Dagorladin taistelu

Tämä artikkeli kertoo Viimeisen liiton sodan taistelusta toisen ajan lopussa. Lukeaksesi muista Dagorladin kentällä käydyistä taisteluista, katso Dagorladin taistelu (täsmennyssivu).

Dagorladin taistelu (engl. Battle of Dagorlad), myös Suuri taistelu (engl. Great Battle), oli Dagorladin tasangolla Morannonista pohjoiseen vuonna 3434 ta. käyty taistelu, jossa Viimeisen liiton joukot ottivat mittaa Sauronin armeijoista.

Elendilin johtamat maanpakolaiset olivat paenneet Númenorin häviötä Keski-Maahan vuonna 3320 ta. ja perustaneet sinne valtakuntansa Arnorin ja Gondorin, mutta myös Sauron oli palannut Keski-Maahan: hän asettui Mordoriin ja kokosi suuren sotajoukon palvelijoistaan idästä ja etelästä – monet näistä olivat mustia númenorilaisia.

Vuonna 3429 ta. Sauron hyökkäsi Gondoriin: Minas Ithil valloitettiin ja Isildur pakeni pohjoiseen. Anárion puolusti Osgiliathia, mutta hän tiesi, ettei pystyisi vastustamaan Sauronia enää kauan. Niinpä Elendilin ja Gil-galadin johdolla muodostettiin vuonna 3430 ta. Viimeinen liitto, jonka joukot marssivat itään Imladrisin kautta vuonna 3431 ta.

Sotajoukko ylitti Sumuvuoret vuonna 3434 ta., marssi etelään Anduinin vartta pitkin ja kohtasi Sauronin joukot Dagorladissa Morannonin edustalla.

Liiton puolella olivat taistelussa ainakin Gil-galadin haltiat ja Elendilin ihmiset, Amdírin ja Oropherin salohaltiat sekä Durinin heimon kääpiöt. Silmarillionin kuvauksessa todetaankin, että Dagorladilla kaikki lajit lintuja myöten jakautuivat taistelemaan kummallakin puolella ja yksin haltiat taistelivat jakautumattomina Liiton puolella; tämä on kuitenkin eittämättä runollista liioittelua, sillä tuskin Liiton armeijaan kuului yhtäkään örkkiä, peikkoa saati lohikäärmettä.

Taistelu päättyi lopulta Liiton voittoon, sillä Gil-galad ja Elendil olivat taistelussa kerrassaan voittamattomia, mutta sen kulusta tiedetään vain vähän. Sméagolin nuoruudessaan kuuleman tarinan mukaan taistelu kesti "päiviä ja kuukausia", mutta se saattaa hyvinkin olla liioittelua, joka on päätynyt tarinaan kun sitä on kerrottu vuosisatoja aina uudestaan suusta suuhun. Klonkun mukaan "Se oli suuri taistelu. Isoja miehiä ja pitkät miekat ja hirveitä haltioita ja kiljuvia örkkejä". Taistelun kuluessa Amdírin johtamat Lórienin haltiat joutuivat eroon pääjoukosta ja heidät, kuten monet muutkin, ajettiin taistelukentän länsipuolisille kosteikoille, jotka myöhemmin kasvoivat Kalmansoiksi. Hän ja yli puolet hänen joukoistaan saivat surmansa. Osin tämä oli salohaltioiden omaa syytä, sillä ylpeyttään he eivät olleet suostuneet noldorilaisen Gil-galadin ylivallan alle ja he olivat taistelleet itsenäisinä; lisäksi heillä oli myös ollut kehnommat varusteet.

Dagorladin taistelun jälkeen Liiton armeija eteni Mordoriin – tällöin sai surmansa Vihermetsän Oropher, joka urheimpine miehineen hyökkäsi ennen Gil-galadin etenemiskäskyä – ja aloitti Barad-dûrin seitsenvuotisen piirityksen.