Hukat

Kohteesta Kontuwiki

Hukka (engl. Warg) on nimitys, jota käytettiin Erämaan villeistä ja pahoista susista. Hukat liittoutuivat joskus örkkien kanssa ryöstöretkille metsänihmisten kyliin, ja saattoivatpa örkit ratsastaa hukkien selässä kuin hevosilla ikään. Hobitin mukaan hukilla oli oma kauheankuuloinen kielensä, joka muodostui murinasta ja haukahteluista.[1]

Kun Sormuksen saattue oli kääntynyt takaisin epäonnistuttuaan yrityksessään ylittää Punasarven sola, hukat hyökkäsivät yöllä heidän leirinsä kimppuun.[2] Ne olivat tulleet Erämaasta, sillä kuultuaan ensimmäisen kerran niiden ulvonnan Aragorn sanoi: "Kuinka tuuli ulvookaan! – – Se ulvoo suden äänin. Hukat ovat tulleet Vuorten länsipuolelle!"[3] Vain Aragornin huudahduksessa esiintyy sana "hukka"; muuten niitä nimitetään susiksi. Tosin näissä hukissa oli jotakin erikoista: aamulla susista ei näkynyt merkkiäkään, ei edes ammuttujen susien raatoja. Gandalf sanoikin: "Nämä eivät olleet tavallisia susia, jotka metsästävät ruokaa erämaasta[4] Susien olemus ja alkuperä jäävät kuitenkin arvoitukseksi.

Nimestä

Alkuteoksessa käytetyn sanan Warg Tolkien on muodostanut muinaisgermaanisiin kieliin pohjaten: muinaisnorjan vargr tarkoitti sekä sutta että lainsuojatonta, muinaisenglannin wearg tai wearh ihmisistä puhuttaessa rikollista tai lainsuojatonta, muista olennoista puhuttaessa hirviötä tai pahaa henkeä. Sanaan valittu kantagermaaninen muoto ilmentää sen laajaa levinneisyyttä Erämaan pohjalaisten keskuudessa.[5] Myös suomennokseen valitulla sanalla hukka on nykysuomessa samankaltainen kaksoismerkitys, sillä se tarkoittaa suden lisäksi 'menetystä, häviötä, perikatoa' – itseasiassa jälkimmäinen on sanan alkuperäinen merkitys. Germaanisten kielten warg on ammoin lainattu suomenkin kieleen, mutta lainasta johtunut sana varas ei sisällä eläimellisiä merkityksiä. Ruotsissa taas varg tarkoittaa nykyään yksinomaan sutta.[6]

Viitteet

  1. Hobitti VI, Ojasta allikkoon, s. *** / *** / *** / 114-115 / ***.
  2. TSH I/2.4., Matka pimeydessä, s. *** / *** / *** / *** / 312-313 / ***.
  3. TSH I/2.4., Matka pimeydessä, s. *** / *** / *** / *** / 314 / ***.
  4. TSH I/2.4., Matka pimeydessä, s. *** / *** / *** / *** / 316 / ***.
  5. RC, s. 201.
  6. Ks. Susi hukassa (Kirsti Aapala, Kielikello 3/2013; luettu 23.8.2017).

Tämä artikkeli kaipaa tarkistamista tai täydennystä.
Voit auttaa Kontuwikiä laajentamalla artikkelia