Sarati

Kohteesta Kontuwiki

Sarati olivat haltioiden ensimmäiset kirjaimet, jotka taruntietäjä Rúmil kehitti Amanissa.[1] Myöhempi fëanorilainen kirjaimisto perustuu osittain Rúmilin kirjaimiin.[2] Keski-Maassa saratia ei käytetty.[3]

Quenyan sana sarat, monikko sarati, tarkoitti kirjainta tai muuta yksittäistä merkkiä. Fëanor antoi kuitenkin oman järjestelmänsä kirjaimille nimen tengwar, jolloin sarati jäi yksinomaan rúmililaisten kirjainten nimeksi.[4]

Muita nimiä

Tarun Sormusten herrasta liitteessä E saratia kutsutaan itse asiassa "Rúmilin tengwariksi".[3] Ajatus Rúmilin kirjainten erillisestä nimestä näyttää syntyneen vasta myöhään, sillä ensimmäinen ja ilmeisesti ainoa teksti, jossa nimi sarati esiintyy, on noin 1959–60 kirjoitettu Quendi and Eldar.[4] Muita Tolkienin käyttämiä nimiä ovat "the Alphabet of Rúmil"[5] ja "the Rúmilian letters".[4]

Tausta ja julkaistut näytteet

Rúmilin kirjoitusjärjestelmä oli ensimmäinen Tolkienin keksimä haltiakirjoituksen muoto. Se syntyi viimeistään vuonna 1919, jolloin Tolkien käytti sitä Carpenterin elämäkerran mukaan päiväkirjansa kirjoittamiseen.[6] Ensimmäinen näyte saratista julkaistiin Vinyar Tengwarin numerossa 37 vuonna 1995. Myöhemmin kaikki saatavilla olleet Tolkienin paperit, joissa esiintyy näytteitä rúmililaisesta kirjoituksesta, julkaistiin Parma Eldalamberon 13:ssa (2001). Vuonna 2004 julkaistiin vielä täydennyksiä (Parma Eldalamberon 15), mutta ilmeisesti vain yhden näytteen verrran.[7]

Parma 13:n aineistoon kuuluu 26 erillistä dokumenttia, jotka vaihtelevat äännearvotaulukoista ja lyhyistä raapustuksista yli sata sanaa pitkään näytteeseen. Mukana ei ole Tolkienin päiväkirjamerkintöjä.

Lähes kaikki näytteet ovat peräisin (arviolta) vuosilta 1919–1925. Myös 30-luvulta peräisin olevissa papereissa esiintyy muutama rúmililainen näyte, mutta tämän jälkeen esimerkit jäävät yhteen ainoaan kirjaimeen, joka esiintyy Quendi and Eldar -esseen liitteessä D.[8]

Tolkien kertoo, että kyseisen saratin äännearvo oli alun perin ʒ (takaspirantti kuten esim. mustan kielen gh), mutta sitä käytettiin mykkänä kantajamerkkinä. Myöhemmin se lainattiin kantajaksi myös fëanorilaiseen kirjaimistoon. Sarati-aineiston toimittanut Arden Smith kommentoi kyseistä näytettä (käännös Kontuwikin):

Essee on kirjoitettu n. 1959–60, paljon myöhemmin kuin muut rúmililaisen kirjoitusjärjestelmän näytteet, ja siinä esitetty kirjain poikkeaa selvästi niistä, joilla ʒ-äännettä merkittiin aiemmissa papereissa. Valitettavasti tältä myöhäiskaudelta ei ole muita esimerkkejä rúmililaisesta kirjoituksesta, joten on mahdotonta sanoa, muuttuiko Tolkienin käsitys Rúmilin aakkostosta perustavalla tavalla 30-luvun lopun ja 50-luvun lopun välillä.[9]

Esimerkki

Seuraavat sanat ovat Tolkienin omia esimerkkejä. Ne on otettu saratin kuvauksesta, jonka on kirjoitettu aikaisintaan 1924, mutta mahdollisesti vasta 30-luvun puolella.[10] Tolkien havainnollisti diftongien oikeinkirjoitusta qenyassa sanojen paika, rauta ja poika (sanoja ei ole käännetty) avulla.

Sanat paika, rauta ja poika saratilla kirjoitettuna

Esimerkissä nähdään seuraavat piirteet (jotka eivät päde kaikissa saratin muodoissa):

  • kirjoitussuunta on ylhäältä alas
  • kirjaimet piirretään kiinni yhtenäiseen pystyviivaan sen oikealle puolelle
  • vokaalit kirjoitetaan edeltävän konsonantin vasemmalle puolelle (esimerkissä ainoastaan o:ta edustava kaari sanassa poika)
  • vokaalia a ei merkitä, sen sijaan piste oikealla puolella tarkoittaa, että konsonanttia ei seuraa mikään vokaali
  • diftongin loppuosaa -i tai -u merkitään puolivokaalien y (suomen j) ja w kirjaimilla, jotka merkitään pisteellä vokaalittomiksi; niinpä esimerkin sanat on kirjoitettu pyk, rwt ja poyk.

Viitteet

  1. ↑ Silm. 6, Fëanor ja Melkorin vapautuminen, s. 73 / 55.
  2. ↑ Silm. 6, Fëanor ja Melkorin vapautuminen, s. 74-75 / 56.
  3. ↑ 3,0 3,1 TSH, liite E II, "Kirjoittaminen", s. *** / 960 / *** / *** / 1155 / ***.
  4. ↑ 4,0 4,1 4,2 HoMe XI, s. 396.
  5. ↑ HoMe VII, s. 453.
  6. ↑ Humphrey Carpenter, J. R. R. Tolkien: Elämäkerta III.2., Piipahdus Oxfordissa, s. 119 / 112.
  7. ↑ Ks. Parma Eldalamberon #15 (Helge K. Fauskanger, Elfling #30418, 9.10.2004 [arkistoitu kopio: tolklang.quettar.org]; luettu 5.4.2023).
  8. ↑ Kyseessä on The War of the Jewels -teoksesta pois jätetty osa, joka on julkaistu Vinyar Tengwar 39:ssä; ks. HoMe XI, s. 359.
  9. ↑ Parma Eldalamberon 13, 2001, s. 89.
  10. ↑ Måns Björkman, The Sarati of Rúmil, (R17).

Aiheesta muualla

Tämä artikkeli kaipaa tarkistamista tai täydennystä.
Voit auttaa Kontuwikiä laajentamalla artikkelia

Noudettu kohteesta ”https://kontu.wiki/w/index.php?title=Sarati&oldid=87547”