Gondorin kokkovaarat

Kohteesta Kontuwiki

Gondorin kokkovaarat (engl. Beacon-hills of Gondor) olivat seitsemän Valkoisten vuorten pohjoista aluskukkulaa, joiden huipuille sytytetyin tulin saatettiin Minas Tirithistä viestittää Gondoria uhkaavista vaaroista Rohaniin (tai harvemmin toisin päin). Myös Valkoisten vuorten etelälaidalla oli samanlaisia kokkovaaroja Minas Tirithistä Belfalasiin, mutta niiden sijainneista tai nimistä ei ole tietoa.

Pohjoisen kokkovaarat olivat idästä länteen lukien:

Kokkojärjestelmä sai varsinaisen muotonsa käskynhaltijoiden toimesta vasta kolmannen ajan 2500-luvulla rohirrimin asetuttua Calenardhoniin, joka sittemmin tunnettiin Rohanina. Kuninkaiden aikana laajan valtakunnan kolkat saattoivat viestiä nopeammin ja varmemmin palantírien kautta. Amon Dîn Minas Tirithin kupeessa oli kokkovaaroista kenties vanhin; alkuaan se oli toiminut kaupungin etuvartiona ja Cair Androsin ylityksen tarkkailuasemana.

Aina ei kaikkia kokkovaaroja ollut tarvetta edes sytyttää: Nardolin ja Halifirienin välillä kukkulat kaarsivat loivana kaarena etelään niin, että kirkkaana yönä Nardolin suuri kokko saattoi näkyä esteettä jopa kauas Halifirienille Rohanin rajalle saakka. Erelasin ja Calenhadin kapeat laet eivät mahdollistaneet erityisen suuria kokkoja, ja niidenkin sytyttäminen 8. maaliskuuta 3019 ka. Pelennorin kenttien taistelun edellä viesti Gondorin suuresta hädästä Sormuksen sodassa.

Paitsi kokkojen sijoina, kokkovaarat toimivat myös Gondorin lähettien ja sanansaattajien asemapaikkoina, joissa pidettiin aina vereksiä hevosia. Tämä lienee ollut niiden päätarkoitus sotien välisinä vuosina, jolloin tarvetta hätäsanomille ei ole ollut.

Lähteet

Tämä artikkeli kaipaa tarkistamista tai täydennystä.
Voit auttaa Kontuwikiä laajentamalla artikkelia