Fëa
Fëa on Ilúvatarin lasten kuolematon sielu, joka jää eloon senkin jälkeen, kun heidän ruumiinsa (hröa) kuolee. Haltioiden fëa siirtyy tällöin Mandosin saleihin, mutta voi valarin armosta saada itselleen uuden hröan.[1]
Ihmisten fëa ei jää ruumiin kuoleman jälkeen Ardaan, vaan siirtyy Maailman muurien ulkopuolelle – minne, sen tietää ainoastaan Eru Ilúvatar.[1] Ainoastaan Berenin sallittiin palata elämään entisessä ruumiissaan, mutta hänenkin oli sen jälkeen kuoltava ja hänen fëansa koki muiden ihmisten kohtalon.[2]
Sisällysluettelo
Fëan ja hröan suhde
Tolkienin mukaan käsitteet hröa ja fëa "vastaavat suurin piirtein, mutta eivät täsmällisesti, 'ruumista' ja 'sielua'".[3] Fëa on tuhoutumaton "ainutkertainen identiteetti". Se on peräisin suoraan Erulta eikä tehty ainurin välityksellä kuten Eä. Haltiat ja ihmiset ovat "ruumiillistuneita olentoja" (engl. Incarnates, quenyaksi mirröanwi[4]), joiden on tarkoitus olla olemassa hröan ja fëan liittona. Jos ruumis kuitenkin vahingoittuu kuolettavasti, fëa joutuu jättämään sen eli joutuu "kodittomaksi" tai "karkotetuksi".[5]
Haltiat
Haltiat eivät vanhenneet kuten ihmiset, mutta he elivät silti maailmassa, jossa kuolema oli mahdollinen muista syistä. Heidän käsityksensä mukaan tämä mahdollisuus fëan ja hröan eroon oli vastoin Erun alkuperäistä suunnitelmaa ja johtui pohjimmiltaan Ardan turmeluksesta, jonka aiheuttaja oli Melkor. Haltian fëan ei ole määrä poistua Ardasta, joten kuolema jättäisi sen kodittomaksi maailman loppuun saakka. Jotta tällainen fëan ja hröan luonnoton ero voitaisiin korjata, Eru oli antanut valarille vallan palauttaa koditon fëa ruumiilliseen elämään. Valarin harkinnassa oli sallia tai kieltää fëan paluu sekä määrätä paluun ajankohta ja ehdot, mutta he eivät voineet pakottaa fëaa palaamaan vasten tahtoaan.[6]
Joskus tulevaisuudessa Ardan historia päättyisi, ja se tarkoittaisi haltioiden käsityksen mukaan ruumiillisen olemassaolon loppua. Heillä ei ollut tietoa, mitä sen jälkeen tapahtuisi. Tästä syystä he sanoivat, että ihmisillä on varjo takanaan, mutta haltioilla on varjo edessään.[7]
Ihmiset
Haltiat uskoivat, että ihmiset oli alun perinkin tarkoitettu kuolevaisiksi, viipymään Ardassa vain hetken aikaa. Heidän käsityksensä mukaan kuolleen ihmisen fëa poistui ajasta eikä enää palannut. Tästä heillä ei kuitenkaan ollut varmaa tietoa.[8]
Ihmisten keskuudessa tunnettiin kuitenkin käsitys, jonka mukaan kuolemattomuus olisi ollut ihmisten luontainen olotila kuten haltioillakin. Kuolevaisuus oli heidän mukaansa Melkorin syytä, mutta nykyiseen tilanteeseen johtaneista tapahtumista heidän viisaansa eivät olleet yksimielisiä. Erään perimätiedon mukaan varhaiset ihmiset vihastuttivat Erun ottamalla Melkorin herrakseen (katso Tale of Adanel).[9]
Muut olennot
Kääpiöistä sanotaan Silmarillionissa, että haltiat uskoivat heistä tulevan kuolemansa jälkeen sitä kiveä, josta heidät on tehty, mutta kääpiöt itse uskovat, että heille on varattu oma tilansa Mandosin saleissa.[10]
Tolkien oli epävarma monien keksimiensä olentojen alkuperästä ja todellisesta luonteesta. Eräs hänen 1950-luvun lopun kirjoituksissaan esiintyvä näkemys on, että puhekyky ei välttämättä ollut merkki siitä, että olennolla oli fëa. Kotkat, Huan ja örkit saattaisivat tällöin olla eläimiä, joille joko valar tai Melkor ovat opettaneet kieltä.[11]
Sana fëa
Quenyan sanan fëa 'henki'[12] (monikko fëar;[13] kantakielen muodosta phayā[14]) varhaisempi merkitys oli erään lähteen mukaan 'loiste' (engl. radiance).[15] Eldar eivät yhdistäneet ruumiissa asuvaa henkeä hengitykseen vaan pitivät valoa sopivimpana vertauskuvana fëalle. Sanottiin myös, että ne, joissa fëa oli voimakas ja turmeltumaton, näyttivät joskus hohtavan heikkoa sisäistä valoa.[15]
Sana fëa esiintyy nimissä Fëanáro ja Fëanturi. Tolkien käänsi myös 'Pyhän Hengen' quenyaksi muotoon airefea osittaisessa käännöksessään Gloria Patri -rukouksesta (Alcar i Ataren).[16]
Viitteet
- ↑ 1,0 1,1 Silm. 1, Aikojen alku, s. *** / 29.
- ↑ Silm. 19, Beren ja Lúthien, s. *** / 186.
- ↑ Athrabeth Finrod ah Andreth, tekijän kommentaari (HoMe X, s. 330).
- ↑ Athrabeth, tekijän sanasto (HoMe X, s. 350).
- ↑ Athrabeth, tekijän kommentaari (HoMe X, s. 330, 336).
- ↑ Athrabeth, tekijän kommentaari (HoMe X, s. 330–331).
- ↑ Athrabeth, tekijän kommentaari (HoMe X, s. 331).
- ↑ Athrabeth, tekijän kommentaari (HoMe X, s. 331).
- ↑ Athrabeth (HoMe X, s. 309); Athrabeth, tekijän kommentaari (HoMe X, s. 334, 343–344).
- ↑ Silm. 2, Aulë ja Yavanna, s. *** / 32.
- ↑ HoMe X, s. 410–411.
- ↑ HoMe X, s. 349.
- ↑ HoMe X, s. 331.
- ↑ VT 41, 2000, s. 14.
- ↑ 15,0 15,1 Laws and Customs among the Eldar (HoMe X, s. 250).
- ↑ VT 43, 2002, s. 36.
Tämä artikkeli kaipaa tarkistamista tai täydennystä.
Voit auttaa Kontuwikiä laajentamalla artikkelia
