Entvaimot

Kontuwiki
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Entvaimot (engl. Entwives) olivat naispuolisia enttejä. Selostus entvaimoista perustuu entti Puuparran kertomukseen, joten sitä ei varsinkaan arvoasetelmiensa puolesta voi pitää kovin puolueettomana analyysina.

Entvaimot vaelsivat ja asuivat yhdessä miespuolisten enttien kanssa näiden nuoruudessa. Mutta koska heidän ajatuksensa ja tavoitteensa kulkivat eri suuntiin, entvaimot lakkasivat vaeltamasta ja asettuivat puutarhoihinsa asumaan kun taas miespuoliset entit jatkoivat vaelluksiaan ja tapasivat enää harvoin entvaimoja.

Toisin kuin vaellushaluiset, hetkeen tarttuvat ja korkeita puita ja vuoria rakastavat entit, entvaimot "rakastivat vähäisempiä puita ja auringon paisteessa kylpeviä ketoja metsien reunoilla." He eivät enttien tavoin halunneet puhua kasveille, vaan halusivat niiden kuuntelevan ja tottelevan. He pitivät järjestyksestä, yltäkylläisyydestä ja rauhasta, ja tekivät puutarhoja, joissa he saivat panna kasvit "kasvamaan tahtonsa mukaan ja kasvattamaan lehtiä ja hedelmiä joista he pitivät."

Entit koettivat miellyttää entvaimoja istuttamalla pihlajia näiden iloksi, mutta ruusut miellyttivät entvaimoja enemmän.

Kun Pimeys tuli pohjoiseen, entvaimot siirtyivät Anduinin itäpuolelle ja perustivat sinne uusia puutarhoja ja peltoja. Enttien ja entvaimojen tapaamiset harvenivat edelleen. Entvaimot myös opettivat ihmisille taitojaan ja saivat palkakseen näiden kunnioituksen.

Sauronin ja Númenorin välisen sodan jälkeen Puuparta ja eräät muut entit kulkivat Anduinin taakse tavatakseen jälleen entvaimot, mutta nämä olivat kadonneet ja heidän puutarhansa oli hävitetty. Tästä alkoi Enttien Etsintä, joka tiettävästi on jäänyt tuloksettomaksi: entvaimoja ei ole löytynyt mistään. Saattaa olla, ettei löydykään, sillä Puuparran mukaan "ennustettu on, että se voi tapahtua vasta sitten kun olemme molemmat menettäneet kaiken mitä meillä nyt on."

Entvaimojen ulkonäöstä tiedetään sen verran, että kun Puuparta näki viimeisen kerran entvaimo Fimbrethilin, tämä oli "vain vähän muinaisen entneidon kaltainen" ja entvaimot olivat työn taivuttamia ja tummentamia, heidän auringonpolttamat hiuksensa olivat kypsän viljan värisiä ja posket omenanpunaisia. "Mutta heidän silmänsä olivat yhä meidän oman kansamme silmät." Tämän tarkempaa kuvausta heistä ei ole.

Tunnetaan myös Enttien Etsinnästä kertova haltialaulu, jonka säkeistöissä puhuvat vuorotellen entti ja entvaimo.[1]

Nuoria entvaimoja kutsuttiin entneidoiksi (heidän lapsensa olivat enttisiä).

Lähteet

Viitteet

  1. TSH II/3.4., Puuparta, s. *** / 418-419 / *** / *** / ***.

Aiheesta muualla

Entit ja entvaimot (keskustelu Vihreässä Lohikäärmeessä; luettu 5.2.2016)

Tämä artikkeli kaipaa tarkistamista tai täydennystä.
Voit auttaa Kontuwikiä laajentamalla artikkelia