Rider to "The White Rider"

Kohteesta Kontuwiki

Rider to ”The White Rider” ("Lisälehti 'Valkoiseen ratsastajaan'") on teoksen The Nature of Middle-earth kolmannen osan kymmenes luku.[1]

Käsikirjoitus

Repäistylle puoliarkille kirjoitettu teksti on Marquette Universityssä säilytetyssä käsikirjoituksessa Marquette Tolkien MSS 3.9.13. Teksti ja siihen liittyvä Patrick H. Wynnen ja Christopher Gilsonin kommentaari on julkaistu aiemmin Vinyar Tengwarissa vuonna 1993.[2]

Paperin kääntöpuolella on niin sanottu "Koivienéni-käsikirjoitus", joka sisältää Tolkienin ilmeisesti 1930-luvulla kirjoittamia quenyankielisiä lauseita.[3][2]

Tekstin sisältö

Teksti oli alun perin tarkoitettu lisäykseksi luonnokseen, josta tuli sittemmin Sormusten herran kolmannen kirjan viides luku "Valkoinen ratsastaja". Paperin yläreunaan Tolkien kirjoitti "Jos luvun XXIII uutta loppua käytetään, tätä ei tarvita". Tämän oikealle puolelle Tolkien kirjoitti luvun "XXVI",[4] ja äärimmäisenä oikealla lukee "3 rider" ('3 lisäys').[5]

Tolkien kirjoitti Sormusten herran toisen laitoksen esipuheessa saapuneensa kirjaa kirjoittaessaan "Lothlórieniin ja Suurelle virralle loppuvuodesta 1941. Seuraavana vuonna kirjoitin ensimmäisen luonnoksen nykyisestä kolmannesta kirjasta".[6] Tämän perusteella Hostetter pitää melko todennäköisenä, että teksti on peräisin vuoden 1942 alusta.[5]

Lisäys sisältää Legolasin, Gimlin ja Aragornin keskustelun siitä, mitä he tekisivät hevosilleen Hasufelille ja Arodille, kun he lähestyvät Fangornin metsää. Aragorn ehdottaa, että he päästäisivät hevoset vapaaksi, mutta Gimlin mielestä he voisivat pitää ne ainakin metsän reunaan asti. Legolas sanoo, että he voisivat antaa hevosten itsensä päättää ja sanoo puhuvansa niille. Legolas irrottaa hevosten riimut ja kehottaa niitä kulkemaan vapaina mutta odottamaan heitä jonkin aikaa, "mutta ei kauempaa kuin teistä tuntuu hyvältä!" Tämän jälkeen hevoset jäävät rauhassa laiduntamaan ruohikolle, kun kolme ajomiestä lähtee jatkamaan matkaansa.[7]

Kommentaarin mukaan tekstissä kuvataan kolmikkoa aamulla sen jälkeen, kun he olivat edellisiltana nähneet nuotionsa läheistöllä vanhan miehen (Sarumanin), sillä Legolasin sanotaan menneen puhumaan hevosille sen puun luokse, jonka juurelle he olivat leiriytyneet. Tekstin alussa oleva huomautus, jonka mukaan lisäystä ei tarvita, "Jos luvun XXIII uutta loppua käytetään", puolestaan liittyy siihen, että julkaistussa muodossaan luvun "Rohanin ratsastajat" lopussa hevoset karkaavat jo illalla salaperäisen vanhuksen ilmestyttyä,[8] mutta aikaisemmassa versiossa hevoset eivät karanneet illalla; ne olivat levottomia mutta Legolas sai ne rauhoittumaan.[9] Näin ollen lisäys on kirjoitettu jatkoksi varhaisempaan versioon, jossa tarinan jatkossa tarvittiin selitys sille, mitä hevosille tapahtui.[10]

Viitteet

  1. NoMe 3.X, Rider to "The White Rider", s. 313-315.
  2. 2,0 2,1 Patrick Wynne – Christopher Gilson, "Trees of Silver and of Gold : A Guide to the Koivienéni Manuscript. Appendix: The Verso of the Koivienéni Manuscript", Vinyar Tengwar 27, 1993, s. 40-41.
  3. Myös nämä lauseet on julkaistu kommentaarein varustettuna Vinyar Tengwarissa: "The Elves at Koivienéni : A New Quenya Sentence", analyzed by Christopher Gilson and Patrick Wynne, Vinyar Tengwar 14, 1990, s. 5-7, 12-20.
  4. Luvun "Valkoinen ratsastaja" numero oli XXVI varhaisesta vaiheesta lähtien, ks. HoMe VII, s. 425.
  5. 5,0 5,1 NoMe 3.X, Rider to "The White Rider", s. 313 (toimittajan johdanto).
  6. TSH, Esipuhe, s. *** / *** / *** / *** / 6.
  7. NoMe 3.X, Rider to "The White Rider", s. 314.
  8. TSH II/3.2., Rohanin ratsastajat, s. *** / *** / *** / *** / 459-460. Ks. myös HoMe VII, s. 432.
  9. HoMe VII, s. 403.
  10. NoMe 3.X, Rider to "The White Rider", s. 314-315 (kommentaari).

Tämä artikkeli kaipaa tarkistamista tai täydennystä.
Voit auttaa Kontuwikiä laajentamalla artikkelia