The Lay of the Fall of Gondolin

Kohteesta Kontuwiki

The Lay of the Fall of Gondolin ("Laulu Gondolinin tuhosta") on yksi Tolkienin 1920-luvulla aloittamista mutta jo varhain hylkäämistä runoelmista.[1]

Tolkien kirjoitti runoa 130 säkeen verran, tarina päättyy kohtaan, jossa "lohikäärmeiden tulet kohoavat pohjoisten kukkuloiden yli". Tarinan sisältö ei ole kehittynyt juuri lainkaan Kadonneitten tarujen Gondolinin tuhosta kertovasta proosakertomuksesta.[2] Christopher Tolkienin mukaan keskeneräinen runoelma on kirjoitettu varmasti hänen isänsä Leedsin-vuosina, ja hyvin luultavasti se on ensimmäinen yritys Kadonneitten tarujen muokkaamiseksi runomuotoon. Toisin kuin myöhemmät runoelmat, sitä ei ole kirjoitettu alkusoinnulliseen runomittaan.[3]

Runon tekstistä on julkaistu vain pieniä osia. Christopher Tolkien puolustelee ratkaisuaan sillä, että se ei proosakertomukseen verrattuna lisää mitään Gondolinin tuhon tarinaan.[4]

Tekstissä esiintyy kuitenkin muutamia omaperäisiä tarinaversioita. Esimerkiksi Fingolfinin sanotaan olleen Gelmir-nimisen ruhtinaan poika ja Turgonin isä; proosakertomuksessa Turgon oli Finwën poika ja myöhemmissä alkusoinnullisissa runoissa Fingolfin oli Finwën poika.[5] The Lay of the Fall of Gondolin sisältää myös varhaisimman version Eölin ja Isfinin (myöh. Aredhel) tarinasta, joka sivuutetaan proosakertomuksessa pelkällä maininnalla.[6]

Nimestä

Christopher Tolkienin mukaan hänen isänsä kirjoitti nimen The Lay of the Fall of Gondolin vasta myöhäisinä ikävuosinaan myös tämän hylätyn runokatkatkelman sisältävän paperinipun päälle.[7]

Viitteet

  1. HoMe III, s. 144-149. Ainoastaan The Lay of the Children of Húrin ja The Lay of Leithian kehittyivät pitkälle, mutta nekin jäivät lopulta viimeistelemättä.
  2. HoMe III, s. 144-145.
  3. HoMe III, s. 145.
  4. HoMe III, s. 145. Kuusi tekstikappaletta on julkaistu (ilman mainintaa säkeiden numeroista):
    1) seitsemän säettä s. 145
    2) 20 säettä s. 146
    3) irrallisia lauseita kommentaaritekstissä s. 147-148
    3) yhdeksän säettä s. 148
    4) neljä säettä s. 148
    5) kaksi säettä s. 149
    6) kaksi säettä s. 149.
  5. HoMe III, s. 146-147. Gelmir mainitaan ohimennnen muutamissa myöhemmissä proosakatkelmissa. Ks. Gelmir (Fingolfinin isä).
  6. HoMe III, s. 147-148.
  7. HoMe III, s. 144.

Tämä artikkeli kaipaa tarkistamista tai täydennystä.
Voit auttaa Kontuwikiä laajentamalla artikkelia