Sindar - jalo kieli/Substantiivi

Kontuwiki
Loikkaa: valikkoon, hakuun
← Artikkelit Helge Fauskanger: Sindar – jalo kieli Konsonanttimutaatiot →

Kuvitteellisella aikajanalla sindarin substantiivi taipui alun perin kolmessa luvussa: yksikössä, monikossa ja kaksikossa eli duaalissa. Duaalin sanotaan kuitenkin kadonneen jo varhain muualta kuin kirjakielestä (Kirjeet, s. 535 (kirje 347)). Toisaalta kieleen kehittyi tavallisen monikon rinnalle niin sanottu luokkamonikko; ks. alla.

Sindarissa, samoin kuin useimmissa muissakin kielissä, substantiivin yksikkö on sen yksinkertaisin, taivuttamaton muoto. Sindarin monikkomuodot muodostettiin Tolkienin mukaan "useimmiten vokaalinmuutoksilla" (RGEO 74). Esimerkiksi sana amon "kukkula" muuttuu monikossa muotoon emyn "kukkulat", sana aran "kuningas" taas muotoon erain "kuninkaat". Konsonantit säilyvät ennallaan, mutta vokaalit muuttuvat. Eräät englannin sanat muodostavat monikkonsa samalla tavoin: man : men, woman : women (monikon ensimmäisen tavun vokaali ääntyy i:nä), goose : geese, mouse : mice jne. Tavallisesti englannissa käytetään silti monikon päätettä -s. Sindarissa tilanne on päinvastainen: muutokset vokaaleissa ovat normaali tapa muodostaa monikkoja, ja vain harvojen sanojen monikkomuodoissa esiintyy jokin pääte. Vokaalinmuutosten säännöt ovat samat sekä substantiiveille että adjektiiveille (jotka noudattavat pääsanansa lukua), joten tässä artikkelissa käytetään sääntöjen esimerkkeinä myös adjektiiveja. Vokaalinmuutokset ovat alun perin niin sanotun umlaut-ilmiön aiheuttamia. Tämä ilmiö (termi umlaut on peräisin saksasta ja tarkoittaa kirjaimellisesti suunnilleen "muuttunutta äännettä") on tärkeä osa sindarin fonologiaa; sen sindarinkielinen nimi on prestanneth, joka tarkoittaa häiriötä tai vaikutusta. Umlautissa vokaali vaikuttaa toiseen vokaaliin samassa sanassa ja tekee siitä enemmän itsensä kaltaisen, kielitieteen termein ilmaistuna assimiloi sen. Siitä umlautista, joka vaikuttaa monikoiden muodostamisessa, Tolkien käytti nimeä "i-vaikutus" (HoME XI, s. 376). Nimi juontaa juurensa siitä, että muutoksen laukaisi alun perin vokaali i. Tolkien suunnitteli varhaiseen haltiakieleen monikon päätteen *-î, joka säilyi quenyassa muodossa -i (esim. quendi, atani, teleri jne.). Tämä pääte ei sellaisenaan säilynyt sindariin asti, mutta sen läsnäolo kielen aiemmissa muodoissa jätti selviä jälkiä, jotka ovat harmaahaltiakielessä muuttuneet itsessään monikon tunnuksiksi. Esimerkiksi sanasta fang "parta" (kuten nimessä Fangorn "Puuparta") tulee monikossa feng, koska vanha monikon pääte *-î, -i vaikutti vokaaliin a ennen katoamistaan. Kaikkein varhaisimmassa haltiakielessä sanan muoto oli spangâ, mon. spangâi; kun kieli saavuttanut muinaissindariksi kutsutun vaiheen, sanasta oli tullut sphanga, mon. sphangi. Näistä edellinen tuotti "klassiseen" sindariin yksikön fang, mutta monikosta sphangi tuli sen sijaan sindarissa feng, sillä ennen päätteen -i katoamista vokaali a läheni sitä laadultaan. Ja siten monikkomuodon feng vokaali e on eräänlainen kompromissi alkuperäisen a:n ja kadonneen i-päätteen välillä. (Muutoksessa on saattanut olla välivaiheena ei, siis ?feing.)

Sindarin monikkosäännöt

Vokaalit ja diftongit muuttuvat toisistaan poikkeavilla tavoilla vaikutuksen eli umlautin alaisena. Joskus monikkomuodon päättelemisessä on otettava huomioon vokaalin tarkka ympäristö ja fonologinen historia. Vokaalit käydään tässä läpi niiden "normaalien", muuttumattomien muotojen mukaisessa järjestyksessä.

Vokaali A

Sanan viimeisessä tavussa a:sta tulee yleensä monikossa ai. Tämä pätee myös yksitavuisissa sanoissa, joissa viimeinen tavu on samalla ainoa (näissä sanoissa esiintyy usein pitkä â). Edellä käytetty esimerkki fang, mon. feng (ei **faing), on hieman epätavallinen (ks. alla), mutta muuten tästä säännöstä on suhteellisen runsaasti esimerkkejä:

  • tâl "jalkaterä", mon. tail (yksikkö: HoME V, s. 390 s.v. TAL; monikko tail esiintyy lenitoidussa muodossa -dail yhdyssanassa tad-dail "kaksijalkaiset" (HoME XI, s. 388))
  • cant "muoto", mon. caint (yksikkö:HoME V, s. 362 s.v. KAT; monikon osalta vrt. morchaint = "tummat muodot, varjot" Silmarillionin liitteessä (hakusana gwath, wath); osat ovat mor "pimeä" ja caint "muodot", jossa c:stä tulee fonologisista syistä ch)
  • rach "vaunut", mon. raich (vrt. Imrath Gondraich "Paasilaakso", KTK, s. 603; englanninkielinen nimi on Stonewain Valley, "Kivivaunulaakso")
  • barad "torni", mon. beraid (Silmarillionin liite, hakusana barad)
  • lavan "eläin", mon. levain (HoME XI, s. 416)
  • aran "kuningas", mon. erain (HoME V, s. 360 s.v. 3AR)

HUOM. Etymologioiden "noldorissa" viimeisen tavun a:ta vastaa usein monikossa ei. Esimerkkejä ovat adar "isä", mon. edeir (hakusana ATA), balan "yksi valarista", mon. belein (BAL), habad "ranta", mon. hebeid (SKYAP),[1] nawag "kääpiö", mon. neweig (NAUK), talaf "maa, lattia", mon. teleif (TAL). Samoin yksitavuisissa: Dân "nandor-haltia", mon. Dein (NDAN), mâl "siitepöly", mon. meil (SMAL), pân "lankku", mon. pein (PAN), tâl "jalka", mon. teil (TAL). Mutta kuten edellä on nähty, Tolkienin myöhemmässä sindarissa sanan tâl monikkomuoto on tail (lenitoitu muoto -dail sanassa tad-dail, HoME XI, s. 388). Samaten sanan adar monikko on sindarissa edair (nimessä Edenedair "Ihmisten isät", HoME X, s. 373 – tämä on TSH:ta myöhäisempi lähde) Etymologioissa annetun muodon edeir sijaan. Edelleen Silmarillionin liitteessä hakusanan val- alla vahvistetaan, että sanan balan "yksi valarista" monikko on sindarissa belain, ei Etymologioiden belein. Vaikuttaa siltä, että kaikissa äsken mainituissa esimerkeissä "noldorin" ei tulisi korvata sindarin ai:lla. Ainakin yhdessä tapauksessa Etymologiat noudattaa samaa sääntöä kuin myöhempi sindar: kyseessä on jo mainittu esimerkki aran "kuningas", mon. erain (ei *erein) hakusanan 3AR alla. (Sindarissa monikko erain esiintyy nimessä Fornost Erain "Kuninkaiden pohjanlinna", TSH III/6.7.) On mielenkiintoista, että se ryhmä hakusanoja, johon 3AR kuului, oli Christopher Tolkienin mukaan "vedetty yli ja kirjoitettu uudestaan selkeämmin" (HoME V, s. 360). Ehkä tämä tapahtui sen jälkeen, kun hänen isänsä oli muuttanut monikkosääntöjä, jotka edelleen vallitsevat muualla Etymologioissa. Muokatessaan TSH:n erään liitteen luonnosta Tolkien muutti sanan dúnadan monikot muodosta dúnedein muotoon dúnedain (HoME XII, s. 31). Ilmeisesti aiemmat "noldorin" ei-monikot eivät kadonneet ajatuksena, vaan niitä voidaan pitää arkaaisena sindarina. Muutos ei > ai tapahtui tietyissä ympäristöissä myös kuvitteellisen historian aikana, joten dúnedain on todella saattanut olla aiemmin dúnedein. Tolkien näyttää päättäneen, että ei muuttuu ai:ksi sanan viimeisessä tavussa (mukaan lukien yksitavuiset), mutta säilyy muualla. Niinpä Morian portin kaiverruksessa "piirusti" (toisin sanoen *"kirjoitti") on teithant, ja tämä teith- on sukua jälkiosalle -deith sanassa andeith "pitkämerkki" (merkki, jolla kirjoituksessa ilmaistiin pitkiä vokaaleita, HoME V, s. 391 s.v. TEK). Kuitenkin TSH:n liitteessä E on Etymologioiden andeithin korvannut andaith, sillä tässä sanassa ei sijaitsi viimeisessä tavussa. Sanassa teithant ei ei ole viimeisessä tavussa, joten sana ei voi muuttua muotoon **taithant. Muut sanat vahvistavat tämän säännön. Kuten yllä on kerrottu, sanan aran monikko on normaalisti erain, mutta erein-esiintyy nimessä Ereinion "Kuninkaitten jälkeläinen" (Gil-galadin nimi, HoME XII, s. 347/KTK, s. 582). Ilmeisesti monikko oli arkaaisessa sindarissa erein. Myöhemmin siitä tuli erain, koska ei muuttui ai:ksi sanan viimeisessä tavussa, mutta nimen Ereinion kaltaisessa yhdyssanassa ei-diftongi ei ollut viimeisessä tavussa ja jäi siksi muuttumatta.

Tietynmuotoisissa sanoissa viimeisen (tai ainoan) tavun a ei muutu monikossa ai:ksi vaan e:ksi. Tällaisissa monikoissa on saattanut ensin tapahtua normaali muutos a > ei, mutta ennen tätä tavallisesti seurannutta muutosta ei > ai diftongin loppuosa on ilmeisesti pudonnut pois. Jäljelle jääneeseen e-vokaaliin ei ole enää mikään muutos vaikuttanut. Sanan narn "tarina" monikko on nern, ei **nairn tai **neirn (HoME X, s. 373), joskin näistä jälkimmäinen on saattanut esiintyä varhaisemmassa vaiheessa. Vokaali e näyttää esiintyvän diftongin ei/ai sijaan myös ng:n edellä; Etymologioissa on tästä esimerkkinä nimi anfang, mon. enfeng (ei **enfaing) "pitkäparrat", eräs kääpiöiden heimoista (HoME V, s. 387 s.v. SPÁNAG). Monikko enfeng oli edelleen pätevä Tolkienin myöhemmässä sindarissa, kuten TSH:ta myöhäisempi lähde vahvistaa (HoME XI, s. 10). Sen perusteella, että fang "parta" on monikossa feng, sellaisten sanojen kuin lang "lyhyt sapeli, miekka" (päivitetty "noldorin" sanasta lhang, HoME V, s. 367), tang "jousen jänne" tai thang "tarve" monikoiden pitäisi ilmeisesti olla leng, teng, theng.

HUOM. Etymologioissa lopputavun muutos a > e esiintyy muillakin "noldorin" monikoilla: adab "rakennelma, rakennus", mon. edeb (TAK), adar "isä", mon. eder tai edeir (ATA), balan "yksi valarista", mon. belen tai belein (BAL), falas "hiekkaranta, ranta", mon. feles (PHAL/PHALAS), nawag "kääpiö", mon. neweg tai neweig (NAUK), rhofal "siipi", mon. rhofel (RAM), ja salab "yrtti", mon. seleb (SALÂK-WÊ).[2] Ei ole kuitenkaan syytä uskoa, että nämä e-monikot olisivat hyväksyttäviä Tolkienin myöhemmässä sindarissa. Ainakin kaksi näistä "noldorin" monikoista – eder ja belen – poikkeavat tunnetuista sindarin monikoista edair ja belain. Lienee siis mahdollista korvata myös monikot edeb, feles, neweg, rhofel, seleb sindarin mukaisilla muodoilla edaib, felais, newaig, rovail, selaib, vaikka näitä ei esiinnykään missään julkaistussa tekstissä (huomaa, että "noldorin" sanasta rhofal "siipi", mon. rhofel, tulee roval, mon. rovail, jos se muutetaan sindarin fonologian ja oikeinkirjoituksen mukaiseksi). – Lisäesimerkki muutoksella a > e muodostetusta "noldorin" monikosta on rhanc "käsivarsi", mon. rhenc (RAK). Yksikkö on TSH-tyyliseksi sindariksi päivitettynä ranc, mutta pitäisikö monikon olla renc vai rainc? Sindarista tunnetaan esimerkki cant "muoto", mon. caint (ks. yllä), mikä viittaisi siihen, että n:stä ja soinnittomasta klusiilista koostuvan klusterin edellä a:sta tulee monikossa ai; niinpä "käsivarret" on todennäköisesti sindarissa rainc.

Ainakin yhdessä sanassa aiempi ei välttää muutoksen ai:ksi, vaikka sijaitseekin viimeisessä tavussa. Sanan alph "joutsen" monikon sanotaan olevan eilph (KTK, s. 364); ilmeisesti ei säilyy l-alkuisen konsonanttiklusterin edellä. (Aiemmin Etymologioiden "noldorissa" joutsenta merkitsevän sanan kirjoitusasu oli alf, ja sen monikko oli elf: HoME V, s. 348 s.v. ÁLAK; monikko esiintyy nimessä hobas in Elf *"Joutsenten satama", HoME V, s. 364 s.v. KHOP.) Esimerkin eilph perusteella sanan lalf "jalava" monikon tulisi luultavasti olla leilf, vaikka Etymologioissa esiintyvä "noldorin" monikko oli lelf (HoME V, s. 348 s.v. ÁLAM).

Kuten jo mainitut esimerkit osoittavat, muualla kuin viimeisessä tavussa a:n monikkovastine on e: aran "kuningas", mon. erain; amon "kukkula", mon. emyn; lavan "eläin", mon. levain. Tämä sääntö ei koske ainoastaan viimeistä edellistä tavua, kuten näissä esimerkeissä, vaan pitkissäkin sanoissa a muuttuu e:ksi kaikissa tavuissa viimeistä lukuun ottamatta. Edes usean a:n esiintyminen sanassa ei vaikuta asiaan. Sanasta aphadon "seuraaja" tulee monikossa ephedyn (HoME XI, s. 387). Adjektiivilla tawaren "puinen" on monikko tewerin (HoME V, s. 391 s.v. TÁWAR). Sana edenedair "ihmisten isät" (HoME X, s. 373) on monikko yhdyssanasta adanadar "ihmis-isä" (adan "ihminen" + adar "isä"). Tässä tapauksessa viimeisen tavun a:sta tulee ai, mutta kolmessa muussa tavussa a muuttuu e:ksi. Kun sana adan esiintyy erillisenä, sen monikko on tietenkin (useista lähteistä tuttu) edain, koska jälkimmäinen a on silloin sanan viimeisessä tavussa. Yhdyssanassa adanadar näin ei ole, joten sen alkuosasta tulee monikossa eden-.

Vokaali E

Tämän vokaalin osalta Tolkienin kypsä sindar näyttää kaikeksi onneksi pitävän yhtä Etymologioiden aikaisemman materiaalin kanssa. Vokaali e käyttäytyy hyvin yksinkertaisesti. Sanan viimeisessä tavussa siitä tulee i:

  • edhel "haltia", mon. edhil (HoME XI, s. 364, 377; vrt "noldorin" eledh, mon. elidh, HoME V, s. 356 s.v. ELED)
  • ereg "paatsama", mon. erig (HoME V, s. 356 s.v ERÉK)
  • laegel "viherhaltia", mon. laegil (HoME XI, s. 385)
  • lalven "jalava", mon. lelvin (HoME V, s. 348)
  • malen "keltainen", mon. melin (HoME V, s. 386 s.v. SMAL)

Sama koskee myös yksitavuisia sanoja, joissa viimeinen tavu on samalla ainoa:

  • certh "riimu", mon. cirth (HoME XI, s. 396)
  • telch "kanta", mon. tilch (HoME V, s. 391 s.v. TÉLEK)

Jos yksikössä on pitkä ê, myös monikossa on pitkä vokaali, î:

  • hên "lapsi", mon. hîn
  • têw "kirjain", mon. tîw

Etymologioissa mainitaan sana cef "maaperä", mon. ceif (HoME V, s. 363 s.v. KEM); molemmat muodot ovat melko outoja. Jos sana normalisoitaisiin "noldorista" sindariin, se olisi ehkä parasta lukea cêf (pitkä vokaali), mon. cîf.

Jos viimeisessä tavussa e:tä edeltää i, tämä vokaaliryhmä ie muuttuu monikossa yksinkertaisesti muotoon i:

  • miniel "minya" (ensimmäisen klaanin haltia), mon. mínil (HoME XI, s. 383 – ehkä ensimmäisen tavun i:n pidentyminen í:ksi kompensoi jotenkin sitä, että monikossa on vain kaksi tavua kolmen sijaan? Näin ei tosin käy vastaavissa tapauksissa Etymologioiden "noldorissa" – esim. Mirion "Silmaril", mon. Miruin, ei ?Míruin; HoME V, s. 373 s.v. MIR)

Muualla kuin viimeisessä tavussa e säilyy monikossa muuttumattomana, kuten aiemmista esimerkeistä eledh : elidh ja ereg : erig nähdään.

Vokaali I

Tästä vokaalista on tarpeen kertoa vain yksi asia: se ei muutu lainkaan monikossa, riippumatta siitä, esiintyykö se viimeisessä vai jossain muussa tavussa. (Esimerkkeinä jälkimmäisestä tapauksesta vrt. ithron "velho", mon. ithryn (KTK, s. 530, 532), tai glinnel "kolmannen klaanin haltia", mon. glinnil (HoME XI, s. 378).) Sindarin monikkomuodoissa nähtävät vokaalisiirtymäthän aiheutti alun perin i-umlaut, jossa muinaissindarin monikonpääte -i muutti vokaaleja enemmän itsensä kaltaisiksi siinä substantiivissa, johon se liitettiin; tämän jälkeen pääte katosi. Jos kuitenkin jokin tällaisen sanan vokaaleista on i, on selvää, ettei se voi muuttua enemmän pääteen -i kaltaiseksi, koska se oli alun perinkin sataprosenttisesti i. Sanan Silevril, joka on sanan Silmaril sindarinkielinen muoto, nähdään kattavan sekä yksikön että monikon: yksikkö mainitaan Etymologioissa (HoME V, s. 383 s.v. RIL), mutta toisaalla (HoME V, s. 202; HoME X, s. 200) Pennas Silevril esiintyy vastineena quenyankieliselle nimelle Quenta Silmarillion, Silmarilien (monikko!) historia. Toinen ilmeinen esimerkki sanasta, joka ei muutu monikossa, sisältyy nimeen Amon Ethir, "Vakoojien vaara" (HoME XI, s. 149). Sana ethir "vakoojat" on epäilemättä johdettu kannasta TIR- "katsoa, tarkkailla" (HoME V, s. 394, jossa itse sanaa ethir ei kuitenkaan mainita). On melko varmaa, että myös yksikkö "vakooja" on ethir. Vain asiayhteys voi kertoa, onko tämä sana yksikkö vai monikko, mikä pätee myös useisiin muihin sindarin sanoihin (esimerkiksi dîs "morsian" tai sigil "tikari"). Koska sindarissa on kuitenkin erilliset artikkelit yksikön ja monikon määräiselle muodolle, on mahdollista erottaa toisistaan (esimerkiksi) "vakooja" ja "vakoojat" määräisissä muodoissa – nämä ovat ilmeisesti i ethir ja in ethir. Lisäksi mihin tahansa substantiiviin voidaan liittää kollektiivimonikon pääte -ath, ja sitä ehkä käytettäisiin tavallista useammin niiden sanojen kanssa, joilla ei muuten olisi erillisiä monikkomuotoja.

Vokaali O

Sanan lopputavussa (riippumatta siitä, onko se myös ainoa tavu) o:sta tulee monikossa y; pitkästä ó:sta tulee vastaavasti pitkä ý:

  • orch "örkki, hiisi", mon. yrch (HoME V, s. 379 s.v. ÓROK)
  • toll "saari", mon. tyll (HoME V, s. 394 s.v. TOL²)
  • bór "luotettava mies", mon. býr (tämä kirjoitusasu: HoME V, s. 353 s.v. BOR; TSH:n tyylisen oikeinkirjoituksen mukaan aksentin tilalla tulisi olla sirkumfleksi sekä yksikössä että monikossa, koska sanat ovat yksitavuisia)
  • amon "kukkula", mon. emyn (HoME V, s. 348 s.v. AM¹)
  • annon "suuri portti", mon. ennyn (HoME V, s. 348 s.v. AD)

Etymologioissa mainitaan myös emuin mahdollisena monikkomuotona sanalle amon; ilmeisesti tämän on tarkoitus olla vanhempi muoto, jonka ui-diftongi on myöhemmin muuttunut y:ksi. (Voidaan myös päätellä, että kun sanan peringol "puolimaahinen" (engl. half-Gnome) monikoksi mainitaan peringiul (HoME V, s. 152), kyseessä on varmasti lukuvirhe muodosta peringuil – Christopher Tolkien kuvailee kyseistä kohtaa "nopeasti lyijykynällä kirjoitetuksi", joten se on ollut helppo tulkita väärin. Myöhempi muoto, jota ei lähteissä esiinny, olisi peringyl.)

Jos lopputavun o-vokaalia edeltää i, monikon teoreettinen "iy" yksinkertaistuu pelkäksi y:ksi: siten thalion "sankari" on monikossa thelyn (HoME V, s. 388 s.v. STÁLAG). Sanan Mirion "Silmaril" monikko Miruin (HoME V, s. 373 s.v. MIR) täytyy ymmärtää arkaaiseksi muodoksi. Voidaan olettaa, että thelyn oli aikaisemmin theluin ja että Miruinista tuli myöhemmin Miryn; näistä y:lliset monikot ovat ne, joita suositaan TSH:n tyylisessä sindarissa.

HUOM. Kaikki edeltävät esimerkit on poimittu Etymologioista, mutta monikot yrch, emyn, ennyn esiintyvät myös Tarussa Sormusten herrasta. Täysin sindarinkielinen esimerkki on ithron "velho", mon. ithryn (KTK, s. 530, 532 – lähde on TSH:a myöhäisempi). Etymologioiden "noldorissa" tavataan kuitenkin esimerkkejä siitä, että lopputavun o voi käyttäytyä myös aivan toisin ja muuttua monikossa diftongiksi öi (kirjoitettu Etymologioissa "oei"). Tämä öi muuttui edelleen ei:ksi yleisen muutoksen ö > e yhteydessä. Tästä syystä hakusanan ÑGOL kohdalla sanan golodh "noldo" monikoiksi ilmoitetaan sekä gölöidh ("goeloeidh") että geleidh – näiden on selvästi tarkoitus olla varhaisempi ja myöhempi muoto. Toisissa tapauksissa vain myöhempi ei-muoto on mainittu: gwador "valan vannonut veli", mon. gwedeir (TOR), orod "vuori", mon. ereid (ÓROT), thoron "kotka", mon. therein (THOR/THORON). Ei ole kuitenkaan juuri perusteita olettaa, että nämä muodot sopisivat TSH:n tyyliseen sindariin. Kahdessa mainituista tapauksista (ered ja gölöidh/geleidh) tunnetaan myös vastaavat sindarinkieliset muodot, ja niissä vokaali on y eikä ei: monikot ovat eryd "vuoret" ja gelydh "noldor" (vrt. Eryd Engrin "Rautavuoret", HoME XI, s. 6, ja Annon-in-Gelydh "Noldorin Portti" Silmarillionin hakemistossa, s.v. golodhrimHoME XI, s. 364 mukaan golodh on monikossa "goelydh" = gölydh, mutta tämä on vain arkaainen muoto sanasta gelydh). Näiden esimerkkien valossa voidaan pitää ongelmattomana päivittää "noldorin" monikot gwedeir "veljet" ja therein "kotkat" sindarinkielisiin muotoihin gwedyr, theryn (arkaainen thöryn). Etymologioissa on myös kaksi esimerkkiä, joissa lopputavun o:sta tulee monikossa y:n sijaan e: doron "tammi", mon. deren (DÓRON) ja orod "vuori", mon. sekä ered että ereid (ÓROT). Monikko ered on edelleen pätevä myöhemmässä sindarissa, jossa se kilpailee muodon eryd kanssa (ks. The War of the Jewels -teoksen hakemistoon sisältyvät lukuisat esimerkit, kuten Eryd Engrin ja sen vaihtoehtoinen muoto Ered Engrin (HoME XI, s. 440). Vaikuttaa siltä, että ered ei yleensä esiinny itsenäisenä "vuorta" tarkoittavana sanana – sen tulisi luultavasti olla aina eryd – mutta ered voi esiintyä moniosaisen nimen ensimmäisenä elementtinä, ja siten Ered Engrin on hyväksyttävä vaihtoehto nimelle Eryd Engrin. Eräässä kirjeessään Tolkien ilmoittaa sanan onod "entti" monikon olevan enyd, mutta huomauttaa, että ened voisi olla Gondorissa käytetty muoto (Kirjeet, s. 282 (kirje 168)). Voi siis olla, että gondorilaiset käyttäisivät tavallisesti sanasta orod monikkoa ered, mutta ei voi olla epäilystä siitä, että säännöllinen muoto sindarissa on eryd. Sanan doron "tammi" monikko deren voidaan nähdä samassa valossa; vaikka säännöllistä sindarin mukaista monikkoa deryn ei esiinny lähteissä, sitä voidaan ehkä pitää suositeltavampana.

Muualla kuin lopputavussa o:sta tulee tavallisesti monikossa e: alchoron "ilkorindiin kuuluva haltia", mon. elcheryn (HoME V, s. 367 s.v. LA). Arkaaisessa sindarissa tällaisen e:n paikalla oli ö (esim. golodh "noldo", mon. gelydh < gölydh; katso viitteet huomautuksessa yllä). Toinen esimerkki on nogoth "kääpiö"; monikon sanotaan eräässä lähteessä olevan nögyth ("noegyth", HoME XI, s. 388), mutta toisaalla esiintyy nimi Athrad-i-Negyth "Kääpiöiden kahlaamo" (HoME XI, s. 338). Mitään todellista ristiriitaa ei ole; nögyth on yksinkertaisesti arkaainen muoto, josta tuli myöhemmin negyth. TSH:n tyylisessä sindarissa suosittaisiin monikkoja negyth ja gelydh; vertaa myös enyd, jonka Tolkien ilmoittaa olevan sanan onod "entti" monikko (Kirjeet, s. 282 (kirje 168)). (Arkaainen monikko, jota ei missään mainita, olisi önyd.)

On kuitenkin muutamia sanoja, joissa lopputavun o tai ó ei saa monikossa muotoa (ö >) e. Näin käy, kun o edustaa aiempaa vokaalia A; kehityksen vaiheet ovat karkeasti ottaen â > au > o. Eräs esimerkki on rodon "yksi valarista", mon. rodyn, ei **rödyn > redin (nimen Dor-Rodyn sanotaan vastaavan quenyankielistä nimeä Valinor = "valarin maa"; rodyn vaikuttaisi olevan sanan belain ohella vaihtoehtoinen sindarinkielinen nimi valarille; on jopa ehdotettu, että Tolkien korvasi sanan belain sanalla rodyn). Sanan rodyn alkutavu on ilmeisesti samaa alkuperää kuin keskimmäinen tavu -rat- sanassa aratar, joka on quenyankielinen nimitys valarin ylhäisimmille. I-umlaut ei koske aiempaan A-vokaaliin palautuvaa o:ta. Vertaa ódhel "Keski-Maan jättänyt haltia", mon. ódhil (HoME XI, s. 364), jossa pitkä ó oli aiemmin aw (sanan ódhel muinaismuodoksi ilmoitetaan aw(a)delo, kirjaimellisesti "poismenijä"). Myöhäisemmällä muodolla gódhel (johon on vaikuttanut golodh "noldo") oli samoin monikko gódhil: sanan golodh, mon. gelydh, vaikutus ei tuottanut muotoa **gédhil. Nämä esimerkit ovat peräisin Tarua Sormusten herrasta myöhäisemmästä sindarista, mutta sama ilmiö nähdään jo Etymologioiden "noldorissa". Esimerkki rhofal "siipi", mon. rhofel (HoME V, s. 382 s.v. RAM), jossa muinaiseksi yksikkömuodoksi kerrotaan râmalê, vahvistaa, että i-umlaut ei koske â:sta (välivaiheen au kautta) kehittynyttä o-vokaalia. Kuten edellä on mainittu, "noldorin" sanasta rhofal, mon. rhofel, täytyy tulla sindarin roval, mon. rovail, jos muodot päivitetään vastaamaan TSH:n mukaista oikeinkirjoitusta ja fonologiaa – roval esiintyykin TSH:ssa osana kotkan nimeä Landroval – mutta tämä o ei siitä huolimatta muuttuisi e:ksi monikossa (**revail on äännehistorian vuoksi mahdoton).

Vokaali U

Lyhyt u, sekä lopputavussa että muissa tavuissa, muuttuu monikossa y:ksi, kuten osoittaa esimerkki tulus "poppeli", mon. tylys (HoME V, s. 395 s.v. TYUL). Kuitenkin pitkä û lopputavussa (tai yksitavuisessa sanassa) muuttuu ui:ksi. Näin ollen adjektiivi dûr "musta, pimeä, tumma" (esim. nimessä Barad-dûr "Musta torni") on muodossa duir, kun se liittyy monikolliseen sanaan esim. fraasissa Emyn Duir "Tummavuoret" (KTK, s. 581).

HUOM. Sanan "jousi" monikko olisi luultavasti cui yllä esitellyn kaavan mukaisesti. Mutta itse asiassa cui edustaisi vanhempaa monikkoa ku3i (tai kuhi), koska juuri on KU3 (HoME V, s. 365). Alkukantainen äänne, jonka Tolkien rekonstruoi joko h:ksi tai 3:ksi (jälkimmäinen = spirantti g) oli kadonnut klassisesta sindarista, joten aikaisempi uhi muuttui muotoon ui.

Vokaali Y

Sen verran kuin on kuviteltavissa, tämä vokaali (pitkä tai lyhyt) ei voi muuttua monikossa. Esimerkiksi sana ylf "juoma-astia" (HoME XI, s. 416) kattaa todennäköisimmin myös monikon "juoma-astiat". Umlaut ei kerta kaikkiaan voi "tehdä" mitään tällaiselle vokaalille sen enempää kuin muuttaa i-vokaalia. Selkeät esimerkit sanoista, joissa on y sekä yksikössä että monikosta, puuttuvat, mutta tunnetaan nimi Bar-i(n)-Mýl "Lokkien koti" (HoME XI, s. 418). Todennäköisesti "lokkia" merkitsevä sana on mýl myös yksikössä (näin on jos se on peräisin juuresta MIW "vinkua" (HoME V, s. 373), vaikka siinä annetaan täysin eri "lokkia" merkitsevä "noldorin" sana – melko erilainen, koska annetut muodot, quenyan maiwë ja "noldorin" maew selvästi heijastavat a-infiksillä varustettua juurta *MAIW-).

Diftongi AU

Etymologioiden "noldorissa" tämän diftongin sisältävien sanojen monikossa on ui:

  • gwaun "hanhi", mon. guin (HoME V, s. 397 s.v. WA-N)
  • naw "ajatus", mon. nui (HoME V, s. 378 s.v. NOWO)
  • rhaw "leijona", mon. rhui (HoME V, s. 383 s.v. RAW)
  • saw "mehu", mon. sui (HoME V, s. 385 s.v. SAB)
  • thaun "mänty", mon. thuin (HoME V, s. 392 s.v. THÔN)

Vaikuttaa kuitenkin siltä, että tämä on yksi niistä "noldorin" piirteistä, jotka eivät välittyneet Tolkienin myöhempään sindariin. KTK:ssa (s. 204) esiintyy nibin-noeg vähäkääpiöiden nimenä ja loppuelementti on ilmeisesti sanan naug monikko (vrt. naugrim kääpiöiden rodun nimenä Silmarillionissa). Näin ollen sindarissa au muuttuu monikossa oe:ksi. Yllä luetelluissa "noldorin" monikkomuodoissa olisi luultavasti luettava oe aina ui:n asemesta niiden päivittämiseksi myöhempään sindariin. ("Noldorin" rhaw, mon. rhui olisi sindarissa raw, mon. roe, mutta sanan thaun "mänty" Tolkien nähtävästi muutti sindarin sanaksi thôn. Vrt. Puuparran laulu Dorthonionista ja Orod-na-Thônista (TSH II/3.4.; Silmarillionin hakemistossa selitetään, että Dorthonion tarkoittaa "Mäntyjen maata". Etymologioissa thôn oli ollut "ilkorilainen" sana. Sindarilaisena ajatellun sanan thôn monikko olisi luultavasti thýn).

HUOM. Kun au-diftongi esiintyy painottomassa tavussa yhdyssanan toisessa osassa, se on usein kulunut o:ksi, mutta luultavasti se kuitenkin muuttuisi monikossa muotoon oe. Tämän vuoksi esimerkiksi sanan balrog "voimanhenki" (jossa osa -rog edustaa sanaa raug "demoni") olisi luultavasti belroeg – ellei analogian vahvempi vaikutus tuota muotoa ?belryg.

Muut diftongit

Täysin moitteettomista esimerkeistä on pulaa, mutta jos sindarin yleinen fonologia on ymmärretty oikein, diftongit ae, ai, ei, ui eivät normaalisti muutu miksikään monikossa (jos ei oteta huomioon sitä, että tietyssä sanojen ryhmässä ai-diftongista tulee monikossa î; ks. alla). Kuten vokaalien i ja y kohdalla, ei ole juuri mitään, mitä umlaut voisi tehdä näille diftongeille, joten esimerkiksi sana aew "lintu" kattaa luultavasti myös merkityksen "linnut". Ainakin diftongin ui osalta asia on vahvistettu lähteissä: Adjektiivin "sininen" voidaan todeta olevan luin sekä yksikössä että monikossa (katso huomautus alla). Sindarissa yleiset -ui-loppuiset adjektiivit näyttävät myös säilyvän muuttumattomina monikossa; Kuninkaan kirjeessä esiintyy ilmaus i Mbair Annui "Läntiset Maat", jossa adjektiivin annui "läntiset" täytyy olla monikossa sanan "maat" luvun mukaisesti. Valitettavasti tätä adjektiivia ei tunneta muualta, mutta ei ole mitään perustetta uskoa, että sen yksikkö poikkeaisi monikosta (vertaa annûn "länsi" – ja kuten edellä on todettu, monet muut adjektiivit ovat -ui-päätteisiä).

HUOM. Sen kaltaisessa ilmauksessa kuin Ithryn Luin "Siniset Velhot" (KTK, s. 532) adjektiivin luin "siniset" täytyy olla monikossa, koska se seuraa sanan "velhot" lukua. Voisi luulla, että luin on monikko sanasta lûn – tämä on muoto, johon päädytään, jos "noldorin" sinistä tarkoittava sana lhûn (HoME V, s. 370 s.v. LUG²) päivitetään sindariin. Kuten edellä on kerrottu, lopputavun pitkästä û:sta tulee monikossa ui, joten kaikki näyttää sopivan yhteen: luin voisi olla monikko yksiköstä lûn. Kuoliniskun tälle houkuttelevalle teorialle antaa vuorennimi Mindolluin "Suuri Sinihuippu" (käännetty Silmarillionin hakemistossa). Adjektiivilla "sininen" ei ole tässä nimessä mitään syytä olla monikollinen, joten täytyy olla niin, että luin on myös sanan yksikkömuoto/perusmuoto. On myös olemassa nimi Luindirien "Siniset tornit" (HoME XI, s. 193); yhdyssanan alussa sinistä tarkoittavan sanan voidaan odottaa olevan enemmän tai vähemmän perusmuodossaan, ei monikkoon taivutettuna. On myös huomattava, että se Etymologioiden kohta, jossa "noldorin" sana lhûn "sininen" (> sindarin ?lûn) esiintyy, kertoo vastaavan quenyan sanan olevan lúne. Namárië-laulussa Tarussa Sormusten herrasta sana "siniset" on kuitenkin luini (tämä monikkomuoto esiintyy ilmauksessa "siniset holvit"; yksikkö on todennäköisesti luinë). Vaikka Etymologioissa "sinistä" tarkoittavat sanat johdettiin kantakielen muodosta lugni (kanta LUG², HoME V, s. 370), joka tuotti sanat lúne (quenya) ja lhûn ("noldor"), Tolkienin on siis täytynyt myöhemmin päättää muinaismuodon olevan jotain sellaista kuin *luini, josta saadaan quenyan luinë ja sindarin luin. Johtopäätös on, että luin näyttää olevan sekä yksikkö "sininen" että monikko "siniset", mikä kertoo, että diftongi ui ei koe muutoksia monikossa. Samaan suuntaan viittaa sekin, että adjektiivi annui "läntinen, läntiset" on sekä yksikkö että monikko.

Erityiset AI-monikot

Kuten todettua, diftongi ai säilynee tavallisesti ennallaan monikossa. Eräässä pienessä sanojen ryhmässä ai muuttuu kuitenkin monikossa vokaaliksi i (yleensä pitkäksi î:ksi) tai harvinaisemmassa tapauksessa vokaaliksi ý. Esimerkiksi substantiivin fair "kuolevainen ihminen" monikon sanotaan olevan fîr (HoME XI, s. 387, jossa yksikkö fair siteerataan arkaaisessa muodossa feir). Vokaalin î (i) sisältäviä monikkomuotoja esiintyy niissä tapauksissa, joissa yksikön ai on alun perin lähtöisin vokaalista i tai e, johon on vaikuttanut jäljempänä sanassa esiintyvä konsonantti y. Juuri mainittu esimerkki fair eli arkaainen feir palautuu muinaissindarin muotoon, joka muistuttaa quenyassa esiintyvää etymologista vastinetta firya (myöhäisessä muinaissindarissa ehkä firia; ks. skhalia- muinaissindar-artikkelin liitteenä olevassa sanaluettelossa). On oletettava, että muut fonologiselta historialtaan samankaltaiset sanat muodostavat monikkonsa vastaavalla tavalla, vaikka useimmissa tapauksissa näitä monikoita ei mainitakaan erikseen Tolkienin julkaistussa materiaalissa. Kyseiset substantiivit ja adjektiivit ovat cai "aita" (mon. ), cair "laiva" (mon. cîr), fair "kuolevainen" (mon. fîr), gwain "uusi" (mon. gwîn), lhain "ohut, laiha, niukka" (mon. lhîn), mail "rakas" (mon. mîl) ja paich "mehu, siirappi" (mon. pich, huomaa lyhyt i). "Noldorinkielisestä" sanasta sein "uusi", mon. sîn (HoME V, s. 385 s.v. SI), voisi tulla sindarissa sain, mon. sîn, mutta näyttää siltä, että Tolkien korvasi sindarin "uutta" tarkoittavan sanan juuri mainitulla sanalla gwain, mon. gwîn (huomaa, että samassa Etymologioiden kohdassa, jossa noldorin sein esiintyy, quenyan vastaavan sanan kerrotaan olevan sinya "uusi", mutta myöhäisemmissä lähteissä tämä quenyan adjektiivi on vinya – oletettavasti sanan gwain etymologinen vastine).

HUOM. "Noldorissa" sana lhain, mon. lhîn, esiintyi muodossa thlein, mon. thlîn; kantakieliseksi yksikkömuodoksi ilmoitettiin slinyâ (HoME V, s. 386 s.v. SLIN). Eräs "noldoria" ja sindaria erottavista muutoksista on, että vaikka alkuperäinen sananalkuinen sl- kehittyi noldorissa muotoon thl-, sindarissa siitä tulee lh-. Sana on tässä päivitetty Tolkienin korjatun fonologian mukaiseksi. Suoremmin sindariin mukautettuna thlein olisi lhein, mutta tällöin kyseessä olisi Frodon aikana arkaainen sana; tavallinen muoto tuon ajan kielessä olisi ollut lhain. Vastaavasti paich "mehu, siirappi" on todellisuudessa Etymologioissa peich (HoME V, s. 382 s.v. PIS); tämä "noldorin" muoto ei ole kokonaan kadonnut, vaan se voidaan Tolkienin kielten myöhemmässä kehitysvaiheessa ymmärtää vanhahtavaksi sindariksi. Sama koskee sanaa ceir "laiva" (HoME V, s. 365 s.v. KIR); sana tunnetaan myös TSH:n tyylisen sindarin mukaisessa muodossa cair (nimen Cair Andros selitetään tarkoittavan "pitkän tyrskyn laivaa" [TSH:n suomennoksessa "saarta"] (TSH Liite A / loppuviite 31); katso myös HoME XII, s. 371). – Sana cair tarjoaa esimerkin toisesta erikoisesta ominaisuudesta, joka tämän ryhmän sanoilla on: kun ne esiintyvät yhdyssanan alkuosana, ai supistuu vokaaliksi í-, kuten nimessä Círdan "Laivanrakentaja". Diftongi ai jää kuitenkin ennalleen yhdyssanan viimeisessä elementissä, minkä vuoksi gwain "uusi" esiintyy muodossa -wain tammikuun sindarinkielisessä nimessä Narwain (merkitykseltään ilmeisesti "Uusi aurinko" tai "Uusi tuli", vrt. quenyan Narvinyë).

Kolmessa sanassa ai edustaa diftongia ei vieläkin vanhemmasta diftongista öi (Tolkienin kirjoitusasu "oei"). Näiden sanojen monikoissa tulisi todennäköisesti esiintyä vokaali y, ý, vaikka Tolkienin julkaistut paperit eivät suoranaisesti tätä seikkaa vahvistakaan. Teoria perustuu siihen, että varhaisen diftongin öi alkuosa edustaa alkuperäisen kannan o- tai u-vokaalia, ja näistä vokaaleista tulee umlautin myötä y, aivan kuin niissä tapauksissa, joissa vanhempi vokaali on säilynyt sindariin asti (kuten sanassa orch "örkki", mon. yrch). Kyseiset sanat ovat 1) fair, adjektiivi "oikeanpuoleinen" tai substantiivi "oikea käsi" (mon. fýr, kanta PHOR, vrt. quenyan forya), 2) rain "painanne, eläimen jäljet, ura, jalanjälki" (mon. rýn, kanta RUN, vrt. quenyan runya) ja 3) samaa sukua oleva sana tellain "jalkapohja" (mon. tellyn, koska loppuosa -lain on itse asiassa assimiloitunut rain < runya, vrt. arkaainen talrunya (HoME V, s. 390 s.v. TAL, TALAM). Etymologioiden "noldorissa" nämä sanat esiintyvät asuissa feir (myös vanhempi "foeir" = föir mainitaan), rein (vanh. röin) ja tellein (vanhempaa muotoa tellöin ei mainita, mutta sitä selvästi tarkoitetaan). Huomaa, että vaikka fair voi tarkoittaa sekä "oikeaa (kättä)" että "kuolevaista", erilainen kehityshistoria tuottaa erilaiset monikot: fýr ensimmäisessä tapauksessa ja fîr jälkimmäisessä.

Yksitavuiset sanat joista tulee myöhemmin monitavuisia

(mutta jotka silti saattavat käyttäytyä monikonmuodostuksen kannalta ikään kuin ne olisivat yksitavuisia)

Seuraavaa seikkaa ei käsitellä suoraan Tolkienin julkaistuissa kirjoituksissa, mutta toisaalta hänen kielioppia käsitteleviä kirjoituksiaan ei ole juuri lainkaan saatavilla. Sen perusteella, mitä harmaahaltiakielen kehityksestä yleisesti tiedetään, on kuitenkin vahvat perusteet uskoa, että tietyillä substantiivien ryhmillä olisi melko odottamattomia monikkomuotoja – joskin ilmiö on täysin perusteltu, kun äännehistoriallinen tausta otetaan huomioon.

Eräs tärkeä muutos sindarin kehityksessä oli sananloppuisten vokaalien kato. Esimerkiksi vanhasta sanasta ndakro "taistelu" tuli myöhemmin ndakr. Varhaisessa sindarissa sana esiintyi muodossa dagr. Toinen esimerkki on makla "miekka", myöhemmin makl, varhaisessa sindarissa magl. Oletettavasti tämänkaltaisten sanojen monikko muodostettiin samalla kaavalla kuin muiden muodoltaan vastaavien yksitavuisten sanojen, esimerkiksi sanan alph "joutsen", mon. eilph. Siten "taistelut" ja "miekat" olisivat oletettavasti deigr, meigl (nämä muodot edeltäisivät lopputavun ei:n normaalia muutosta ai:ksi).

Asiaa mutkistaa se, että dagr, magl ja muut vastaavat sanat muuttuivat myöhemmin. Sananloppuinen r, l alkoi ääntyä erillisenä tavuna, niin että esimerkiksi magl äännettiin mag-l aivan kuten englannin "eagle" äännetään iig-l. Myöhemmin näistä syllabisista konsonanteista tuli tavanomaisia tavuja, kun niiden edelle kehittyi o-vokaali: dagr (dag-r) kehittyi muotoon dagor ja magl (mag-l) muotoon magol. (Mainittakoon, että viimeksi mainitun sanan korvasi usein megil, jonka täytyy olla laina quenyan "miekkaa" tarkoittavasta sanasta macil.) Monikot deigr, meigl kävivät oletettavasti läpi saman prosessin, jolloin niistä tuli deigor, meigol (ja lopputavujen myöhäistä muutosta ei > ai ei koskaan tapahtunut, koska ei-diftongi ei enää ollut viimeisessä tavussa). Lopputulos näyttää synkronisesta näkökulmasta epäsäännölliseltä: Tavallisesti dagor- ja magol-tyyppisillä yksiköillä olisi monikot degyr, megyl, koska lopputavun o:sta tulee tavallisesti monikossa y (esim. amon "kukkula" vs. emyn "kukkulat"). Mutta sanojen dagor ja magol tapauksessa o kehittyi verrattain myöhään ja näyttää olevan nuorempi kuin umlaut o > y; sen vuoksi umlaut ei – oletettavasti – vaikuttaisi näihin uusiin o-vokaaleihin. Ellei Tolkien kuvitellut analogian hävittäneen nämä "epäsäännölliset" muodot kielestä, kaikkia myöhäissyntyisen o-vokaalin sisältäviä kaksitavuisia sanoja on käsiteltävä yksitavuisina monikonmuodostuksen kannalta. Vokaali o tulee jättää rauhaan ja "toiseksi viimeisen" tavun vokaalia on kohdeltava ikään kuin se sijaitsisi lopputavussa, mikä aiemmin pitikin paikkansa.

Kysymys on seuraavista adjektiiveista ja substantiiveista: badhor "tuomari" (mon. beidhor, jos teoria pitää paikkansa – muutoin analoginen bedhyr), bragol "äkkinäinen, raju" (mon. breigol; tämä adjektiivi esiintyy myös muodossa bregol, mon. oletettavasti brigol), dagor "taistelu" (mon. deigor), glamor "kaiku" (mon. gleimor), hador "heittäjä, sinkoaja" (mon. heidor), hathol "kirves" (mon. heithol), idhor "mietteliäisyys" (mon. sama; onneksi monikkoa ei sanan merkityksen vuoksi yleensä tarvita), ivor ?"kristalli" (mon. sama), lagor "nopea" (mon. leigor), maethor "soturi" (mon. sama), magol "miekka" (mon. meigol), magor "miekkamies" (mon. meigor), nadhor "laidun" (mon. neidhor), nagol "hammas" (mon. neigol), naugol "kääpiö" (mon. noegol), tadol "kaksinkertainen" (mon. teidol), tathor "paju" (mon. teithor), tavor "koputtaja, tikka" (mon. teivor), tegol "kynä" (mon. tigol). Listalle saattaa kuulua myös gollor "taikuri" (mon. gyllor ennemmin kuin ?gellyr).

HUOM. Tässä voidaan mainita eräitä muita tämän sanojen ryhmän erikoisia piirteitä. Yhdyssanoissa (jotka ovat riittävän vanhoja?) myöhäissyntyistä o:ta ei esiinny, ja muutoin kadonnut loppuvokaali saattaa säilyä. Siten magol, joka palautuu varhaiseen sanaan makla, saattaa esiintyä yhdyssanassa muodossa magla-. Etymologioissa (HoME V, s. 371 s.v. MAK) mainitaan Magladhûr "Musta miekka" (magol "miekka" + dûr [lenitoitunut dhûr] "musta, tumma, pimeä"). Jos jokin näistä sanoista liitetään vokaalialkuisen sanan edelle, alkuperäinen loppuvokaali ei palaa, mutta sanassa ei nähdä myöhäissyntyistä o:ta: sana tavr (toinen kirjoitusasu tafr) "tikka" säilyy tämän muotoisena yhdyssanassa Tavr-obel, Tavrobel *"Tikkakylä" (HoME V, s. 398 s.v. TAM) – huolimatta siitä, että itsenäisenä sanana tavr sai muodon tavor. Myös sanan "idher" (HoME V, s. 361 s.v. ID; lukuvirhe sanasta idhor?) "mietteliäisyys" annetaan ymmärtää esiintyvän asussa idhr- nimessä Idhril. – On mahdollista, että myöhäisessä sindarissa analogia pääsi jossain määrin voitolle eikä tämän ryhmän sanoja enää kohdeltu poikkeuksina. Kollektiivimonikon päätteen -ath (ks. alla) edellä ei olettaisi esiintyvän myöhemmin kehittynyttä o-vokaalia. Esimerkiksi sanan dagor "taistelu" odotettu kollektiivimonikko olisi dagrath (ei tunnettuja esimerkkejä), johon ei ole vaikuttanut se seikka, että itsenäisenä sanana dagr sai myöhemmin muodon dagor. Silti eräässä lähteessä esiintyy dagrathin sijaan dagorath (KTK, s. 540–541), vaikka onkin selvää, ettei tällaiselle muodolle voi olla historiallisia perusteita: r sanassa dagrath ei ollut sananloppuinen eikä syllabinen, joten sen edelle ei olisi kehittyinyt o-vokaalia, ja muodon dagorath täytyy olla johdettu analogian kautta itsenäisestä sanasta dagor. Tämä on erityisen yllättävää, sillä toisessa esimerkissä sanan nagol "hammas" kollektiivimonikko on odotettu Naglath (HoME VIII, s. 122). Sanalle dagorath rinnakkaista muotoa ?nagolath ei esiinny. (Itsenäistä sanaa nagol ei tunneta lähteistä, mutta Tolkien epäilemättä kuvitteli muinaissanan *nakla "väline puremiseen" = "hammas" [vrt. kanta NAK "purra", HoME V, s. 374], josta tuli *nakl ja edelleen sindarin *nagl > *nagol.) Lisäksi tunnetaan sindariin viittaava nimi eglath "hylätyt"; tämä kollektiivimonikko heijastaa varhaista yksikköä hekla tai heklô (HoME XI, s. 361; ei ole tiedossa, kehittyikö sanasta myös itsenäinen yksikkö sindariin; se olisi egol < egl, jonka tavallinen monikko olisi igl, myöhemmin igol). Muotoa ?egolath ei esiinny missään (ja tällainen muoto olisi yhtä yllättävä kuin jos tunnettu yhdyssana Eglamar "Hylättyjen haltioiden maa" esiintyisikin yhtäkkiä muodossa *Egolmar). Onko siis oletettava, että Tolkien unohti omat sääntönsä kirjoittaessaan (kahdesti) dagorath muodon dagrath sijaan? Pikemminkin voidaan ajatella, että sindarin kielestä oli olemassa useita variantteja. "Puhtaammassa" tai "klassisemmassa" tyylissä sanojen kuten dagor, nagol kollektiivimonikot olisivat ehkä historiallisesti oikeat dagrath, nagrath, mutta "puhekielisemmässä" tai "epämuodollisemmassa" tyylissä alettiin ehkä käyttää dagorath-, nagolath-tyyppisiä muotoja analogian vaikutuksesta. Voidaan spekuloida, että sellaisessa sindarissa, jossa dagorath olisi suositumpi kuin dagrath, myös historiallisesti oikeutetun monikon deigor korvaisi degyr, joka noudattaa umlautien osalta tavallisempaa kaavaa. On kiinnostavaa, että TSH:ssa esiintyvä nimi Dagorlad "Taistelukenttä" paljastaa sen seikan, että dagor ei saa yhdyssanan alkuosana muotoa ?dagro-, joka heijastaisi aikaisempaa muotoa ndakro (vertaa tätä edellä mainittuihin esimerkkeihin: sanasta magol "miekka" tulee magla- < makla yhdyssanassa Magladhûr, ja tavor "tikka" esiintyy arkaaisessa muodossa tavr nimessä Tavrobel). Taustalla on siis jälleen analogia itsenäisenä esiintyvän muodon kanssa. Ehkä Dagorlad olisi ?Dagrolad, jos nimi olisi vanhempi, muodostettu jo vanhoina hyvinä aikoina jolloin haltiat yhä sanoivat jotain sellaista kuin *Ndakro-lata (loppuvokaali epävarma). Sen sijaan Dagorlad on selvästi yhdistetty osista dagor "taistelu" ja -lad "kenttä" myöhemmässä vaiheessa. Myöhäinen yhdyssana "Miekka-musta" ei oletettavasti olisi Magladhûr vaan yksinkertaisesti Magoldhûr, ja "Tikkakylä" saattaisi hyvin olla Tavorobel tunnetun muodon Tavrobel sijaan, jos nimi olisi myöhäinen muodoste.

Eräät toiset tapaukset, joissa yksitavuiset sanat muuttuvat monitavuisiksi, eivät perustu uuden vokaalin kehittymiseen konsonantin edelle (kuten esimerkissä dagr > dagor), vaan siihen, että jokin konsonantti muuttuu vokaaliksi. Useimmissa tapauksissa vanhemmasta -w:sta tulee -u. Ennen sananloppuisten vokaalien katoa eräät sanat sisälsivät päätteen -wa (tyypillisesti adjektiiveja) tai -we (tyypillisesti abstrakteja käsitteitä tarkoittavia substantiiveja). Loppuheiton jälkeen näistä päätteistä jäi jäljelle vain -w. Esimerkiksi "taitoa" tarkoittava sana (quenyassa kurwe (curwë), joka olisi myös muinaissindarin muoto) sai varhaisessa sindarissa muodon curw. Monikossa sanan täytyy olla cyrw, joka on edellä kuvattujen sääntöjen perusteella täysin säännöllinen muoto. Myöhemmin curw muuttui kuitenkin muotoon curu (HoME V, s. 366 s.v. KUR): sanan lopussa toisen konsonantin jäljessä -w muuttui vokaaliksi -u, toisin sanoen puolivokaali muuttui täydeksi vokaaliksi. Kun ajatellaan sen kaltaista sanaa kuin curu, olisi houkuttelevaa antaa sen taipua kuten tulus "poppeli", mon. tylys – siis curu, mon. cyry. Kirjoitin tämän artikkelin aikaisemmassa versiossa: "Mutta jos viimeksi mainittu esiintyy lainkaan, sen täytyy olla analoginen muoto. Ainoa historiallisesti perusteltu monikko sanalle curu on cyru, jossa vanhempi cyrw on muuttunut muotoon cyru, aivan kuten vanhempi yksikkö curw muuttui muotoon curu." On kuitenkin käynyt ilmi, että Tolkien todella mainitsi analogisen monikkomuodon cyry Etymologioissa (VT 45, 24), mutta se jätettiin pois hakusanan KUR tekstistä The Lost Road -teoksessa julkaistussa versiossa.

Esimerkki cyry saattaa olla merkki siitä, että Tolkien tarkoitti analogisten monikoiden syrjäyttäneen historiallisesti perustellut muodot, ainakin siinä substantiivien luokassa, jossa sananloppuinen -u palautuu vanhempaan konsonanttiin -w. Seuraavassa on lueteltu sanat, joihin tämä seikka vaikuttaa; kustakin sanasta kerrotaan sekä historiallisesti perusteltu monikko että analoginen vaihtoehto: anu "mies, koiras" (säännöllisesti kehittynyt monikko einu, mutta analogisesti eny), celu "lähde" (hist. mon. cilu, analog. cily), coru adj. "ovela, juonikas" (hist. mon. cyru, analog. cery), curu "taito, näppärä kapine" (hist. mon. cyru, vahvistettu analog. mon. cyry), galu "hyvä onni" (hist. mon. geilu, analog. gely), gwanu "kuolema (tapahtumana)" (hist. mon. gweinu, analog. gweny), haru "haava" (hist. mon. heiru, analog. hery), hethu "sumuinen, hämärä, epäselvä" (hist. mon. hithu, analog. hethy), hithu "sumu" (hist. mon. sama, mutta analog. mon. eroaa yksiköstä: hithy), inu "nainen, naaras" (hist. mon. olisi jälleen sama, analog. mon. olisi puolestaan iny), malu "kellertävä, kalpea" (hist. mon. meilu, analog. mely), naru "punainen" (hist. mon. neiru, analog. nery), nedhu "tyyny" (hist. mon. nidhu, analog. nedhy), pathu "tasamaa, niitty" (hist. mon. peithu, analog. pethy), talu "tasainen" (hist. mon. teilu, analog. tely), tinu "kipinä, pieni tähti" (hist. mon. sama, analog. tiny). Historiallisesti perustelluissa monikoissa on edellä käytetty ei-diftongia ai:n sijaan, jos sanassa on vartalovokaali a. Tämä perustuu jälleen siihen oletukseen, että näistä sanoista tuli kaksitavuisia ennen lopputavujen muutosta ei > ai (toisin sanoen ei-diftongin sisältävä tavu ei enää muutoksen tapahtuessa ollut sanan viimeinen tavu, koska -w oli jo muuttunut -u:ksi muodostaen uuden tavun). Siten anu : einu, gwanu : gweinu jne. Jos Tolkien kuitenkin päätti valita yksinkertaisemmat analogiset muodot, näistä asiaa mutkistavista yksityiskohdista ei tarvitse välittää.

HUOM. Etymologioissa ei usein erikseen dokumentoida myöhäisempää vaihetta, jossa loppu-w muuttui -u:ksi. Tekstissä esiintyy sekä curu että vanhempi curw (s.v. KUR), samoin sekä naru että vanhempi narw (NAR¹), mutta muissa tapauksissa ainoastaan -w:n säilyttäneet vanhemmat muodot mainitaan: Etymologioissa esiintyvät muodot ovat siten anw (3AN), celw (KEL), corw (KUR), galw (GALA), gwanw (WAN), harw (SKAR), hethw / hithw (KHITH), inw (INI), malw (SMAL), nedhw (NID), pathw (PATH) ja tinw (TIN), eivät edellä esitetyt anu, celu, coru jne. Näille myöhemmille muodoille ei ole suoraa vahvistusta Tolkienin papereissa. Etymologioiden "noldorissa" Tolkien ei ehkä ollut vielä lopullisesti päättänyt, että -w todella muuttui tässä asemassa -u:ksi; idea ilmenee vain muutamissa kohdissa. Jos tavoitellaan TSH:ssa ja Silmarillionissa esiintyvän sindarin kaltaista kieltä, myöhemmät -u-muodot voidaan silti ottaa huoletta käyttöön. Huomaa, että Etymologioiden mukaan quenyankielistä nimeä Elwë vastaava "noldorinkielinen" muoto olisi ollut *Elw; asteriski tarkoittaa, että nimeä ei todellisuudessa käytetty "maanpakolaisnoldorissa" tässä muodossa (HoME V, s. 398 s.v. WEG). Julkaistun Silmarillionin neljännessä luvussa skenaario on kuitenkin toinen. "Noldorin kielestä" on tullut sindar, nimellä Elwë on sindarinkielinen muoto, ja kyseinen muoto on Elu, ei Etymologioiden "Elw": "Ja Elwën kansa etsi häntä eikä löytänyt – – Myöhempinä aikoina tuli Elwëstä suuri kuningas – – hänen nimensä oli Kuningas Harmaatakki, eli sen maan [Beleriandin] kielellä Elu Thingol." Tässä on selvästi ajateltu kehityskulun olleen Elwë > Elw > Elu. Vaikuttaa siten täysin oikeutetulta muuttaa esimerkiksi celw "lähde" myöhempään muotoonsa celu (vastaamaan nimeä Elu), vaikka celu ei sellaisenaan esiinnykään lähteissä. Rinnakkainen tapaus nähdään nimessä Finwë; Etymologiat kertoo jälleen, että "noldorinkielinen" muoto olisi ollut *Finw, mutta sitä ei todellisuudessa käytetty (HoME V, s. 398 s.v. WEG). Myös paljon myöhäisempi, TSH:n jälkeen kirjoitettu lähde kertoo, että nimellä Finwë ei ollut sindarinkielistä muotoa, mutta jos nimelle "olisi annettu muoto, jonka muinaisessa sindarissa esiintynyt tämän muotoinen sana olisi myöhemmin saanut, siitä olisi tullut [ei Finw vaan] Finu" (HoME XII, s. 344). Jos "noldorinkielistä" nimeä Finw olisi vastannut sindarin Finu, voidaan myös päätellä, että "noldorin" sanaa gwanw vastaisi sindarissa gwanu. – Edellä mainittu sana talu "tasainen" esiintyy itse asiassa Etymologioissa muodossa dalw (ei **talw), mutta välittömästi dalwin jälkeen mainitaan dalath "litteä pinta, taso, tasanko" (HoME V, s. 353 s.v. DAL), joka nähdään nimessä Dalath Dirnen "Vartioitu Tasanko" (HoME V, s. 394 s.v. TIR). Myöhemmin Tolkien kuitenkin muutti dalathin talathiksi; julkaistussa Silmarillionissa Beleriandin "Vartioidun Tasangon" nimenä on Talath Dirnen. Tätä muutosta seuraten myös "noldorin" sana dalw "tasainen" on edellä muutettu sindarinkieliseen muotoon talw > talu. Sanaa (dalw >) dalu – samoin kuin sanaa dalath – voidaan silti pitää hyväksyttävinä rinnakkaismuotoina.

On myös muutamia tapauksia, joissa sananloppuinen -gh (spirantti-g) muuttuu vokaaliksi. Eräs esimerkki on nähtävissä Etymologioissa, missä sana fela "luola" on johdettu muinaissindarin (tai "muinaisnoldorin") muodosta phelga (HoME V, s. 381 s.v. PHÉLEG). Koska loppuvokaalit katosivat muinaissindariksi kutsutun vaiheen jälkeen, fela ei ole esimerkki alkuperäisen sananloppuisen -a:n säilymisestä myöhempään sindariin. Tolkienin tarkoitus näyttää olleen seuraava: Muinaissindarin phelga sai luonnollisesti muodon phelg loppuvokaalien kadotessa. Tämän jälkeen klusiilit muuttuivat likvidojen l, r jäljessä spiranteiksi (KTK, s. 364), jolloin phelg > phelgh (tai > felgh, koska siirtymä ph > f tapahtui suunnilleen samassa vaiheessa). Konsonantti gh ei kuitenkaan koskaan säilynyt Frodon aikana puhuttuun sindariin; sanan alussa se katosi jälkiä jättämättä, mutta tässä asemassa siitä tuli vokaali: felgh muuttui muotoon fela. Sanan felgh monikko oli ilmeisesti ollut normaalien sääntöjen mukaan muodostettu filgh (vrt. esim. telch "kanta", mon. tilchHoME V, s. 391 s.v. TÉLEK). Tästä monikosta filgh tuli sittemmin fili, jossa aiemman gh:n tuottama vokaali on a:n sijaan i (ehkä muinaissindarin monikonpääte -i, joka oli vastuussa umlautista, sai lisäksi konsonantin g > gh palataalistumaan, mikä vaikutti vokaalistumiseen ja tuotti lopputuloksen i). Kehityksen tarkat yksityiskohdat eivät ole tärkeitä: joka tapauksessa lopputuloksena on epätavallinen pari fela, mon. fili, aiemmasta sanasta felgh, mon. filgh.

Fela, mon. fili, on ainoa tunnettu tapaus, jossa Tolkien mainitsee tällaisesta parista sekä yksikön että monikon. Vastaava äänteellinen kehitys nähdään kuitenkin myös kahdessa tai kolmessa muussa sanassa. Sana thela "(keihään)kärki" palautuu kantaan STELEG (HoME V, s. 388), ja vaikka Tolkien ei mainitse yhtään kantakielistä muotoa, ajatuksena on luultavasti, että varhaisessa haltiakielessä oli sana stelgâ (viimeinen vokaali epävarma), josta kehittyi muinaissindarin sthelga ja myöhemmin (s)telgh, jonka monikko olisi (s)thilgh. Yksiköstä kehittyi tunnettu sindarin muoto thela (joka on täysin rinnakkainen muodon fela kanssa); vahvistamattoman monikon "keihäänkärjet" täytyy olla thili (vahvistetun monikon fili mukaisesti).

Myös hyvin harvoja adjektiiveja tunnetaan. Thala "vankka, vakaa, luja" johdetaan Etymologioissa muinaissindarin/"muinaisnoldorin" sanasta sthalga (HoME V, s. 388 s.v. STÁLAG). Mainitsematta jätetty välivaihe olisi (s)thalgh, mon. (s)teilgh, joka noudattaa tavallista kaavaa (esim. alph "joutsen", mon. eilph). On oletettava, että thala on monikossa theili. Vastaava tapaus olisi tara "kova, liikkumaton", jonka sanotaan edustavan muinaissindarin/"muinaisnoldorin" sanaa targa (HoME V, s. 390); mainitsematta jätetty välivaihe olisi jälleen targh. Monikossa tämä adjektiivi olisi teirgh, josta tulisi oletettavasti sindarissa teiri. On myös toinen vaihtoehto: Kuten edellä on todettu, ei näyttää tietyssä vaiheessa yksinkertaistuneen e:ksi r-alkuisen konsonanttiyhtymän edellä (siten sanan narn "kertomus" monikko on nern, ei neirn > nairn). Jos tämä tapahtui ennen kuin konsonanttiyhtymä adjektiivissa teirgh katosi loppu-gh:n vokaalistumisen myötä, sana olisi kehittynyt muotoon tergh, myöhemmässä sindarissa teri. Tällä hetkellä ei voida sanoa varmasti, onko teri vai teiri paras monikkomuoto sanalle tara, koska Tolkienin tarkoittama tarkka äänteenmuutosten sarja ei ole tiedossa; itse käyttäisin luultavasti monikkoa teiri.

Laajentuneet monikot

Tämä ryhmä muodostuu sanoista jotka ovat pitempiä monikossa kuin yksikössä. Sanojen historian kannalta olisi kuitenkin täsmällisempää käyttää päinvastaista nimitystä "supistuneet yksiköt", sillä tässä tapauksessa monikon takana piilevä sanan muoto antaa paremman kuvan primitiivisestä sanasta kuin sen nykyinen yksikkömuoto.

Sana êl tarkoittaa "tähteä" (arkaaisessa) sindarissa (HoME XI, s. 363). Yllä esitettyjen sääntöjen perusteella voitaisiin odottaa monikon olevan **îl (vrt. esim. hên "lapsi", mon. hîn, HoME XI, s. 403). Kuitenkin sama lähde, jossa yksikkö êl esiintyy, kertoo myös, että sanan monikko on todellisuudessa elin (HoME XI, s. 363). Näyttäisi siltä kuin monikko olisi muodostettu päätteellä -in. Tästä ei kuitenkaan ole kyse. Vertailu vastaaviin quenyan muotoihin elen, mon. eleni antaa vihjeen siitä, mitä todellisuudessa on tapahtunut. Eleni olisi ollut myös muinaissindarissa käytetty monikko, ja ajan myötä siitä olisi tullut sindarissa elin: monikon pääte kaikkien muiden loppuvokaalien tapaan katosi, mutta se jätti jälkensä sanaan, sillä sen aiheuttama umlaut muutti toisen e:n äänteeksi i. Mutta toisinaan muinaissindarissa saattoi tapahtua niin, että sanan lopussa olevat konsonantit putosivat pois. Monikossa eleni konsonantti n oli "turvassa", sillä sitä suojeli monikon pääte i, mutta yksikkö elen ilmeisesti supistui muotoon ele, vaikkakaan Tolkien ei koskaan ole suoraan maininnut tätä muotoa. Myöhemmin loppuvokaalit katosivat jättäen jäljelle pelkän muodon el, ja vielä myöhemmin tämän tapaisten yksitavuisten sanojen vokaali pidentyi tuottaen sindarin sanan êl. Täten kolmannen ajan sindarissa esiintyy kummallinen sanapari êl, mon. elin. Toisesta samantapaisesta parista nêl "hammas", mon. nelig, mainitaan Etymologioissa "muinaisnoldorin"/-sindarin muodot nele, mon. neleki, jotka vahvistavat yllä hahmotellun teorian oikeaksi. Verrattaessa yksikköä nele sen vartaloon NÉL-EK (HoME V, s. 376) huomataan, että viimeinen konsonantti on kadonnut. (Yhteiseldarilaisessa kielessä nele on nähtävästi ollut yhä *nelek, josta on peräisin samassa yhteydessä mainittu quenyan muoto nelet – suurhaltiakielen fonologia ei salli loppu-k:ta, joten siitä tuli -t.) Täten yksikkö *nelek > nele > *nel > sindarin nêl, mutta monikko neleki (joka yhä on sellaisenaan käytössä quenyassa) > umlautin kokenut *neliki > myöhemmin *nelik, jossa loppuvokaali on kadonnut > sindarin nelig.

Muita samalla tavalla käyttäytyviä sanoja:

  • ael "lampi, pieni järvi", mon. aelin (saatettu ajan tasalle "noldorin" muodoista oel, mon. oelin, HoME V, s. 349 s.v. AY; Silmarillionissa esiintyy Aelin-Uial, Talmalompolot)
  • âr "kuningas", mon. erain (mutta täysi yksikkö aran vaikuttaa olevan yleisempi kuin lyhentynyt âr)
  • bór (tai pikemminkin bôr) "vakaa, luotettava mies; uskollinen vasalli", mon. beryn (HoME V, s. 353 s.v. BOR, jossa monikko esiintyy "noldorin" muodoissa berein, beren; se on tässä päivitetty todennäköiseen sindarin muotoonsa. Vertaa "noldorin" monikkoa geleidh "noldor-haltiat", jota vastaa sindarin gelydh. – Hakusanan BOR tekstistä käy ilmi, että sanan bór monikosta tuli myöhemmin býr, joka on muodostettu analogisesti supistuneen yksikön pohjalta; kirjoittajien on luultavasti parasta käyttää muotoa býr.)
  • fêr "pyökki", mon. ferin (HoME V, s. 352 s.v. BERÉTH, vrt. HoME V, s. 381 s.v. PHER; jälkimmäinen viittaa siihen, että tämän pyökkiä merkitsevän sanan korvasi myöhemmin brethil, joka on monikossa muuttumaton.)
  • ôr "vuori", mon. eryd tai epäsäännöllinen ered (mutta kuten ârin kohdalla, täysi yksikkö orod on ilmeisesti yleisempi kuin supistunut ôr; HoME V, s. 379 s.v. ÓROT mainitsee kaksi "muinaisnoldorin" yksikköä, täyden yksikön oroto ja supistuneen muodon oro; myöhemmässä kielessä niistä tulisi orod ja ôr, mutta ainoa tuossa yhteydessä mainittu yksikkö on orod, joka on kehittynyt supistumattomasta muodosta oroto.)
  • tôr "veli", mon. teryn (HoME V, s. 394 s.v. TOR; monikkomuoto on saatettu ajan tasalle "noldorin" muodosta terein. Samassa Etymologioiden kohdassa kuitenkin kerrotaan, että tämän "veljeä" merkitsevän sanan korvasi tavallisesti muindor, mon. muindyr, tai – kun "veli" merkitsee laajemmassa merkityksessä "miespuolista toveria" – gwador, jonka "noldorin" monikko oli gwedeir; sindarissa se olisi gwedyr.)
  • thôr "kotka", mon. theryn (HoME V, s. 392 s.v. THOR; monikko on jälleen saatettu ajan tasalle "noldorin" muodosta therein. – Tämän Etymologioiden kohdan mukaan myös supistumatonta yksikköä thoron käytettiin.)

Edellä mainittujen lisäksi muutama muukin sana kuuluu samaan kategoriaan, vaikka niiden monikkomuodot eivät päätykään konsonanttiin: pêl "aidattu pelto", mon. peli, ôl "uni", mon. ely, ja thêl "sisar", mon. theli. Kehitys on ollut yksinkertaisesti se, että sanat ovat alun perin päättyneet konsonanttiin h (aikaisemmin s, joka on lenitoitunut h:ksi muinaissindarissa), joka on kadonnut monikkomuodoissa. Etymologioissa näiden sanojen vartalot ovat PEL(ES), ÓLOS ja THELES. Ensin mainitun hakusanan kohdalla sanan pêl "aidattu pelto" vanhemmaksi muodoksi ilmoitetaan pele (HoME V, s. 380), joka – ottaen huomioon vartalon PEL(ES) – on supistunut muodosta *peles (vrt. quenyan vastaava sana peler, jonka on selvästi tarkoitus olla peräisin muodosta *pelez < *peles). Vanhemman muodon pele monikoksi ilmoitetaan pelesi, josta kerrotaan tulleen myöhemmin pelehi ("peleki" (HoME V, s. 380) on selvästi luettu väärin Tolkienin käsikirjoituksesta; vastaava muutos s > h nähdään esimerkissä barasa > baraha (HoME V, s. 351 s.v. BARÁS). Kuten yllä on kerrottu, monikosta neleki tuli nelig, ja samalla tavalla monikko pelehi muuttui muotoon *pelih – mutta tässä tapauksessa viimeinen konsonantti oli niin heikko, että se katosi synnyttäen supistuneen monikon peli, joka luo väärän kuvan siitä, että sindarissa esiintyy toisinaan quenyan tavoin monikkopääte -i.

HUOM. Useat yllä siteeratuista muodoista ovat jollain tavoin normalisoituja. Pêl "aidattu pelto" on lähteessä kirjoitettu itse asiassa pel (HoME V, s. 380 s.v. PEL(ES)); voidaan kuitenkin päätellä monen muun esimerkin perusteella, että fonologisesti vokaalin tulisi olla pitkä. Sirkumfleksin puutteen muodossa pel on oltava pelkkä vahinko, oli syy sitten Tolkienissa itsessään tai puhtaaksikirjoittajassa (ehkä yksikkö sekoitettiin monikkoon peli, jossa e:n kuuluukin olla lyhyt). – Sanan ôl "uni" monikoksi ilmoitetaan elei (HoME V, s. 379 s.v. ÓLOS); sindarissa sen pitäisi selvästi olla ely, kuten yllä on todettu. Täysin vastaava tapaus on "noldorin" sana geleidh "noldor-haltiat", jota vastaa sindarissa gelydh (yksikkö golodh): molemmissa tapauksissa noldorin ei, joka on kehittynyt yksikkömuodon o:sta, vastaa sindarin y:tä (vrt. myös yllämainitut korjatut monikot beryn, teryn ja theryn, joiden "noldorin" muodot ovat Etymologioissa berein, terein ja therein.) – Eräs muukin muoto on normalisoitu: Etymologioissa thêl-sanan monikko ei ole theli, kuten yllä on esitetty, vaan thelei (HoME V, s. 392 s.v. THEL, THELES). On vaikea nähdä mitään syytä, miksi thêl, joka on johdettu vartalosta THELES, käyttäytyisi mitenkään eri tavalla kuin sana pêl vartalosta PELES, joten jos jälkimmäisen monikko on peli, thêlin monikko voidaan vapaasti korjata theleistä theliin. Monikot theli ja sellaisenaan lähteessä esiintyvä peli sopivat yleiseen systeemin paremmin: Monikot edustavat täysiä vartaloita THELES ja PELES, paitsi että loppu-s myöhemmin katosi (muututtuaan h:ksi), ja kuten yleensäkin, monikossa e:stä tuli viimeisessä tavussa i (esim. edhel "haltia", mon. edhil, HoME XI, s. 377). Täten sanan *peles monikon pitäisi olla *pelis, ja viimeisen konsonantin kadon myötä päästään tunnettuun muotoon peli; tässä valossa sanan *theles monikon tulisi olla *thelis > theli pikemminkin kuin "thelei". Mikäli monikko thelei säilytettäisiin (jolloin myös peli tulisi muuttaa peleiksi yhtenäisyyden vuoksi), tulisi ottaa huomioon, että Tolkienille selvisi Etymologioiden kirjoittamisen jälkeen, että viimeisen tavun ei:stä tuli lopulta ai, jolloin päädyttäisiin siihen, että sanoilla thêl ja pêl olisi kolmannen ajan sindarissa melko kummalliset monikot thelai, pelai. Kaiken kaikkiaan vaikuttaisi siis paremmalta normalisoida thelei theliksi vastaamaan lähteessä esiintyvään muotoa peli ennemmin kuin toisin päin. (Sanan thelei/theli "sisaret" tapauksessa kirjoittajat voivat ohittaa koko ongelman; tavallisemman "sisarta" tarkoittavan sanan kerrotaan olleen muinthel, mon. muinthil, tai – kun "sisar" merkitsee laajemmassa merkityksessä "naispuolista toveria" – gwathel, mon. gwethil (HoME V, s. 392 s.v. THEL).) – Toinen "noldorin" -ei-päätteinen monikko on tele "loppu, takapää, taimmainen osa", mon. telei (HoME V, s. 392 s.v. TELES). Mitä yksikköön tulee, kehitys eroaa jonkin verran siitä, joka tuotti sanan thêl vartalosta THELES; huomaa että tele on säilyttänyt vartalon TELES viimeisen vokaalin (siitä ei ole tullut **têl, joka vastaisi sanan thêl kehitystä). Sanan tele primitiivisen muodon sanotaan olleen télesâ (aksentti ilmaisee vain painoa). "Muinaisnoldorissa" tästä olisi tullut telesa > teleha (ei mainita Etymologioissa, mutta vertaa primitiivistä sanaa barasâ "kuuma, polttava", josta tuli "muinaisnoldorin" barasa > baraha, HoME V, s. 351 s.v. BARÁS). Myöhemmin loppuvokaalit katosivat, jolloin teleha > teleh, mutta ennen pitkää heikko konsonantti -h katosi sekin, jolloin jäljelle jäi vain tele (ja näin syntynyt uusi loppuvokaali ei kadonnut; vaihe jossa ko. katoaminen olisi tapahtunut oli jo ohitse). Mutta entä monikko telei? On vaikea päätellä tarkasti, millainen kehitys Tolkienilla oli mielessään. Sanan teleha monikkoa "muinaisnoldorissa" ei mainita, mutta sen on täytynyt olla telehi (vrt. esim. poto "eläimen jalka", mon. poti, HoME V, s. 382 s.v. POTÔ). Voitaisiin odottaa, että myöhemmin loppu-i olisi aiheuttanut umlautin toiseksi viimeisen tavun e:lle, jolloin telehistä olisi tullut telihi; sitten loppuvokaali ja myöhemmin loppu-h olisivat kadonneet jättäen jäljelle monikon teli. Joten kuinka Tolkien päätyi sen sijaan monikkoon telei? Pitäisikö olettaa, että telehi-vaiheessa h katosi, ja vokaalit e ja i tulivat kosketuksiin toistensa kanssa ja muodostivat diftongin? Mutta se olisi ristiriidassa aiemmin mainitun esimerkin kanssa: monikosta pelehi tuli peli eikä **pelei. Vaikuttaa siltä, että "noldorin" tele, mon. telei on parasta omaksua sindariin muodossa tele, mon. teli. Nytkään monikkoa telei ei voitaisi missään tapauksessa pitää sellaisenaan, sillä sindarissa viimeisen tavun ei:stä tulee ai.

-in-monikko

Muutamissa sanoissa näyttäisi todella esiintyvän monikon pääte -in, vaikka onkin epäselvää, mistä tällainen pääte olisi peräisin. Mahdollisesti Tolkien tarkoitti, että se oli keksitty käyttäen mallina sanan êl, mon. elin, kaltaisia esimerkkejä, joissa (kuten yllä on kerrottu) ei ole varsinaista päätettä.

Mahdollisesti parhaan esimerkin tarjoaa lainasana drû "metsäläinen", sana, joka tarkoitti drúedain-kansan eli "villi-ihmisten" jäsentä; tämä sindarinkielinen nimitys perustui drúedainin omakieliseen sanaan drughu. Eräs sindarinkielinen monikko sanalle drû oli drúin (KTK, s. 526). Ehkä tämä epätavallinen monikko jotenkin merkitsee sanan lainaksi; se ei taivu normaalin kaavan mukaan (joka olisi johtanut monikkoon **drui).

Cormallenin kentällä (TSH III/6.4.) Sormuksen viejiä tervehdittiin sanoin Conin en Annûn, jonka sanotaan tarkoittavan "Lännen ruhtinaita" (Kirjeet, s. 387 (kirje 230)). Olettaen että Conin "ruhtinaat" sisältää monikon päätteen -in, se voisi olla monikkomuoto sanalle ?caun (sillä lisäämällä pääte -in luotaisiin uusi tavu, jolloin au muuttuu o:ksi uudessa monitavuisessa ympäristössään). Tämä ?caun voisi vuorostaan olla sindarilaistettu muoto quenyan sanasta cáno "komentaja" (HoME XII, s. 345), jolloin kyseessä olisi jälleen laina eikä omaperäinen sindarin sana (on olemassa erillinen kantakielestä periytynyt sana caun, joka tarkoittaa kovaa huutoa: HoME XII, s. 362). Jos conin "ruhtinaat" ei ole sanan *caun monikko, se voisi olla monikko muuten tuntemattomasta sanasta *conen, joka kuitenkin näyttää pikemminkin adjektiivilta kuin substantiivilta.

Silmarillionissa esiintyvä nimi Dor-Lómin on käännetty "Kaikujen Maaksi" (HoME V, s. 406). Silmarillionin liite mainitsee sanan lóm "kaiku" kertomatta kuitenkaan, mitä kieltä sen on tarkoitus olla. Onko lómin sanan lóm monikko? On tärkeää pitää erillään eri vaiheet Tolkienin kielten "ulkoisessa" kehityksessä. Lóm "kaiku" esiintyy Etymologioissa (HoME V, s. 367 s.v. LAM), mutta siellä tämä sana on doriathin kieltä, ei "noldoria" > sindaria. Doriathin kielessä (yksi ilkorin-nimisen kielen murteista; sindar otti myöhemmin tämän kielen paikan mytologiassa), todella on monikon pääte -in, joten lómin voisi olla monikko "kaiut" doriathin kielellä. Kuitenkin siinä Etymologioiden kohdassa, johon juuri viitattiin, Silmarillionin nimeä Dor-Lómin ilmiselvästi vastaava nimi esiintyy muodossa Dorlómen. Dorlomén ei ole tämän lähteen mukaan doriathin kieltä vaan aidon doriathinkielisen nimen Lómendor "noldorilaistettu" muoto. Ensimmäinen elementti ei ole monikko lainkaan, vaan doriathin kielen adjektiivi lómen "kaikuva". Tämä saattaa antaa vihjeen siitä, miten Tolkien olisi myöhemmin tulkinnut nimen. Senkin jälkeen, kun hän oli tehnyt sindarista Beleriandin kielen ja hylännyt "ilkorinin", hän viittasi joissain yhteyksissä erityiseen pohjoissindarin murteeseen, ja nimi Dor-Lómin vaikuttaa sopivan siihen vähään, mitä tuosta murteesta tiedetään (m ei ole auennut äänteeksi mh > v vokaalin jäljessä; vastaavasti Oromën nimi on pohjoissindarissa Arum, ei Araw [muodosta *Arauv] kuten standardimurteessa: HoME XI, s. 400). Yksi sivistynyt arvaus on, että TSH:n jälkeisenä aikana Tolkien tulkitsi nimen Dor-Lómin tarkoittavan kirjaimellisesti "Kaikuvaa Maata", jossa lómin on vanhemmasta muodosta *lâmina kehittynyt pohjoissindarin adjektiivi. Sindarin standardimurteessa adjektiivipääte olisi yksikössä -en ja -in vain monikossa, mutta se ei välttämättä pidä paikkansa pohjoissindarissa. Jos lómin tosiaan on adjektiivi, se on tietenkin epäolennainen sindarin monikon muodostuksen kannalta.

Monikosta johdetut yksiköt

Suurimmassa osassa tapauksista yksikkö tulee tulkita substantiivin perusmuodoksi, josta monikko on johdettu. Joissain tapauksissa perusmuoto on kuitenkin monikko, josta yksikkö on sitten johdettu. Historiallisesti fileg "pikkulintu", mon. filig, on tällainen tapaus. Vartalo PHILIK (HoME V, s. 381) tuotti sindariin sanan filig, mutta koska niin monilla monikoilla on viimeisessä tavussa i, joka edustaa yksikön e-vokaalia (esim. edhil on monikko sanasta edhel "haltia"), sana filig ymmärrettiin tällaiseksi monikoksi, ja yksikkö luotiin normaalin kaavan mukaisesti: fileg. Koska vartalo oli PHILIK, tuo yksikkö oli historiallisesti täysin epäoikeutettu: se on vain, kuten Tolkien huomautti Etymologioissa, "analoginen yksikkö". Pari fileg : filig ei tietenkään tuota minkäänlaisia ylimääräisiä ongelmia niille, jotka opiskelevat sindaria synkronisesti, sillä se noudattaa täysin kielen normaaleja kaavoja. Etymologiat kuitenkin kertoo, että yksikkö voisi olla myös filigod, jossa pääte -od on itse asiassa "yksikköpääte", joka tuottaa mitä eriskummallisimman parin filigod, mon. filig. Toinen samanlainen tapaus, joka sisältää toisen "yksikköpäätteen", on lhewig "korva", mon. lhaw. (Vrt. kukkulan nimeä Amon Lhaw, "Kuulemisen kukkula" tai kirjaimellisesti *"Korvien kukkula", joka mainitaan TSH:ssa lähellä luvun "Suuri virta" loppua.) Monikon lhaw kerrotaan edustavan vanhaa duaalimuotoa, jonka merkitys on "korvapari", tai kuten Tolkien kirjoitti, "(yhden ihmisen) korvat" (HoME V, s. 368 s.v. LAS2). Yksikkö lhewig "korva" on vuorostaan johdettu tästä monikko- tai duaalimuodosta. Samankaltainen päätteellä -ig duaalista muodostettu yksikkö on gwanunig "kaksonen", joka on johdettu sanasta gwanûn "kaksoset" (HoME XII, s. 367).

HUOM. Päätteillä -od, -ig ja -og, joilla muodostetaan yksiköitä monikoista, voidaan muodostaa myös niin sanottuja nomina unitatis -muotoja, sanoja jotka viittaavat yhteen tiettyyn osaan jostain suuremmasta, tai sanoja jotka tarkoittavat yhtä kollektiivin jäsentä. Tämä luultavasti onkin niiden varsinainen tehtävä. HoME XI, s. 391 tarjoaa hyvän esimerkin. Sindarissa oli sana glam "melu, meteli, petojen sekasortoinen huuto ja mylvintä". Koska örkkijoukko saattaa olla erittäin äänekäs, sanaa glam "voitiin käyttää mistä tahansa örkkien joukkiosta, ja tälle sanalle muodostettiin oma yksikkömuoto, glamog". Täten sana glamog merkitsee "örkkiä", yksittäistä jäsentä glamissa, örkkijoukossa kollektiivina. Tässä tapauksessa ei oikein voida sanoa, että glam olisi monikko sanasta glamog (se olisi sama kuin sanoisi että englannin "troop" on sanan "trooper" monikko); ehkä glamog voisi itsessään olla perustana monikolle ?glemyg. Toinen samanlainen tapaus on sana linnod, jota ei missään erikseen selitetä, mutta jota käytetään TSH:n liitteessä A: "[Gilraen] vastasi lausuen tämän linnodin: Onen i-Estel Edain, ú-chebin estel anim [Annoin Toivon dúnedainille, itse jäin paitsi]." Joten, mikä oikeastaan on linnod? Kun tiedetään, että -od on pääte, jota käytetään muodostamaan nomina unitatis, kuten yllä filigod sanasta filig, voidaan päätellä, että linnod on muodostettu tällä tavoin sanasta lind "laulu" (*lindod muuttui muotoon linnod, sillä sindarin fonologia ei salli intervokaalista -nd-:tä yksittäisissä sanoissa; tämä ryhmä voi esiintyä vain yhdyssanoissa, kuten Gondor "Kivimaa"). Linnod on siis jonkinlainen laulun osa, ja liitteessä A nähtävä esimerkki viittaa siihen, että se tarkoittaa säettä, laulun yhtä riviä. Taaskaan ei ole viisasta sanoa että linnod on sanan lind "yksikkö" (ihan kuin tämän "laulua" merkitsevän sanan tulisi olla monikko vain koska laulu koostuu monesta säkeestä). Pikemminkin linnod on ymmärrettävä johdetuksi substantiiviksi; se on itsenäinen "säettä" tarkoittava sana, jolla voi todennäköisesti olla oma monikkonsa linnyd "säkeet". (Gilraenin linnodin tapauksessa näyttää olevan selvää, ettei tämä hänen "säkeensä" ole osa pitempää laulua: se on vain säe tai erittäin lyhyt runo.) Päätteellä -ig muodostetut substantiivit näyttävät tarkoittavan erityisesti parin toista jäsentä, kuten yläpuolella mainituissa sanoissa: gwanunig "kaksonen" sanasta gwanûn "kaksoset", tai lhewig "korva" sanasta lhaw "korvat". Jälleen voidaan väitellä siitä, ovatko gwanûn ja lhaw todella sanojen gwanunig ja lhewig monikkoja: jälkimmäiset vain ilmaisevat yhtä kahdesta.

Yhdyssanojen ensimmäinen elementti

Eräs yllämainittu esimerkki, edenedair "Ihmisten Isät", tai kirjaimellisesti *"ihmisisät" (HoME X, s. 373) on läpinäkyvästi yhdyssanan adanadar "ihmisisä" (adan + adar) monikko. Tässä nähdään koko sanan läpi kulkenut umlaut, jossa kaikki paitsi viimeisessä tavussa esiintyvät a:t muuttuvat e:ksi, aivan kuin se olisi yksittäinen sana. Silti olisi luultavasti ollut sallittavaa käyttää myös monikkoa ?adanedair, jossa yhdyssanan ensimmäisen osan annetaan olla sellaisenaan, ja umlaut muuttaa vain jälkimmäisen osan adar "isä" (muotoon edair). Tolkien kommentoi eräässä yhteydessä (HoME XI, s. 376) sanojen orodben "vuoristolainen" ja rochben "ratsastaja" (nämä ovat todellisuudessa yhdyssanoja: orod-ben "vuori-henkilö" ja roch-ben "hevos-henkilö") monikoita: monikossa esiintyvä i-mutaatio koski alunperin koko yhdyssanaa ja tuotti muodot örödbin ja röchbin (kirjoitettu lähteessä "oeroedbin" ja "roechbin"; Frodon ajan sindarissa näistä olisi tullut eredbin ja rechbin, vaikka Tolkien ei näitä myöhempiä muotoja mainitsekaan). Tolkien kuitenkin jatkoi: "ensimmäinen elementti palautettiin usein normaaliin [so. ei umlautia] muotoonsa, mikäli yhdyssanan rakenne oli edelleen selvästi erotettavissa"; siksi sanan rochben monikko voi myös olla rochbin, jossa umlaut vaikuttaa vain jälkimmäisen elementin -ben "henkilö" vokaaliin, kun taas roch "hevonen" säilyy ennallaan. (Tästä seuraa, että orodben "vuoristolainen" voi vastaavasti olla monikossa orodbin, jossa orod "vuori" säilyy ennallaan, vaikka muotoa orodbin ei lainatussa kohdassa mainita.) Yhdyssanassa edenedair ensimmäinen elementti ei ole palautunut normaaliksi, mutta kuten aiemmin sanottu, muoto ?adanedair olisi luultavasti ollut yhtä oikea.

Kollektiivimonikko

Tavallisen monikon lisäksi sindarissa on myös nk. ryhmämonikko eli kollektiivimonikko. Tolkien itse toteaa (RGEO 74), että "suffiksia -ath (alun perin kollektiivinen nominijohdin) käytettiin ryhmämonikkona, joka käsitti kaikki samannimiset oliot tai ne jotka olivat yhteydessä tiettyyn järjestelmään tai yhteisöön. Näin ollen elenath (sanan êl, [epäs.] mon. elin, monikkomuotona) tarkoitti ’tähtien joukkoa’ eli (kaikkia näkyviä) taivaankannen tähtiä. Vrt. ennorath, keskisten maiden ryhmää, jotka muodostavat Keski-Maan. Huomaa myös Argonath ’kuninkaallisten kivien pari’ Gondorin sisäänkäynnissä; Periannath ’hobitit (lajina)’ sanan perian ’puolituinen’ (mon. periain) kollektiivimonikkona."

Kuninkaan kirje tarjoaa lisää esimerkkejä: sellath dîn "hänen tyttärensä" ja ionnath dîn "hänen poikansa" – viitaten kaikkiin Samin poikiin ja tyttäriin ryhminä. Joissakin tapauksissa päätteellä -ath näyttää olleen pidempi muoto -iath. HoME XI, s. 387 antaa sanan feir (norm. mon. fîr) kollektiivimonikoksi firiath; vrt. myös "kollektiivinen monikkomuoto" giliath "tähdet" (HoME V, s. 358 s.v. GIL) (esim. nimessä Osgiliath "tähtien linnoitus"). Tämän artikkelin aikaisemmissa versioissa tämä päätteen -ath eteen asettuva i selitettiin jäänteeksi sanassa aiemmin esiintyneestä y-äänteestä (aik. firya "kuolevainen", gilya "tähti") joka on tässä säilynyt. Tämä ehkä pitää paikkansa sanojen firiath ja giliath kohdalla, mutta saattaa olla niin, että pidempi pääte -iath esiintyy aina silloin kun kollektiivimonikon pääte liitetään sanaan, jonka kannassa on vokaali i. Tämän vokaalin kaiku säilyy päätteessä.

Jos pääte -ath liitetään substantiiviin, joka päättyy -nc tai -m, fonologisista syistä ne muuttuisivat muotoihin -ng- ja -mm-. Samoin sananloppuiset -nt ja -nd muuttuisivat kumpikin muotoon -nn-: sellaisten sanojen kuin ranc "käsivarsi", lam "kieli", cant "muoto" ja thond "juuri" kollektiivimonikot olisivat ilmeisesti rangath, lammath, cannath ja thonnath. On myös muistettava, että koska [v]-äänteen kirjoitusasu on f vain sanan lopussa, se kirjoitetaan samoin kuin äännetään – yksinkertaisesti v – jos tällaiseen sanaan liitetään jokin pääte. Näin ollen sellaisen sanan kuin ylf "juoma-astia" kollektiivimonikko on kirjoitettava muodossa ylvath.

Joissakin tapauksissa esiintyy nähtävästi muitakin päätteitä kuin -ath, esimerkiksi -rim "kansa"; sanan nogothrim ilmoitetaan (HoME XI, s. 388) olevan sanan nogoth "kääpiö" kollektiivimonikko. Tunnetaan myös pääte -hoth "kansa, joukko, lauma", vrt. dornhoth "sisukansa", eräs haltiakielinen nimitys kääpiöille. Silmarillionin liitteessä (hakusana hoth) todetaan, että tätä päätettä käytetään "melkein aina huonossa merkityksessä" ja esimerkkinä mainitaan glamhoth "mölylauma", haltioiden nimi örkeille. Se joka ensimmäisenä antoi Forochelin lumi-ihmisille nimen lossoth (< *loss-hoth, loss "lumi") ei ilmeisesti pitänyt heistä. Tolkien selittää (Kirjeet, s. 226 (kirje 144)), että vaikka tavallinen monikko sanasta orch "örkki" on yrch, "örkit rotuna tai jo aiemmin mainittu ryhmä kokonaisuutena olisi ollut orchoth." (< *orch-hoth ilmiselvästi). Voitaisiin ehkä kiistellä siitä, ovatko sellaiset muodot kuin nogothrim ja lossoth todella "monikkomuotoja" vai yksinkertaisesti yhdyssanoja: kääpiökansa, lumi(-ihmis)lauma. Sanoissa, joissa on "kollektiivinen" pääte -ath on kuitenkin monikon artikkeli in, joten niitä pidetään selvästi monikollisina. Sanat, joissa on pääte -rim tai -hoth näyttävät käyttäytyvän samalla tavoin, vrt. nimi Tol-in-Gaurhoth "Ihmissusien Saari" (Silm., s. 194 / ***; huom. englanniksi vain Isle of Werewolves ilman määräistä artikkelia). Tolkien kyllä toteaa (Kirjeet, s. 226 (kirje 144)), että "Harmaahaltiain kielessä yleinen monikko [kursivointi minun] muodostettiin erittäin usein siten, että lisättiin nimeen (tai paikannimeen) jokin sana joka tarkoitti 'heimoa, joukkoa, laumaa, kansaa'." – nimittäin jokin niistä päätteistä joita on edellä käsitelty. Näin ollen kieliopilliselta kannalta muodot, jotka käyttävät näitä päätteitä, pitäisi todella lukea monikkomuodoiksi eikä yhdyssanoiksi.

Taipumattomat sijamuodot

Julkaistun aineiston tarjoamien tietojen rajoissa voi sanoa, että sindarin substantiivit eivät taivu monissa sijamuodoissa kuten quenyassa. Quenyan ja sindarin yhteinen kantakieli oli ilmeisesti sijamuotoja käyttävä, mutta sindarissa niihin kuuluvat päätteet ovat kadonneet (vaikka jälkiä niistä saattaa löytyä joistakin sanoista – esimerkiksi sanan ennas "siellä" loppu on varmasti joskus ollut samanlainen lokatiivin pääte kuin quenyan -ssë). Harmaahaltiakieli käyttää prepositioita sijapäätteiden asemesta. On kuitenkin merkillepantavaa, että sindarin substantiiveja voi käyttää genetiiveinä niiden muotoa muuttamatta. Olemme jo siteeranneet Morian Portin piirtokirjoitusta esimerkkinä tästä: tekstissä Ennyn Durin Aran Moria "Durinin, Morian ruhtinaan ovet" nimet Durin ja Moria toimivat taipumattomina genetiiveinä: Durinin, Morian. Kun halutaan sanoa Y:n X, sanat yksinkertaisesti asetetaan vierekkäin: X Y. Kuninkaan kirje tarjoaa lisää esimerkkejä: Aran Gondor "Gondorin kuningas", Hîr i Mbair Annui "Läntisten Maiden herra", Condir i Drann "Konnun pormestari". Tolkien huomautti, että nämä taipumattomat genetiivit ovat luultavasti peräisin "taivutetuista muodoista" (HoME XI, s. 370). Aikaisemmassa vaiheessa sindarissa luultavasti oli sama genetiivin pääte -o kuin quenyassa, mutta se katosi muiden loppuvokaalien mukana. (Doriathin sindarissa näkyy toisinaan genetiivin pääte -a, kuten Túrinin epiteetissä Dagnir Glaurunga "Glaurungin Turma"; vrt. myös Bar Bëora "Bëorin Huone" (HoME XI, s. 230). Tämän päätteen alkuperä on hyvin epäselvä, eikä sitä ilmeisesti käytetty normatiivisessa sindarissa.)

Toisinaan toinen tai molemmat genetiivilausekkeen substantiiveista on jonkin verran lyhentynyt: kaksoiskonsonantit saattavat yksinkertaistua, vrt. toll "saari" ja tol nimissä, kuten Tol Morwen "Morwenin saari" (HoME XI, s. 296). Pitkät vokaalit saattavat lyhentyä; vrt. dôr "maa" ja dor nimessä Dor Caranthir "Caranthirin Maa" (HoME XI, s. 183). Mutta tällainen lyhentäminen ei ole tarpeen korrektin sindarin tuottamiseksi; vrt. Hîr eikä Hir fraasissa Hîr i Mbair Annui "Läntisten maiden herra" Kuninkaan kirjeessä.

Genetiivin lisäksi myös datiivi saatetaan ilmaista sindarin substantiivilla, jonka muoto ei mitenkään muutu. Tämä käy ilmi Gilraenin linnodin alkuosasta (TSH, Liite A I 5): Onen i-Estel Edain, "Annoin Toivon [dún]edainille". Edain on selvästi epäsuora objekti eli datiiviobjekti – mutta siinä ei näy mitään sijapäätettä eikä siinä ole mitään Tolkienin englanninnoksen to-prepositiota vastaavaa. Datiivi ilmaistaan nähtävästi ainoastaan sanajärjestyksen avulla. Tätä rakennetta voi verrata englannin lauseeseen "I gave the Edain Hope", jossa ei myöskään ole prepositiota eikä sijapäätettä – mutta kun englannissa epäsuora objekti sijoitetaan ennen suoraa objektia, sindarissa epäsuora objekti on suoran objektin jälkeen.

– – –

Sindarin substantiiviin, samoin kuin muiden sanaluokkien sanoihin, vaikuttavat usein sananalkuisten konsonanttien säännönmukaiset muutokset. Seuraavaksi meidän on kiinnitettävä huomiomme tähän ilmiöön.

Kääntäjien huomautukset

  1. Ilmeisesti oikea käännös sanalle habad olisi "kenkä". Julkaistu käännös "shore" on todennäköisesti lukuvirhe käsikirjoituksen sanasta "shoe". Ks. Lambengolmor 735.
  2. Etymologioissa SALÁK-WÊ, ei SALÂK-WÊ.

Tämä artikkeli ei ole käytettävissä GFDL-lisenssillä.