Entvaimot

Kontuwiki
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Entvaimot (engl. Entwives) olivat naispuolisia enttejä. Nuoria entvaimoja kutsuttiin entneidoiksi (heidän lapsensa olivat enttisiä).[1]

Selostus entvaimoista perustuu lähinnä entti Puuparran kertomukseen, joten on muistettava, ettei sitä varsinkaan arvoasetelmiensa puolesta voi pitää täysin puolueettomana kuvauksena.

Entvaimojen vaiheita

Entvaimot vaelsivat ja asuivat yhdessä miespuolisten enttien kanssa näiden nuoruudessa. Mutta koska heidän ajatuksensa ja tavoitteensa kulkivat eri suuntiin, entvaimot lakkasivat vaeltamasta ja asettuivat puutarhoihinsa asumaan kun taas miespuoliset entit jatkoivat vaelluksiaan ja tapasivat enää harvoin entvaimoja.[1] Mies- ja naispuolisten enttien erilaisuudesta kertoo myös se, että miehet olivat omistautuneet Oromëlle, metsien ja metsästyksen suojelijalle ja entvaimot Yavannalle, kasveja ja hedelmällisyyttä suojelevalle valiëlle.[2]

Toisin kuin vaellushaluiset, hetkeen tarttuvat ja korkeita puita ja vuoria rakastavat entit, entvaimot "rakastivat vähäisempiä puita ja auringon paisteessa kylpeviä ketoja metsien reunoilla." He eivät enttien tavoin halunneet puhua kasveille, vaan halusivat niiden kuuntelevan ja tottelevan. He pitivät järjestyksestä, yltäkylläisyydestä ja rauhasta, ja tekivät puutarhoja, joissa he saivat panna kasvit "kasvamaan tahtonsa mukaan ja kasvattamaan lehtiä ja hedelmiä joista he pitivät."[1] Kuultuaan Merrin ja Pippinin kuvauksia Konnusta Puuparta kysyi heiltä, ovatko he sattuneet näkemään kotiseudullaan entvaimoja – hänen mielestään nämä olisivat pitäneet hobittien maasta.[3]

Entit koettivat miellyttää entvaimoja istuttamalla pihlajia näiden iloksi, mutta ruusut miellyttivät entvaimoja enemmän, kuten Äkkipää muisteli.[4]

Kun Pimeys tuli pohjoiseen, entvaimot siirtyivät Anduinin itäpuolelle ja perustivat sinne uusia puutarhoja ja peltoja. Enttien ja entvaimojen tapaamiset harvenivat edelleen, mutta entvaimot opettivat ihmisille taitojaan ja saivat palkakseen näiden kunnioituksen.[1]

Entvaimojen ulkonäkö

Entvaimojen ulkonäöstä tiedetään sen verran, että kun Puuparta näki viimeisen kerran entvaimo Fimbrethilin (joka on ainoa nimeltä tunnettu entvaimo), tämä oli "vain vähän muinaisen entneidon kaltainen" ja entvaimot olivat työn taivuttamia ja tummentamia, heidän auringonpolttamat hiuksensa olivat kypsän viljan värisiä ja posket omenanpunaisia. "Mutta heidän silmänsä olivat yhä meidän oman kansamme silmät." Tämän tarkempaa kuvausta heistä ei ole.[5]

Enttien etsintä

Sauronin ja Númenorin välisen sodan jälkeen Puuparta ja eräät muut entit kulkivat Anduinin taakse tavatakseen jälleen entvaimot, mutta nämä olivat kadonneet ja heidän puutarhansa oli hävitetty. Tästä alkoi Enttien etsintä, joka tiettävästi on jäänyt tuloksettomaksi: entvaimoja ei ole löytynyt mistään. Saattaa olla, ettei löydykään, sillä Puuparran mukaan "ennustettu on, että se voi tapahtua vasta sitten kun olemme molemmat menettäneet kaiken mitä meillä nyt on."[6]

Hyvästellessään Puupartaa Rautapihassa Sormuksen sodan päätyttyä Aragorn sanoi hänelle, että etsinnällä saattoi nyt olla enemmän toivoa, kun itäiset maat olivat vapautuneet. Puuparta vaikutti kuitenkin pessimistiseltä, sillä hän sanoi: "Matka on pitkä. Ja nämä ajat ovat liian täynnä ihmisiä".[7] Kaikesta huolimatta hän sanoi Merrille ja Pippinille erotessaan näistä: "Älkääkä unohtako: jos kuulette entvaimoista jotakin omassa maassanne, lähetätte minulle sanan."[8]

Tunnetaan myös Enttien etsinnästä kertova haltialaulu, jonka säkeistöissä puhuvat vuorotellen entti ja entvaimo.[9]

Voiko entvaimoja vielä löytää?

Tarun Sormusten herrasta kertomukset jättävät entvaimojen kohtalon avoimeksi, mutta Tolkien otti kysymykseen kantaa kirjeessään (25. huhtikuuta 1954) Naomi Mitchisonille, joka oli esittänyt useita kysymyksiä teoksesta – jo ennen sen ilmestymistä, luettuaan kahden ensimmäisen osan vedoksia.[10] Tolkien kirjoittaa:

Minä otaksun itse asiassa että entvaimot olivat kadonneet lopullisesti, tuhoutuneet puutarhojensa myötä Viimeisen liiton sodassa (toisen ajan vuosina 3429-3441), jolloin Sauron harjoitti poltetun maan taktiikkaa ja kärvensi heidän maansa puolustautuakseen Anduinia pitkin lähstyviä Liiton joukkoja vastaan. – – Heistä jäi jäljelle vain "maanviljelys", joka välittyi ihmisille (ja hobiteille). Jotkut saattoivat tietysti paeta itään tai joutua orjiksi – – Jos entvaimoja jäi tällä tavalla henkiin, he epäilemättä vieraantuivat enteistä kovin, ja uusi sopu muuttui vaikeaksi – ellei sitten kokemus teollistuneesta ja militarisoituneesta maanviljelyksestä muuttanut heitä hieman anarkistisemmiksi. Toivon niin. En tiedä.[11]

Tämäkään vastaus ei siis ole täysin lohduton – entvaimot ovat saattaneet säilyä Sauronin hirmuvallan yli, mutta ilmeisesti kaukana idässä, eivät hobittien mailla niin kuin Puuparta toivoi.

Viitteet

  1. 1,0 1,1 1,2 1,3 TSH II/3.4., Puuparta, s. *** / 417 / *** / *** / 493.
  2. Kirjeet, s. 421 (kirje 247); Kirjeet, s. 267 [alaviite] (kirje 163).
  3. TSH II/3.4., Puuparta, s. *** / 414 / *** / *** / 489.
  4. TSH II/3.4., Puuparta, s. *** / 424 / *** / *** / 501.
  5. TSH II/3.4., Puuparta, s. *** / 418 / *** / *** / 493.
  6. TSH II/3.4., Puuparta, s. *** / 417-418 / *** / *** / 493-494.
  7. TSH III/6.6., Jäähyväisiä, s. *** / 849 / *** / *** / 1011.
  8. TSH III/6.6., Jäähyväisiä, s. *** / 850 / *** / *** / 1012.
  9. TSH II/3.4., Puuparta, s. *** / 418-419 / *** / *** / 494-495. Runosta tarkemmin, ks. artikkeli Kun kevät saa pyökin lehtimään ja virtaa mahla sen.
  10. Kirjeet, s. 220 (kirje 144).
  11. Kirjeet, s. 227 (kirje 144).

Aiheesta muualla

Tämä artikkeli kaipaa tarkistamista tai täydennystä.
Voit auttaa Kontuwikiä laajentamalla artikkelia