Teiglin

Kohteesta Kontuwiki

Teiglin oli Beleriandissa virranneen Sirionin sivujoki, joka sai alkunsa Ered Wethriniltä. Sillä oli kolme latvahaaraa,[1] ja siihen virtasi kaksi sivujokea, joista itäisempi oli nimeltään Glithui; ennen Brethilin metsää siihen liittyi pohjoisesta myös sivujoki Malduin.[2] Brethilin metsästä Teigliniin virtasi Celebros, joka yhtyi Teigliniin Dimrostin putouksen kautta.[3]

Teiglinin joen virtaus oli näin. Se virtasi Ered Wethriniltä nopeasti kuin Narog, mutta aluksi matalien rantojen välissä, kunnes se ylityspaikan jälkeen, koottuaan voimia muista joista, koversi väylän niiden ylämaiden laitaan, joilla Brethilin metsä kasvoi. Sen uoma oli siitä lähtien syvä, ja äyräät jyrkkiä kallioita, ja ahdettuna niiden väliin vedet virtasivat kovalla voimalla ja pauhinalla.[4]

Teiglin oli Brethilin eteläraja ja Nargothrondin pohjoisraja.[5] Pohjoisesta tuleva tie ylitti joen Teiglinin ylityspaikaksi kutsutun kahlaamon kautta.[6] Teiglinin ja Sirionin yhtymäkohdasta etelään Talmalompoloille ulottui kapea metsämaa, joka oli ainoa Doriathiin kuulunut Sirionin itäpuolinen alue.[7]

Halmirin ja Belegin ajettua Morgothin joukot takaisin pohjoiseen Dagor Bragollachin jälkeen örkit pelkäsivät ylittää Teigliniä monien vuosien ajan.[8] Teigliniä pidettiin myös Túrinin ja Belegin hallitseman Dor-Cúartholin pohjoisrajana.[9]

Túrin iski kuolettavasti lohikäärme Glaurungia, kun se hyökätessään Brethiliin ylitti Teigliniä kohdassa, jossa joki virtasi kapeassa ja syvässä Cabed-en-Arasin rotkossa.[10] Kuultuaan kuolevalta Glaurungilta olevansa Túrinin sisar Nienor surmasi itsensä hyppäämällä Cabed-en-Arasin törmältä Teigliniin.[11]

Nimestä ja sen kehityksestä

Joen nimi oli aluksi Taiglin; tätä nimimuotoa käytetään vielä 1950-luvun "Harmaissa annaaleissa",[12] mutta myöhemmin se muuttui muotoon Taeglin, joka tavataan mm. tekstissä The Wanderings of Húrin,[13] ja Teiglin (The Later Quenta Silmarillion), jonka Christopher Tolkien otti mukaan painetun Silmarillionin tekstiin.[14] Nimen viimeisin kehitysvaihe lienee kuitenkin Taeglin(d), kuten Christopher Tolkienkin toteaa.[15]

Eräässä muistiinpanossaan Tolkien antaa sindarinkielisen nimen Taeglin(d) merkitykseksi "rajajoki": nimen alkuosa on peräisin varhaisemmasta muodosta *taika 'raja, rajalinja' ja loppuosa on peräisin sanasta linde 'laulaja/laulava', jota käytettiin "monista nopeajuoksuisista joista, jotka pitivät solisevaa ääntä".[16]

Viitteet

  1. KTK 1.I, Tuorista ja hänen tulostaan Gondoliniin, s. *** / 53.
  2. Silm., Beleriandin ja pohjoisten maiden kartta. Glithuin nimi puuttuu vielä painetun Silmarillionin kartasta; Húrinin lasten tarinan karttaan se on merkitty, ks. HLT, Kartta; Silm.korjaa osan nimi!, s. *** / 70 (viite 16).
  3. Silm. 21, Túrin Turambar, s. 277 / 224.
  4. KTK 1.II, Narn i Hîn Húrin, s. *** / 151.
  5. Silm. 14, Beleriandista ja sen valtakunnista, s. 147 / 113. Ks. myös Silm. 17, Ihmisten tulo länteen, s. 182 / 142.
  6. Silm., Beleriandin ja pohjoisten maiden kartta.
  7. Silm. 14, Beleriandista ja sen valtakunnista, s. 149 / 115.
  8. Silm. 18, Beleriandin häviö ja Fingolfinin tuho, s. 196 / 153.
  9. Silm. 21, Túrin Turambar, s. 258 / 208.
  10. Silm. 21, Túrin Turambar, s. 279-280 / 226-227. – Ks. myös Teiglinin rotko.
  11. Silm. 21, Túrin Turambar, s. 282, 285 / 228, 229.
  12. Ks. esim. HoMe XI, s. 49, 147.
  13. Ks. esim. HoMe XI, s. 257.
  14. Ks. HoMe XI, s. 223, 228.
  15. HoMe XI, s. 309-310.
  16. HoMe XI, s. 309.