Laakso

Kohteesta Kontuwiki
Laakson kaupunki. Kuva: The Last Days (of the Third Age of Middle-earth) / Tolkien Gateway.

Laakso (engl. Dale) oli ihmisten kaupunki ja kuningaskunta Ereborin juurella pohjoisessa Rhovanionissa.

Laakson perustaminen eri lähteiden mukaan

Thorin Tammikilven mukaan etelämpää vaeltavat pohjalaiset perustivat Laakson kaupungin joskus 2600-luvun ka. alun tienoilla. Tuohon aikaan Ereborin lähimaille heitä houkutteli kukoistava Vuorenalainen kuningaskunta, jonka Thrór-kääpiö oli perustanut uudelleen vuonna 2590 ka. lohikäärmeiden ajettua kääpiöt pois pohjoisen Harmaavuorilta.[1]

Toisaalta Keskeneräisten tarujen kirjan luvussa "Cirion ja Eorl" mainitaan Laakso jo kolmannen ajan 1800-luvulla, siis selvästi ennen Vuorenalaisen kuningaskunnan syntyä: "Sanotaan että osa pohjalaisista pakeni Celduinin (Vuolaan virran) toiselle puolen ja sekoittui Ereborin juurella asuviin laaksolaisiin..."[2]

Laakso Vuorenalaisen kuningaskunnan ajalla

Laakson ihmiset ja Ereborin kääpiöt hyötyivät molemmat suuresti harvinaislaatuisesta yhteistyöstään, sillä takomiaan kalleuksia vastaan kääpiöt saivat laaksolaisilta viljaa ja muita elintarvikkeita. Kenties kääpiöt jopa päästivät joitakin kaupungin lapsista luokseen sepänoppiin, ainakin sitä heiltä anottiin.[3]

Kääpiöiden avustuksella Laaksosta rakennettiin verrattoman kaunis kellotornien kaupunki; se sijaitsi heti Ereborin eteläisten vuorenharjanteiden välisessä laaksossa pääportin tuntumassa ja Vuolas virta (Celduin) virtasi kaupungin halki. Vuolasta virtaa pitkin laaksolaiset kävivät vilkasta kauppaa ja välittivät kääpiöiden tuotteita edelleen.[3] Lähin kauppakumppani oli Esgarothin järvikaupunki Pitkäjärven rannassa; sieltä kauppatavara kulki Vuolasta virtaa alas, kenties aina Dorwinioniin asti tai kauemmaksikin. Laakson lelumarkkinat, joilla kääpiöiden tekemiä ihmeellisiä leluja kaupattiin, olivat maailmankuulut.[3] Viestinviejinään laaksolaiset käyttivät seudulla pesivien viisaiden rastaiden rotua, jonka kieltä he ymmärsivät.[4]

Laakson hävitys

Laakson onni ei kuitenkaan kestänyt kahtakaan vuosisataa, sillä vuonna 2770 ka. saapui pohjoisesta Ereborin ja Laakson rikkauksien houkuttelemana ajan lohikäärmeistä ilkein, Smaug Kultainen. Laakson lukuisten kellojen soidessa hälytystä Smaugin tulet höyrystivät Vuolaan virran vesiä niin, että koko laakson peitti sankka sumu, jonka turvin lohikäärmeen oli helppo syödä suihinsa kaupungin soturit. Kuningas Girion sai tuolloin surmansa, mutta hänen vaimonsa ja lapsensa onnistui paeta alas jokea ja niin suku säilyi. Myös Ereborin kääpiöt Smaug surmasi lukuunottamatta niitä harvoja jotka pääsivät pakoon, ja lopulta se ryömi pääportista sisään, keräsi kaikki aarteet luokseen ja asettui makaamaan kaikista suurimpaan saleista.[5]

Heti ei Laakso autioitunut täysin, ja vielä jonkin aikaa saattoi Smaug nälän yllättäessä ryömiä yön turvin alas kaupunkiin ja viedä sieltä väkeä ruoakseen – erityisesti hän piti nuorista neidoista – kunnes Laakso oli täysin raunioina ja kaikki väki joko paennut tai tullut syödyksi.[5]

Lohikäärmeen loppu

Vuosisata kului ja melkein toinenkin, kunnes velho Gandalfin organisoima kääpiöjoukko saapui vuonna 2941 ka. vaatimaan Ereboria takaisin itselleen; retkikunnan johtaja oli Thorin Tammikilpi, viimeisen vuorenalaisen kuninkaan Thrórin pojanpoika, häntä seurasi kaksitoista kääpiötä sekä hobitti Bilbo Reppuli. He saapuivat loppuvuodesta 2941 ka. Ereborille ja näkivät myös Laakson rauniot.[6]

Bilbon vierailu Smaugin luona sai sen viimein nousemaan levostaan ja käymään hävityksenä Esgarothin ylle. Esgarothissa asui kuitenkin jousimies Bard, joka oli Laakson kuninkaan Girionin jälkeläinen. Vanhan rastaan neuvosta hän ampui nuolensa Smaugin ainoaan suojattomaan kohtaan sen rinnassa, jolloin lohikäärme putosi Pitkäjärveen ja hukkui sen vesiin.[7]

Smaugin kuoleman jälkeen Synkmetsän haltioiden ja Bardin johtamien esgarothilaisten yhteinen armeija marssi Ereborille, jonka sisäänkäynnin Thorin Tammikilpi oli linnoittanut. Bard vaati Thorinia luovuttamaan osan Smaugin kokoamista aarteista vedoten asemaansa Laakson Girionin perijänä ja siihen, että Thorinin haltuun joutuneen aarteen ”joukossa on paljon sellaisia esineitä jotka ovat peräisin hänen saleistaan ja kylistään”.[8]

Thorin ei lopulta luopunut aarteesta, vaikka Bilbo oli valmis luovuttamaan hänelle kuuluvan neljästoistaosan Bardille, ja oli vähällä puhjeta taistelu haltioiden ja ihmisten sotajoukon sekä Thorinin avuksi tulleiden Rautavuorten kääpiöiden välillä. Tilanteen ollessa kireimmillään paikalle tulivat niinikään aarretta havittelevien örkkien ja susien laumat, ja niin Ereborin laaksossa käytiinkin Viiden armeijan taistelu, jossa kamppailtiin Smaugin jälkeensä jättämästä aarteesta. Lopulta taistelun voittivat Synkmetsän haltiat, Bardin johtamat Esgarothin ihmiset, kääpiöt ja Sumuvuorten suuret kotkat yhdistyneinä örkkejä ja susia vastaan.[9] Thorin kaatui taistelussa, mutta Rautavuorten kääpiöiden päällikkö Dáin kunnioitti ennen taistelua solmittuja sopimuksia ja luovutti neljästoistaosan Smaugin aarteesta Bardille. Sekin oli ”suunnaton omaisuus, suurempi kuin mitä monella kuolevaisella kuninkaalla on”,[10] ja vaikka Bard lahjoitti siitä osan Esgarothille, hänellä oli nyt käytössään runsaasti varoja Laakson elvyttämiseen.

Laakson uudelleenrakentaminen

Taistelun jälkeen Bard Jousimies rakensi uudestaan Laakson, ja seutu palasi jälleen entiseen loistoonsa, ellei suorastaan ylittänyt sitä. Kaupunkiin muutti ihmisiä Esgarothista sekä etelästä ja lännestä. Kääpiöt rakensivat kaupunkiin suurenmoisia suihkulähteitä ja altaita ja kivettyjä monivärisiä teitä.[11] Bardista tuli ensimmäinen Laakson kuningas vuonna 2944 ka.[12] Hänen mukanaan Laaksoon muuttaneita kutsuttiin kuninkaan mukaan bardilaisiksi, ja nimi säilyi Bardin itsensä jälkeisillekin ajoille.[13]

Bardin kuoltua Laakson kuninkaaksi tuli hänen poikansa Bain, ja Bainin jälkeen hänen poikansa Brand, joka, kuten kääpiö Glóinin lokakuussa 3018 kertoi: ”on voimakas kuningas ja hänen valtakuntansa ulottuu nykyään pitkälle etelään ja itään Esgarothista”.[14]

Sormuksen sota

Sormuksen sodassa Laaksokin joutui hyökkäyksen kohteeksi, sillä kuningas Brand ei antanut periksi Sauronin lähettien uhkauksille, vaikka Ereborin kääpiöt sitä pelkäsivätkin.[15]

Viimein Sauronin liittolaiset hyökkäsivät Carnenjoen takaa ja ajoivat Brandin takaisin Laaksoon. Ereborin Dáin II auttoi häntä ja kääpiöt ja ihmiset taistelivat yhdessä hyökkääjiä vastaan Ereborin juurella. Taistelu kesti kolme päivää, 15.-17. maaliskuuta 3019 ka., ja sekä Dáin että Brand kaatuivat, mutta Ereboria eivät Sauronin joukot kuitenkaan onnistuneet valloittamaan, ja sinne onnistui pakenemaan monia kääpiöitä ja bardilaisia. – Ilmeisesti Laakson kaupunki kuitenkin jäi vihollisen haltuun.[16] Kun Sormus tuhottiin maaliskuun 25. päivänä ja Sauronin valta sortui, horjui vihollisten hyökkäystahto ja he joutuivat epäjärjestyksen valtaan. Silloin hyökkäsivät Ereborilta jäljelläolevat kääpiöt ja ihmiset, ja bardilaisia johti piirityksessä kaatuneen Brandin poika Bard II.[17]

Neljäs aika

Sormuksen sodan jälkeen vuorenalaiseksi kuninkaaksi nousi Dáinin poika Thorin III Kivikypäri. Bardilaiset vannoivat uskollisuutta kuningas Elessarille ja olivat siitä lähtien jälleen yhdistetyn Valtakunnan alaisuudessa, vaikka säilyttivät luonnollisesti oman kuninkuutensa. Ereborin ja Laakson ystävyys säilyi neljännelle ajalle ja niin pitkään kuin nuo valtakunnat kestivät.[17]

Katso myös

Viitteet

  1. Thorin Tammikilpi kertoi Odottamattomassa juhlassa, että kun hänen isoisänsä (Thrór) ”hallitsi jälleen vuorenalaisena kuninkaana”, ihmiset ”rakensivat sinne Laakson iloisen kaupungin siihen aikaan” (Hobitti I, Odottamaton juhla, s. *** / *** / *** / 30-31 / ***). Ks. myös TSH, liite A III, "Durinin heimo", s. *** / *** / *** / *** / 1108-1109 / 913. – Kääpiöiden paluun vuosiluku: TSH, liite B, "Vuosien kirja", s. 482 / 938 / 459 / 566 / 1125 / 926.
  2. KTK 3.II, Cirion ja Eorl, s. 394 / 332 (engl. As for the Northmen, a few, it is said, fled over the Celduin (River Running) and were merged with the folk of Dale under Erebor).
  3. 3,0 3,1 3,2 Hobitti I, Odottamaton juhla, s. *** / *** / *** / 31 / ***.
  4. Hobitti XII, Sisäisiä tietoja, s. *** / *** / *** / 248 / ***.
  5. 5,0 5,1 Hobitti I, Odottamaton juhla, s. *** / *** / *** / 32 / ***.
  6. Hobitti XI, Kuistilla, s. *** / *** / *** / 222 / ***.
  7. Hobitti XIV, Tulta ja vettä, s. *** / *** / *** / 270-271 / ***.
  8. Hobitti XV, Pilvet kerääntyvät, s. *** / *** / *** / 285 / ***.
  9. Hobitti XVII, Pilvet repeävät, s. *** / *** / *** / 299-308 / ***.
  10. Hobitti XVIII, Paluumatka, s. *** / *** / *** / 314 / ***.
  11. TSH I/2.1., Kohtaamisia, s. *** / *** / *** / *** / 242 / 196.
  12. Ks. myös artikkeli Laakson hallitsijat.
  13. Nimeä ”bardilaiset” käyttää Glóin puhuessaan Frodo Reppulille Rivendellissä lokakuussa 3018 ka. (TSH I/2.1., Kohtaamisia, s. *** / *** / *** / *** / 241 / 195).
  14. TSH I/2.1., Kohtaamisia, s. *** / *** / *** / *** / 241 / ***.
  15. TSH I/2.2., Elrondin neuvonpito, s. *** / *** / *** / *** / 255 / 195.
  16. TSH, liite B, "Vuosien kirja", s. 490, 491 / 943, 944 / 467-468, 469 / 577, 578-579 / 1132, 1133-1134 / 930-932.
  17. 17,0 17,1 TSH, liite B, "Vuosien kirja", s. 491 / 944 / 469 / 579 / 1134 / 931-932.