Hunthor

Kohteesta Kontuwiki
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Hunthor (467-499 av.) oli Brethilin ihminen, Melethin ja Agathorin poika. Hänen äitinsä Meleth oli Halmirin tyttärentytär, joten hän oli Brandirin, Halethin kansan valtiaan pikkuserkku.[1] Hänellä oli nuorempi veli nimeltään Manthor (469-501 ea.).[2]

Hunthor tarjoutui lähtemään Túrinin mukaan surmaamaan lohikäärme Glaurungia sen jälkeen, kun Dorlas oli solvannut rampaa Brandiria siitä, ettei tämä päässyt lähtemään.[3] Hän oli naimisissa, sillä hänen vaimonsa oli yksi naisista, jotka halusivat lähteä Túrinin ja hänen kumppaneidensa perään.[4]

Brandir antoi Hunthorin mennä, mutta sanoi Hunthorille, ettei antaisi tälle lupaansa, sillä "varjo on tämän miehen [Túrinin] päällä, eikä tästä sinulle hyvää seuraa" – mikä osoittautui oikeaksi ennustukseksi.[5]

Túrin, Dorlas ja Hunthor menivät Ephel Brandirista Nen Girithiin ja sieltä Cabed-en-Arasille, jonka partaalla Glaurung lepäsi.[6] Dorlas alkoi pelätä ja kääntyi takaisin, mutta Hunthor seurasi Túrinia alas Teiglinin kapeaan uomaan Cabed-en-Arasin kanjonissa. Heidän tarkoituksensa oli käydä lohikäärmeen kimppuun alhaaltapäin, mutta sen lähtiessä liikkeelle löyhkä ja kuumuus saivat Túrinin hoipertelemaan ja hän olisi kaatunut ellei Hunthor olisi auttanut häntä pystyyn.[7]

Siinä samassa ylhäältä putosi suuri kivi Hunthorin päähän ja hän putosi jokeen ja sai surmansa.[8] Urheutensa ansiosta hänet kuitenkin "mainitaan Halethin huoneen urheiden joukossa".[9]

Nimestä

Nimi Hunthor on ilmeisesti Halethin kansan puhumaa ihmiskieltä ja sen merkitys on tuntematon. Pääte -thor tunnetaan muistakin ensimmäisen ajan ihmismiesten nimistä (esim. Agathor, Enthor, Harathor, Manthor); toiselta ajalta tunnetaan adûnaicinkielinen nimi Sakalthôr, jossa pääte -thôr tarkoittaa ilmeisesti '(jnk) poikaa'.[10]

Myös nimen alkuosan elementti hun- tunnetaan muista ensimmäisen ajan ihmisten nimistä (esim. Hundad, Hundar, Hunleth). 1930-luvulla kirjoitetuissa "Etymologioissa" selitettiin legendariumin senaikaisessa kehitysvaiheessa esiintyneen nimen Hundor – hahmosta kehittyi myöhemmin Hundar – alkuosan olevan noldorinkielinen hûn 'sydän (elimenä)'.[11] Loppuosa on nähtävästi monista nimistä tunnettu -dôr 'kuningas, valtias'.[12]

On kuitenkin hyvin epävarmaa, voiko näitä 1930-luvun etymologioita pitää valideina tarinan myöhemmässä kehitysvaiheessa.

Viitteet

  1. HoME XI, s. 270, vrt. s. 237.
  2. HoME XI, s. 270.
  3. KTK 2.II, Aldarion ja Erendis, s. 178 = HLT 16, Glaurungin tulo, s. 231, vrt. Silm. 21, Túrin Turambar, s. 278 / 226.
  4. KTK 1.II, Narn i Hîn Húrin, s. 182 = HLT 16, Glaurungin tulo, s. 236.
  5. KTK 1.II, Narn i Hîn Húrin, s. 178 = HLT 16, Glaurungin tulo, s. 232.
  6. KTK 1.II, Narn i Hîn Húrin, s. 179-180 = HLT 16, Glaurungin tulo, s. 232-234.
  7. KTK 1.II, Narn i Hîn Húrin, s. 183-185 = HLT 17, Glaurungin kuolema, s. 238-241.
  8. KTK 1.II, Narn i Hîn Húrin, s. 185 = HLT 17, Glaurungin kuolema, s. 241; Silm. 21, Túrin Turambar, s. 279 / 227.
  9. Silm. 21, Túrin Turambar, s. 279 / 227.
  10. Nimen quenyankielinen käännös on Falassion, joka tarkoittaa 'rannikon poikaa'. Quenyan päätettä -ion vastaa ilmeisesti adúnaicin -thôr.
  11. Etymologies s.v. KHŌ-N- (HoME V, s. 364).
  12. Etymologies s.v. TĀ-, TAʒ- (HoME V, s. 389).