupuolelta.[3] Tähän aikaan Tolkien kirjoitti myös The Drowning of Anadûnên, adûnaicinkielisiä nimiä käyttävän uuden version Númenorin tuhon legendasta. Hän aloitti lisäksi adûnaicin kieliopin Lowdham's Report on the Adunaic Language, jonka fiktiivinen kirjoittaja oli Notion Club -kerhon jäsen Arundel Lowdham.[4]

Sisäinen historia

Tarussa Sormusten herrasta kerrotaan, että westron oli alkujaan "niiden kieli joita eldar kutsuivat nimellä atani eli edain, 'Ihmisten isät', ja he kuuluivat kolmeen haltiamielten huoneeseen, jotka saapuivat länteen Beleriandiin ensimmäisellä Ajalla".[5] Tolkienin myöhäisen näkemyksen mukaan vain Hadorin ja Bëorin kansat puhuivat samaa kieltä, ja toisen ajan adûnaic perustui pääosin kielen hadorilaiseen murteeseen.[6] Lowdhamin selonteon mukaan adûnaic oli joskus menneisyydessä saanut vaikutteita sekä haltioiden kielistä että kääpiökielestä, jotka Lowdham tunsi nimillä Nimrian ja Khazadian.[7]

Ensimmäisen ajan päätyttyä suurin osa edainista purjehti valarin heitä varten valmistamalle saarelle läntisellä merellä, minne he perustivat Númenorin valtakunnan.[8] Adûnaic säilyi useimpien äidinkielenä,[9] mutta númenorilaiset olivat oppineet Beleriandissa haltioilta sindarin kielen, ja myöhemmin he oppivat myös quenyaa.[9][10]

Númenorin loppuaikoina kuninkaat ja ylimykset luopuivat haltiakielistä ja ryhtyivät suosimaan adûnaicia.[9] Kuningas Ar-Gimilzôr kielsi lopulta haltiakielten käytön kokonaan.[11]

Númenorilaiset veivät siirtokuntiensa myötä, noin 1800 ta. lähtien,[12] adûnaicin itään Keski-Maahan. Siellä se sekoittui pian alkuperäisiin kieliin ja näiden yhdistelmästä tuli kolmannen ajan yleiskieli westron.[13]

Ääntäminen

Lowdhamin kieliopin mukaan myöhäisessä adûnaicissa oli kolme lyhyttä vokaalia, a i u, ja viisi pitkää vokaalia, â ê î ô û.[14] Lyhyet e- ja o-vokaalit esiintyvät kuitenkin sellaisissa nimissä kuin Ar-Belzagar, Ar-Zimraphel ja Rothinzil. Lowdhamin mukaan "vanhemmassa kielessä" vokaaleilla oli kolme pituusastetta: lyhyt, pitkä ja ylipitkä (engl. over-long). Hän merkitsi pitkiä vokaaleja pituusmerkillä (esimerkiksi ā) ja ylipitkiä sirkumfleksillä (esimerkiksi â).[15] Tarussa Sormusten herrasta pitkät vokaalit merkitään sirkumfleksillä[16] eikä ylipitkiä vokaaleja mainita.

Myöhäisen adûnaicin konsonantit olivat Lowdhamin mukaan p t k b d g ph th kh s z h w l r y m n (ŋ). Konsonanttien ääntämisestä voidaan huomata seuraavaa:

  • ph äännetään Tarun Sormusten herrasta liitteen E mukaan [f].[17] Lowdhamin mukaan se oli bilabiaalinen [ɸ].[18]
  • th äännetään [θ].[19]
  • kh äännetään suunnilleen [x] (kuten sindarin ch).[20]
  • y äännetään suunnilleen [j].[18]
  • ng äännetään [ŋg]; äänne [ŋ] esiintyy vain tässä yhdistelmässä.[21]

Lisäksi konsonantti sh (oletettavasti [ʃ]) esiintyy nimessä Agathurush.[22]

Nimestä

Adûnaic sisältää kreikkalaisperäisen englanninkielisen päätteen -aic,[23] The Notion Club Papers -teoksessa Arundel Lowdham kertoo muille Notion Club -kerhon jäsenille vastaanottaneensa katkelmia kahdella tuntemattomalla kielellä. Hän kertoo kutsuvansa toista kielistä nimellä adunaic. Nimi ilmeisesti johdettu sanoista, jotka hän on maininnut hetkeä aiemmin: "Mutta B-kielessä [Númenorin] nimi on Anadūnē, ja kansaa kutsutaan nimellä adūnāim, B-kielen sanasta adūn 'länsi'".[24] Tarussa Sormusten herrasta nimi esiintyy muodossa adûnaic.[25]

Muita nimityksiä

Viitteet

  1. Ks. alla, osio "Nimestä".
  2. Ks. esim. KKM 3.XI, Númenoriaisten elämä, s. 380.
  3. HoMe IX, s. 147, 289–290 [viite 59], 304.
  4. HoMe IX, s. 147, 397, 413.
  5. TSH, liite F I, "Kolmannen ajan kielet ja kansat", s. *** / *** / 504 / *** / *** / ***.
  6. HoMe XII, s. 368.
  7. HoMe IX, s. 414.
  8. TSH, liite A I, "Númenorilaiset kuninkaat", s. *** / *** / 387 / *** / *** / ***; TSH, liite B, "Vuosien kirja", s. *** / *** / 452 / *** / *** / *** [vuosi 32 ta.].
  9. 9,0 9,1 9,2 TSH, liite F I, "Kolmannen ajan kielet ja kansat", s. *** / *** / 505–506 / *** / *** / ***.
  10. Akallabêthin mukaan sindaria puhuivat kuninkaat ja ruhtinaat, ja quenyaa oppivat lähinnä taruntietäjät (Silm., Akallabêth, s. 326–327 / ***).
  11. Silm., Akallabêth, s. 334 / ***.
  12. TSH, liite B, "Vuosien kirja", s. *** / *** / 453 / *** / *** / ***.
  13. TSH, liite F I, "Kolmannen ajan kielet ja kansat", s. *** / *** / 505–506 / *** / *** / ***.
  14. HoMe IX, s. 422–423.
  15. HoMe IX, s. 423.
  16. TSH, liite E I, "Sanojen ja nimien ääntäminen", s. *** / *** / 490 / *** / *** / ***.
  17. TSH, liite E I, "Sanojen ja nimien ääntäminen", s. *** / *** / 488 / *** / *** / ***. Käytetyistä foneettisista merkeistä ks. Kansainvälinen foneettinen aakkosto (Wikipedia [fi]).
  18. 18,0 18,1 HoMe IX, s. 419.
  19. HoMe IX, s. 419; TSH, liite E I, "Sanojen ja nimien ääntäminen", s. *** / *** / 488 / *** / *** / ***. Ks. myös huomautus: "Muista kuin eldarilaisista kielistä peräisin olevissa sanoissa on pyrkimys ollut että kirjaimien arvot olisivat samat, ellei edellä ole toisin sanottu" (TSH, liite E I, "Sanojen ja nimien ääntäminen", s. *** / *** / 491 / *** / *** / ***).
  20. HoMe IX, s. 419; TSH, liite E I, "Sanojen ja nimien ääntäminen", s. *** / *** / 487 / *** / *** / ***.
  21. HoMe IX, s. 418, 433.
  22. KTK 2.IV, Galadrielin ja Celebornin tarina, s. 362 / 306.
  23. Ks. esim. James H. Dee, "A Repertory of English Words with Classical Suffixes: Part II", The Classical Journal 80.1, 1984, s. 61; kopio: JSTOR; luettu 16.6.2023). Vrt. esim. Aramaic 'aramea'.
  24. HoMe IX, s. 240.
  25. TSH, liite F I, "Kolmannen ajan kielet ja kansat", s. *** / *** / 505 / *** / *** / ***.

Aiheesta muualla

Tämä artikkeli kaipaa tarkistamista tai täydennystä.
Voit auttaa Kontuwikiä laajentamalla artikkelia