Gelmir (Arminasin toveri)
Tämä artikkeli kertoo Ulmon viestiä Nargothrondiin vieneestä haltiasta. Lukeaksesi nargothrondilaisesta Gelmiristä, Gwindorin veljestä, katso Gelmir (Guilinin poika).
![](/w/images/thumb/0/0f/TN-Tuor_Gelmir_and_Arminas.jpg/300px-TN-Tuor_Gelmir_and_Arminas.jpg)
Gelmir oli Angrodin kansaan kuulunut noldorilainen, Arminasin toveri, joka oli Dagor Bragollachin jälkeen asunut Círdan Laivanrakentajan luona Sirionin suulla.[1] Círdanin käskystä hän ja Arminas matkasivat Nargothrondiin varoittamaan Orodrethia kaupunkia uhkaavasta tuhosta: he toivat Orodrethille Círdanin Ulmolta saaman viestin, jossa kehotettiin Orodrethia tuhoamaan Narogin yli rakennettu silta ja pysyttelemään linnoituksessaan.[2] Viestin perillemeno kuitenkin viivästyi, sillä haltiat kulkivat ensin laivalla rannikkoa myöten Drengistiin, missä he etsivät ensin (turhaan) Turgonia.[3] Samalla he kuitenkin tulivat kulkeneeksi Dor-lóminin poikki ja Ered Wethrinillä ja huomasivat, miten Morgothin otuksia kerääntyi sinne hyökkäystä varten. Tästä he toivat myös tiedon Orodrethille.[4]
Palatessaan Ered Wethriniltä Gelmir ja Arminas tapasivat Tuorin Annon-in-Gelydhin luona ja rohkaisivat tätä jatkamaan matkaansa.[5]
Nargothrondissa Gelmir ja Arminas tapasivat myös Túrinin, jonka kanssa Arminas joutui sanaharkkaan.[6] Mutta viestinsä jätettyään he palasivat Círdanin luo kertomaan tehtävänsä täyttämisestä, vaikka "olisivat mielellään jääneet taistelemaan sukunsa rinnalla".[7]
Nimestä
- Nimen Gelmir merkityksestä, katso Gelmir (Guilinin poika) : Nimestä
Viitteet
- ↑ HLT 11, Nargothrondin tuho, s. 173.
- ↑ Silm. 21, Túrin Turambar, s. 266 / 214; HLT 11, Nargothrondin tuho, s. 173, 175.
- ↑ HLT 11, Nargothrondin tuho, s. 174.
- ↑ HLT 11, Nargothrondin tuho, s. 174-175.
- ↑ KTK 1.I, Tuorista ja hänen tulostaan Gondoliniin, s. 34-36 / 35-37, vrt. KTK 1.I, Tuorista ja hänen tulostaan Gondoliniin, s. 74 / 68 (viite 3).
- ↑ HLT 11, Nargothrondin tuho, s. 175-177; KTK 1.II, Narn i Hîn Húrin, s. *** / 187-190.
- ↑ HLT 11, Nargothrondin tuho, s. 177; KTK 1.II, Narn i Hîn Húrin, s. *** / 189-190.