Enel

Kontuwiki
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Enel, "Kolme" (engl. Three) oli haltioiden legendan, Cuivienyarnan, mukaan kolmas haltia, joka heräsi Cuiviénenin rannalla. Vähän ennen häntä heräsivät haltioiden kaksi vanhempaa isää, Imin ja Tata.[1] Heidän nimistään ovat peräisin vanhimmat lukusanat, yksi, kaksi ja kolme; nimen Enel merkitys on siis 'kolme'.[2]

Isien jälkeen heräsivät myös heidän puolisonsa; näiden joukossa Enelin puoliso Enelyë.[3] Kun ensimmäiset haltiat olivat eläneet jonkin aikaa yhdessä ja luoneet monia sanoja, he löysivät eräästä laaksosta kuusi paria vasta heränneitä haltioita. Imin käytti vanhimman oikeuttaan ja valitsi nämä kaksitoista seuralaisikseen, ja Tata sai valita omiksi seuralaisikseen heidän seuraavaksi löytämänsä yhdeksän vasta herännyttä haltiaparia. Enelin vuoro tuli seuraavaksi: hän sai seuralaisikseen kaksitoista paria haltioita. Tämän jälkeen Imin luopui vuorostaan kaksi kertaa Tatan ja Enelin hyväksi toivoen saavansa joukkoonsa seuraavalla kerralla vielä suuremman lisän. Näin Enel sai seuralaisikseen suurimman joukon, kaksikymmentäneljä paria haltioita, jotka olivat jo heränneet aiemmin ja kylpivät vesiputouksen alla: he eivät osanneet vielä puhua mutta lauloivat kauniilla äänillä.[4] Tämän jälkeen Imin halusi vielä lähteä etsimään lisää seuralaisia itselleen, mutta Tata ja Enel olivat jo tyytyväisiä oloonsa eivätkä lähteneet mukaan. Lisää haltiota ei enää löytynytkään, sillä "ensimmäisten haltioiden taru oli tullut päätökseen".[5]

Enelin seuralaiset (engl. Companions of Enel), joita aluksi oli seitsemänkymmentäneljä, ja joista käytettiin myös nimeä nelyar, 'kolmannet' (engl. Thirds), jakaantuivat myöhemmin kahtia: siitä runsaasta kahdesta kolmasosasta, joka lähti Suurelle matkalle kohti Amania, tuli myöhemmin teleri, kolmas eldarin heimoista, josta edelleen jakautuivat nandor, sindar ja |Amanin teleri (eli falmari). Loput jäivät Cuiviénenille, ja heistä tuli matkasta kieltäytyneiden Tatan seuralaisten kanssa avari, "Haluttomat".[6]

Viitteet

  1. HoME XI, s. 421. Vrt. Silm. 3, Haltioiden tulo ja Melkorin vangitseminen, s. 55 / ***, jossa ensimmäisten haltioiden nimiä ei kuitenkaan mainita.
  2. HoME XI, s. 380, 421.
  3. HoME XI, s. 421.
  4. HoME XI, s. 421-423.
  5. HoME XI, s. 423.
  6. HoME XI, s. 380-382, 423. Vrt. Silm. 3, Haltioiden tulo ja Melkorin vangitseminen, s. 60 / ***.