The Númenórean Catastrophe & End of "Physical" Aman

Kohteesta Kontuwiki

The Númenórean Catastrophe & End of "Physical" Aman ("Númenorin katastrofi & "fyysisen" Amann loppu") on teoksen The Nature of Middle-earth (2021) kolmannen osan ”Part Three: The World, Its Lands, and Its Inhabitants” viidestoista luku.[1]

Tekstin rakenteesta ja ajoituksesta

Hieman kiireesti mustalla mustekynälllä kirjoitettu teksti käsittää kolme puolisivua taitetun arkin etu- ja takasivuilla. Teksti seuraa välittömästi tämän teoksen toisen osan 15. luvussa julkaistua tekstiä "Elvish Reincarnation" ja on ilmeisesti peräisin samalta ajalta eli noin vuodelta 1959.[2] Tolkien on kirjoittanut otsikon "The Númenórean Catastrophe & End of "Physical" Aman" punaisella kuulakärkikynällä.[3]

Tekstin toimittaja Carl F. Hostetter toteaa, että kiireinen kirjoitus ja käsitteiden epävakaisuus osoittavat Tokienin "ajattelevan paperilla (niin kuin hän usein teki)"; Tolkienin tekstissä esittämät ajatukset ovat toisinaan ristiriidassa sekä pitkään vallinneiden "tosiasioiden" että julkaistussa Sormusten herrassa kuvattujen tapahtumien kanssa.[4]

Tekstin sisällöstä

Tolkien pohtii aluksi kysymystä, "siirrettiinkö" Aman vai tuhoutuiko se Maailman muuttumisessa.[5] Hän päätyy ajattelemaan, että Aman säilyi "fyysisenä maamassana" josta tuli Amerikan manner, mutta siitä tuli "tavallinen maa", jonka eläin- ja kasvikunnasta tuli tavallisia kuolevaisia eläimiä ja kasveja. Mulistus aiheutti kuitenkin paljon vahinkoa ja muutoksia Amanissa, ja osia siitä, varsinkin lännessä[6] vajosi mereen.[7]

Hän esittää myös kysymyksen, miten fëar ja hröar säilyttivät ruumiillisen yhteytensä Amanissa, joka oli pelkkä muisto. Tekstin loppuosa on tämän kysymyksen pohdintaa: Tolkienin mukaan mullistus oli Erun puuttumista maailman olemukseen ja siten tietyssä mielessä muutos alkuperäiseen suunnitelmaan ja esimakua Ardan lopusta. Eru antoi tavallaan "Ardan loppua" haltioiden osalta; nämä olivat täyttäneet tarkoituksensa ja alkoi ihmisten valtakausi, jonka aikana haltioista tuli pelkkiä fëar, jotka elivät vain muistoissa Ardan todelliseen Loppuun saakka.[8]

Lopuksi Tolkien käsittelee Melkorin pahuutta Eässa: hänestä tuli paha vasta sen jälkeen, kun Eä oli saatu aikaan, ja tässä työssä hän esitti merkittävää osaa, alkuvaiheissa Erun pohjimmaisen suunniteman mukaan, mutta hänet ajoi järjiltään "Manwën kateus ja halu hallita eruhínia". Hän turmeli Ardan ainetta, mutta tähtiin hän ei vaikuttanut; ajan mittaan hän kietoutui yhä enemmän fyysisesti aineeseen.[8]

Viitteet

  1. NoMe 3.XV, The Númenórean Catastrophe & End of "Physical" Aman, s. 343-345.
  2. NoMe 3.XV, The Númenórean Catastrophe & End of "Physical" Aman, s. 343.
  3. Ks. NoMe 3.XV, The Númenórean Catastrophe & End of "Physical" Aman, s. 345 (viite 1).
  4. NoMe 3.XV, The Númenórean Catastrophe & End of "Physical" Aman, s. 344-345 (toimittajan kommentti).
  5. Tolkien käyttää tässä termiä Catastrophe..
  6. Hostetterin mukaan tässä pitäisi lukea "idässä", mikä olisi ymmärrettävämpää.
  7. NoMe 3.XV, The Númenórean Catastrophe & End of "Physical" Aman, s. 343-344.
  8. 8,0 8,1 NoMe 3.XV, The Númenórean Catastrophe & End of "Physical" Aman, s. 344.

Tämä artikkeli kaipaa tarkistamista tai täydennystä.
Voit auttaa Kontuwikiä laajentamalla artikkelia