Finrod

Kohteesta Kontuwiki
(Ohjattu sivulta Finrod Felagund)

Finrod Felagund oli Finarfinin Finwën pojan ja Eärwenin Olwën tyttären esikoinen. Hän syntyi Alqualondëssa Amanissa puiden vuosina. Hänen sisaruksensa olivat painetun Silmarillionin mukaan Orodreth (joka Tolkienin myöhemmissä muistiinpanoissa siirtyi Angrodin, Finrodin veljen pojaksi[1]), Angrod, Aegnor ja Galadriel.

Elämä

Valinorista Keski-Maahan

Finrod vannoi Fëanorin valan, muttei osallistunut äitinsä suvun surmaan. Hän (ja kaikki hänen sisaruksensa mutta ei hänen isänsä) seurasi Fingolfinia tämän matkalla Keski-Maahan Fëanorin perässä ja saapui jääraumaa myöten Keski-Maahan. Finrod rakasti Valinorissa Amariëta, vanyariin kuulunutta haltiaa, joka ei seurannut häntä Keski-Maahan. Keski-Maassa Finrod ei mennyt naimisiin.

Beleriandissa

Beleriandiin saavuttuaan Finrod löysi Sirionin varrelta saaren, Tol Sirionin, johon hän perusti Minas Tirithin, "vartiotornin", ja vartioi Dorthonionin ja Ered Wethrinin välistä solaa. Finrod ystävystyi Andrethin kanssa, joka oli ihmisten Bëorin huonetta. Yhdessä he taistelivat Angbandin muureja ja voittamatonta vihollista vastaan. Finrodin tiedetään myös käyneen metsästämässä Fëanorin poikien Maedhrosin ja Maglorin kanssa Pitkän rauhan aikana.[2]

Finrod rakensi Ulmon neuvosta Narogin varren luoliin Nargothrondin salatun kaupungin ja muutti sinne kansoineen, elämään piilotettelevaa ja salakähmäistä elämää.

Ihmisten tulo länteen

Finrod oli ensimmäinen eldarista, joka kohtasi Beleriandiin saapuneet ihmiset. Hän viipyi kauan heidän luonaan Thargelionissa ja opetti heitä monin tavoin.[3] Häntä kutsuttiin nimillä Firindil ja Atandil 'ihmisten ystävä'.[4]

Finrod ja kääpiöt

Finrod oli myös hyvissä väleissä kääpiöiden kanssa. Nämä antoivat hänelle nimen Felagund, "luolanlouhija" (tunnetaan myös muodossa Luolain valtias).[5]

Dagor Bragollach ja Finrodin kuolema

Dagor Bragollachissa Finrod jäi örkkien saartamaksi Serechin suolla, mutta ihmismies Barahir pelasti hänet. Kiitokseksi hän antoi Barahirille sormuksensa ja lupasi auttaa hänen huonettaan hädän hetkellä. Kun Beren Barahirin poika saapui Nargothrondiin, Finrod lunasti lupauksensa ja lähti Berenin kanssa hakemaan Silmarilia Morgothilta ja jätti valtakuntansa veljensä Orodrethin hallittavaksi.

Finrodin matka keskeytyi kuitenkin hänen entisen linnoituksensa kohdalla. Sauron oli valloittanut Tol Sirionin ja tehnyt siitä johtamiensa ihmissusien pesäpaikan, Tol-in-Gaurhothin. Finrod kuoli Sauronin tyrmässä taistellessaan ihmissutta vastaan, joka oli tullut surmaamaan Bereniä.

Kun Lúthien oli karkottanut Sauronin Tol-in-Gaurhothilta, hän ja Beren hautasivat Finrodin ruumiin kukkulan laelle Tol Sirionille. Silmarillionissa kerrotaan, että hauta säilyi koskemattomana Beleriandin vajoamiseen saakka, ja että "Finrod astelee isänsä Finarfinin kanssa Eldamarin puiden alla".[6] Tämän perusteella voimme otaksua, että Mandos päästi Finrodin saleistaan ja Manwë soi hänen hengelleen uuden ruumiin.

Nimistä

Myöhäisen esseen The Shibboleth of Fëanor mukaan Finrod sai isännimekseen Findaráto, joka koostuu osista find- 'hiukset' + arāta 'jalo'. Nimi on teleriä, Eärwenin kansan kieltä, jota myös Finarfin puhui. Quenyan kielessä nimen luontevampi muoto olisi ollut Artafindë. Hänen äidinnimensä oli quenyankielinen Ingoldo, joka oli myös Finarfinin äidinnimi. Se on "täydempi ja arvokkaampi" muoto sanasta ñoldo ja merkitsee siten suunnilleen '(se tietty) noldo, merkittävä noldo' (engl. "the Ñoldo, one eminent in the kindred"). Finrodin sisarukset käyttivät hänestä mieluiten tätä nimeä. Se on myös myöhemmin ihmisten keskuudessa käytetyn nimen Ingold lähde. Keski-Maassa Finrod käytti isännimeään sen sindarinkielisessä muodossa Finrod.[7]

Finrodin lisänimi Felagund 'luolien louhija' on erään muistiinpanon mukaan peräisin kääpiökielestä.[8]

Lähteet

Viitteet

  1. HoMe XII, s. 350–351.
  2. Silm. 17, Ihmisten tulo länteen, s. 173 / 135. Tämä tapahtui yli kolmesataa vuotta noldorin Keski-Maahan saapumisen jälkeen.
  3. Silm. 17, Ihmisten tulo länteen, s. *** / 135-137.
  4. NoMe 2.X, Notes on Órë, s. 222.
  5. Silm. 13, Noldorin paluu, s. *** / 107-108; Silm. 5, Eldamar ja eldaliën ruhtinaat, s. *** / 51.
  6. Silm. 19, Beren ja Lúthien, s. 219 / 173.
  7. HoMe XII, s. 346–347, 360 [viite 30], 363 [viite 43]. Nimen Ingoldo sanotaan esseessä olevan Eärwenin antama, mutta Findaráton ei erikseen sanota olevan isännimi.
  8. HoMe XII, s. 351–352. Tästä ja muista nimen etymologioista: katso artikkeli Felagund.

Tämä artikkeli kaipaa tarkistamista tai täydennystä.
Voit auttaa Kontuwikiä laajentamalla artikkelia