Gilim

Kohteesta Kontuwiki

Gilim oli Nanin ohella toinen kahdesta jättiläisestä, jotka esiintyvät Kadonneitten tarujen kirjan 1910-luvulta peräisin olevassa kertomuksessa The Tale of Tinúviel sekä 1920-luvun loppupuolen runoelmassa The Lay of Leithian, mutta eivät enää Tolkienin myöhemmissä kirjoituksissa.

Kun Tinúviel koetti päästä pakoon Hirilorn-puusta, johon hänen isänsä oli vanginnut hänet, hän sekoitti Daironin avulla taikaliemen, joka sai hänen hiuksensa kasvamaan pitkiksi. Sekoitettuaaan liemen hän lauloi laulun kasvusta, jossa mainittiin "kaikki korkeimmat ja pisimmät asiat maan pinnalla", ja näistä luetellaan indravangien parrat, Karkaraksen häntä, Glorundin ruumis, Hirilornin runko, Nanin miekka, Angainu-kahle, joka laitettiin Gilim-jättiläisen kaulaan sekä viimeisenä ja pisimpänä Uinenin tukka.[1]

Tarinan toisessa versiossa Tolkien muutti tekstiä hieman. Kahle on yhä mukana, mutta ei Gilimin yhteydessä, joka on luettelossa erillään: toisessa versiossa Tinúviel ”nimesi Nanin miekan, eikä hän unohtanut Angainu-kahletta, jonka Aulë ja Tulkas tekivät, eikä kaulaa Gilim-jättiläisen, joka on pidempi kuin monet jalavat”.[2]

The Lay of Leithianissa kuvaus taikaliemen valmistamisesta noudattelee pääosin The Tale of Tinúvielin kertomusta, lähinnä osa nimistä on hieman eri muodossa, mutta jättiläisen nimi on yhä Gilim. Runossa hänen sanotaan olevan ”Erumanin jättiläinen”.[3]

Nimestä

Nimi Gilim tunnetaan myös Gnomish Lexiconista, jossa se on 'talvea' tarkoittava sana,[4] mutta sanan yhteys jättiläisen nimeen on epävarma.[5] Christopher Tolkienin kommentin mukaan jättiläisen nimen yhdistäminen talvee ei vaikuta ”eritysen sopivalta”, joskin eräässä Tolkienin epäselvästi kirjoitetussa muistikirjassa ilmeisesti sanotaan, että Nan olisi ”etelän kesän jättiläinen”,[6] joten kahden jättiläisen ja vuodenaikojen yhteys saattoi sittenkin kuulua Tolkienin tarinankehittelyyn.

Viitteet

  1. HoMe II, s. 19-20.
  2. HoMe II, s. 46.
  3. The Lay of Leithian, Canto V, r. 1497 (HoMe III, s. 205). – Amanin rannikolla sijainnut karu Eruman tunnettiin myöhemmissä tarinoissa nimellä Araman (ks. tätä).
  4. Gnomish Lexicon (Parma Eldalamberon 11, 1995, s. 38); HoMe I, s. 260 (s.v. Melko).
  5. HoMe I, s. 260 (s.v. Melko).
  6. HoMe II, s. 68.

Tämä artikkeli kaipaa tarkistamista tai täydennystä.
Voit auttaa Kontuwikiä laajentamalla artikkelia