Pihlaja (puu)

Pihlajan marjaterttu. Kuva: Jonik / Wikimedia Commons.

Pihlaja (engl. rowan) oli Äkkipää-entin lempipuu, jota kauniimpaa ei hänen mukaansa löytynyt koko Ruusun heimosta. Niitä oli aikoinaan kasvanut hänen vanhan kotinsa lähellä Fangornin metsän länsiosissa, ikiaikaisia puita joista vanhimmat entit olivat istuttaneet aikojen alkuhämärissä miellyttääkseen entvaimoja. Sarumanin örkit olivat kuitenkin tuhonneet nuo puuvanhukset, mikä suuresti suretti ja vihastutti Äkkipäätä. Valituslaulussaan hän kutsui puita nimillä Orofarnë, Lassemista ja Carnimírië. Vaikka sitä ei sanota, voidaan olettaa Äkkipään itsekin muistuttaneen juuri pihlajaa – hänen englanninkielinen nimensä Quickbeam on itse asiassa yksi pihlajan kansanomaisista lempinimistä Englannissa.

Äkkipään tuoreempaakin kotia Fangornin metsässä, lähellä Entkäräjien kokouspaikkaa Oudanuumenta, ympäröivät pihlajat ja muutenkin niitä kasvoi metsän tuossa osassa runsaasti. Puuparran kantaessa Meriadoc Rankkibukia ja Peregrin Tukia Fangornissa entkäräjille hobitit nkäivät ylärinteillä "pihlajatiheikköjä ja koivikkoja ja niiden takana kohosi tummia mäntymetsiä".

Muista pihlajan kasvupaikoista Keski-Maasta tunnetaan Amon Hen sekä aikoinaan Beleriandissa Sirionin laakso ja Amon Rûdhin rinteet. Mutta myös Konnussa on ilmeisesti kasvanut pihlajia, sillä Samvais Gamgin isoisoäiti oli nimeltään Pihlaja (engl. Rowan).

Vaikka pihlajia esiintyy eri puolilla maapalloa useita lajeja ja Suomessakin kasvaa niistä kolmea, olivat Keski-Maan mainitut pihlajat todennäköisesti suomalaisillekin tutuimpia (koti)pihlajia (Sorbus aucuparia), sillä se on tavallisin laji kautta Euroopan Pohjoismaista Etelä-Euroopan vuoristoseuduille ja Brittein saarille.