Beowulf
Beowulf on muinaisenglanniksi kirjoitettu eeppinen sankariruno. Se tapahtuu puoliksi historiallisessa, puoliksi fiktiivisessä Skandinaviassa, jossa elää yli-inhimillisiä sankareita sekä lohikäärmeitä. Eepoksen historialliset tapahtumat sijoittuvat 500-luvulle, ja vanhin säilynyt käsikirjoitus on noin vuodelta 1000.[1]
Beowulf on merkittävin muinaisenglanniksi eli ennen vuonna 1066 alkanutta normannivalloitusta puhutulla englannilla kirjoitettu teos. Eepos vastaa yksinään kymmenesosaa kaikesta säilyneestä muinaisenglantilaisesta runoudesta.[2]
Sisällysluettelo
Runon tapahtumat
Daanien kuningas Hrothgar on rakentanut Heorot-nimisen juhlasalin, mutta Kainista polveutuva Grendel-niminen hirviö ryöstää sen öisin tappaen ihmisiä.
Nuori gööttisoturi Beowulf saapuu daanien maahan ja kohtaa hirviön, jonka hän voittaa paljain käsin. Juhliminen on kuitenkin ennenaikaista Grendelin äidin saapuessa kostamaan poikansa puolesta. Beowulf seuraa hirviötä veden alle ja surmaa hirviön luolasta löytämällään miekalla. Kuningas Hrothgar palkitsee Beowulfin ruhtinaallisesti, ja tämä palaa omaan maahansa.
Viidenkymmenen vuoden kuluttua Beowulf on itse kuningas, kun lohikäärme hyökkää hänen valtakuntaansa. Vanha Beowulf lähtee miesjoukon johdossa tappamaan lohikäärmettä. Miestensä paettua Beowulf surmaa lohikäärmeen nuoren aseenkantaja Wiglafin kanssa, mutta haavoittuu kuolettavasti.
Käännökset
Beowulf on käännetty vuosien mittaan useille nykykielille. Suomeksi Beowulfin ovat kääntäneet viimeksi Osmo Pekonen ja Clive Tolley.[3]
Tolkien Beowulfin tutkijana
J. R. R. Tolkien teki Beowulfista proosakäännöksen nykyenglanniksi jo 1920-luvulla, mutta se julkaistiin vasta vuonna 2014 Christopher Tolkienin toimittamana ja kommentein varustamana teoksena Beowulf: A Translation and Commentary, joka sisältää myös muuta runoelmaan liittyvää aineistoa.
Tolkienin vuonna 1936 pitämä esitelmä "Beowulf: The Monsters and the Critics" oli "Beowulfin kirjallisuustieteellisen tutkimuksen tärkeä käännekohta".[4]
Beowulf-vaikutteet Tolkienin fiktiossa
Pekosen ja Tolleyn mukaan monille Tolkienin teosten "hahmoista ja tapahtumista voidaan löytää esikuva Beowulfista".[5] Muun muassa seuraavia yksittäisiä kohtauksia on verrattu Beowulfiin:
Hobitin kohtaus, jossa Bilbo suututtaa Smaugin varastamalla sen aarteesta yhden maljan,[6] muistuttaa Beowulfin kohtausta,[7] jossa varas vie lohikäärmeen aarteesta yhden pikarin ja saa sen hyökkäämään Beowulfin valtakunnan ihmisiä vastaan.[8] Vuonna 1938 kirjoitetussa kirjeessä Tolkien kommentoi, että vaikka Beowulf on hänen arvokkaimpia lähteitään, se ei ollut tietoisesti hänen mielessään kirjoittamisen aikana. Varkauskohtaus syntyi hänen mukaansa luonnollisesti tarinan omista tarpeista.[9]
Gandalfin, Aragornin, Legolasin ja Gimlin saapuminen Meduseldiin Tarussa Sormusten herrasta noudattaa samaa kaavaa kuin Beowulfin ja hänen seurueensa saapuminen Heorotiin.[10] Vartijan kuulusteltua tulijoita nämä jättävät aseensa ulkopuolelle ja astuvat sisään saliin, missä kuninkaan neuvonantaja (Gríma/Unferth) pyrkii provosoimaan heitä.[11]
Lähteet
Tässä artikkelissa käytetään materiaalia suomenkielisen Wikipedian artikkelista "Beowulf" (lisenssi: GFDL[12]).
- Bonniejean Christensen, Tolkien's Creative Technique: Beowulf and The Hobbit, Mythlore, 1989, Vol. 15, No. 3, Article 1.
- Thomas Honegger, The Rohirrim: "Anglo-Saxons on Horseback"? An Inquiry into Tolkien's Use of Sources, teoksessa: Jason Fisher (ed.), Tolkien and the Study of His Sources: Critical Essays, Jefferson, North Carolina and London: McFarland, 2011, s. 116–132.
- Osmo Pekonen ja Clive Tolley (suomennos, johdanto ja selitykset), Beowulf, Helsinki: WSOY, 1999.
Viitteet
- ↑ Pekonen & Tolley 1999, s. 7–8.
- ↑ Pekonen & Tolley 1999, s. 7.
- ↑ Beowulf / suomennos, johdanto ja selitykset: Osmo Pekonen ja Clive Tolley. – Porvoo ; Helsinki ; Juva : WSOY, 1999. – 181 s. ; kuv., karttoja. – ISBN 978-951-0-22432-8 (sid.). – 2. p. 2007. (Kansalliskirjasto; luettu 29.5.2020). – Rudolf Dillström ehti suomentaa noin puolet Beowulfista. Hänen käännöksensä ilmestyi jatkokertomuksena Laivastolehdessä vuonna 1927 ja se julkaistiin kirjana vuonna 2019.
Beowulf / suomentanut ja selityksillä varustanut R. Dillström ; toimittanut Matti Järvinen. – Helsinki : Nysalor-kustannus, 2019. – 97 s. – ISBN 978-952-7275-22-1 (nid.). (Kansalliskirjasto; luettu 29.5.2020). - ↑ Pekonen & Tolley 1999, s. 31.
- ↑ Pekonen & Tolley 1999, s. 8.
- ↑ Hobitti XII, Sisäisiä tietoja, s. *** / *** / *** / *** / 235–239.
- ↑ Beowulf, suomennoksen rivit 2208–2335. Suomennoksessa varastettuun esineeseen viitataan sanoilla "kannu", "astia", "pikari", "kuppi" ja "malja".
- ↑ Christensen 1989, s. 7–8.
- ↑ The Letters of J. R. R. Tolkien, s. 31 (kirje 25).
- ↑ Honegger 2011, s. 9.
- ↑ TSH II/3.6., Kultaisen kartanon kuningas, s. *** / *** / 136–143 / *** / 531-534 / 437-439; Beowulf, suom. r. 229–505.
- ↑ Wikipedian sisältö on käytettävissä CC BY-SA -lisenssin lisäksi myös GFDL-lisenssillä, ellei toisin ole ilmoitettu (ks. Tekijänoikeudet). Artikkelin Beowulf kohdalla tällaista tietoa ei löytynyt (tarkistettu viimeksi 21.7.2020).
Aiheesta muualla
- Beowulf (Wikipedia (fi); luettu 21.7.2020).
- Beowulf: Old English version (Poetry Foundation; luettu 29.5.2020). Muinaisenglantilainen translitteroitu alkuperäisteksti.
