Ilbereth

Kohteesta Kontuwiki

Tämä artikkeli kertoo J. R. R. Tolkienin teoksen Kirjeitä Joulupukilta maailmasta

Ilbereth oli tonttu, joka toimi Joulupukin sihteerinä.

Vuoden 1936 kirje

Ilbereth esiintyy ensimmäisen kerran vuoden 1936 Joulupukin kirjeessä, jonka loppuosan hän on kirjoittanut pienellä ja siistillä käsialallaan, kun Joulupukki oli Törmälinnassa sattuneen vesivahingon jälkeen niin poissa tolaltaan, ettei pystynyt kirjoittamaan kirjettä loppuun.[1]

Vuoden 1937 kirje

Vuoden 1937 kirjeessä Joulupukki kertoo Ilberethin olevan "oikein nokkela tonttu jonka otin sihteerikseni jonkin aikaa sitten", ja että tämä osaa nyt "kirjoittaa useilla eri aakkosilla – arktisilla, latinalaisilla – – kreikkalaisilla, venäläisillä ja tietenkin tonttuaakkosilla". Joulupukki kommentoi vielä Ilberethin käsialaa, joka on hänen mukaansa "hiukan ohut ja kalteva", sillä Ilberethillä "on kovin hoikka käsi". Joulupukin mielestä Ilbereth kirjoittaa myös "hiukan hutiloiden".[2] Lisäksi Ilbereth ei suostu käyttämään vesivärejä, koska "sanoo olevansa sihteeri ja käyttää sen tähden vain muste- (ja lyijy-) kynää". Kuitenkin Joulupukki antaa Ilberethin päättää kirjeen puolestaan, koska hänellä on "eräitä muita kirjoitettavana". Näin Ilbereth myös tekee ja kertoo kirjeeseen liitetyistä kuvista (jotka hän on itse piirtänyt), Napakontion sekä Paksun ja Valkotukan toilailuista sekä Pohjoisnavan säistä.[3]

Ilbereth kirjoittaa kirjeeseen myös muutaman sanan haltiakielellä ja kertoo kirjoittaneensa A very merry Christmas to you all ("Oikein hauskaa joulua teille kaikille").[4]

Vuoden 1938 kirje

Vuoden 1938 kirjeeseen Ilbereth on kirjoittanut jälkikirjoitukseksi runonsa Joulupäivä, joka kertoo Napakontion syöpöttelystä ja siitä seuranneista vatsavaivoista.[5]

Tapaninpäivänä kirjeeseen kirjoittamassaan lisäyksessä Joulupukki pahoittelee, että hänen kirjeensä sekä Priscillalle lahjaksi tarkoitettu Petteri Kaniini -kirja olivat jääneet vahingossa lähettämättä. Tämän alle Napakontio on kirjoittanut not my fault! ("Ei ole minun syy") ja Ilbereth Nor mine Ilb. ("Eikä minun. Ilbereth").[6] Näiden sanojen jälkeen Ilberethistä ei kuulla enää mitään eikä hän ole kirjoittanut mitään myöhempiin (1939-1943) kirjeisiin.

Nimestä

Nimi Ilbereth muistuttaa suuresti valië Vardan sindarinkielistä nimeä Elbereth 'tähtikuningatar' (êl 'tähti' & bereth 'kuningatar, puoliso'),[7] mutta miespuolisen tontun nimeen ei sovi sen loppuosa -bereth 'kuningatar'; alkuosan il- (sindarin 'kaikki'[8]) kera sen merkitys olisi suunnilleen 'kaiken kuningatar'. Näin ollen täytynee olettaa, että nimi ei ole sindaria ja samankaltaisuus nimen Elbereth kanssa on sattumaa.

Viitteet

  1. J. R. R. Tolkien, Kirjeitä Joulupukilta (2021), Joulupukin kirje 1936, s. 145, 148; s. 144, 146 (kuvat kirjeestä).
  2. J. R. R. Tolkien, Kirjeitä Joulupukilta (2021), Joulupukin kirje 1937, s. 157; s. 156 (kuva kirjeestä).
  3. J. R. R. Tolkien, Kirjeitä Joulupukilta (2021), Joulupukin kirje 1937, s. 158, 160, 162-163; s. 156, 161 (kuvat kirjeestä); s. 159 (Ilberethin piirtämät kuvat).
  4. J. R. R. Tolkien, Kirjeitä Joulupukilta (2021), Joulupukin kirje 1937, s. 162-163; s. 161 (kuva kirjeestä). Lause on tengwarilla kirjoitettua englantia. Ks. myös The Mellonath Daeron Index of Tengwa Specimina (DTS): DTS 22 (Mellonath Daeron 8.9.1996, päivitetty viimeksi 12.4.2020; luettu 12.12.2021).
  5. J. R. R. Tolkien, Kirjeitä Joulupukilta (2021), Joulupukin kirje 1938, s. 174; s. 175 (kuva kirjeestä).
  6. J. R. R. Tolkien, Kirjeitä Joulupukilta (2021), Joulupukin kirje 1938, s. 178; s. 179 (kuva kirjeestä).
  7. Ks. artikkeli Elbereth : Nimestä.
  8. Ks. Vinyar Tengwar 44, 2002, s. 28: ilaurui 'jokapäiväinen'.