Erestor

Kontuwiki
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Erestor kuului Elrondin talonväkeen ja oli hänen neuvonantajiensa johtaja.[1] Vaikka Erestor todennäköisesti oli haltia, tiedetä, kuuluiko hän noldoriin vai sindariin – emme kuitenkaan tiedä varmasti, kuuluiko hän haltioihin.

Elrondin neuvonpidossa

Erestor oli läsnä Elrondin neuvonpidossa 25. lokakuuta 3018 ka.[2] Hän puuttui puheeseen keskusteltaessa Tom Bombadilista ja ehdotti, että tämä voisi kenties ottaa Sormusten sormuksen "pitääkseen sitä ikuisesti siellä missä se olisi vaaraton".[3] Myöhemmin hän kiteyttää keskustelussa esiin tulleet suunnitelmat kahdeksi vaihtoehdoksi: joko kätkeä sormus tai hävittää se.[4] Viimeisen kerran puhuessaan hän kutsui ajatusta viedä Sormus tuleen jossa se tehtiin "epätoivon tieksi".[5]

Hahmon kehityksestä

Haltia vai puolhaltia?

Esiintyessään ensimmäisen kerran Elrondin neuvonpidon käsikirjoituksessa (1940-luvulla) Erestoria kutsutaan haltiaksi ("an Elf named Erestor"),[6] mutta jo seuraavassa versiossa hän on Elrondin sukulainen, "Lúthienin lapsina tunnetun puolihaltiakansan mies".[7] Kun Erestor mainitaan käsikirjoituksissa ehdokkaana Sormuksen saattueen jäseneksi, hänet mainitaan yhä puolhaltiana.[8]

Lopullisessa tekstissä Erestorista sanotaan vain, että hän kuului Elrondin talonväkeen emmekä saa tietää varmasti, laskiko Tolkien hänet haltioiden vai puolhaltioiden sukuun. Toisaalta muiden lähteiden perusteella tiedämme, että Keski-Maassa asuvia puolhaltioita, Tuorin ja Idrilin sekä Berenin Lúthienin jälkeläisiä, olivat ainoastaan Elrond ja hänen lapsensa.[9] Käsikirjoituksissa ei mainita mitään Erestorin sukutaustasta, joka liittäisi hänet puolhaltioiden sukuun, joten jättämällä pois maininnan Erestorista puolhaltiana Tolkien päätti ilmeisesti pitää häntä haltiana. Hänen asemansa Elrodnin neuvonantajien johtajana viittaa myös siihen, että hän tuskin oli ihminen.[1]

Osuus Elrondin neuvonpidossa

Hänen Tom Bombadilia koskevat repliikkinsä ovat luonnoksissa suunnilleen samassa muodossa kuin lopullisessa tekstissä,[10] mutta hänen pohdintansa siitä, mitä Sormuksen kanssa tehtäisiin, on aluksi hieman lopullista tekstiä laajempi[11] ja supistuu myöhemmissä luonnoksissa.[12] Viimeinen puheenvuoro ei ole aluksi yhtä pessimistinen kuin lopullisessa tekstissä.[13]

Ehdolla Sormuksen saattueeseen

Alun perin Erestor oli myös ehdolla Sormuksen saattueen jäseneksi,[14] Lopullisessa tekstissä Elrond sanoo vain, että kenties hän katsoo hyväksi valita saattueen kaksi viimeistä jäsentä talonsa väestä, mutta hänen paikkansa peri lopulta Pippin.[15]

Nimestä

Nimen Erestor merkitys on tuntematon. Se on kuitenkin ilmeisesti sindarinkielinen.[16]

Viitteet

  1. 1,0 1,1 TSH I/2.2., Elrondin neuvonpito, s. *** / 214 / *** / *** / 253.
  2. Päivämäärä: TSH, liite B, "Vuosien kirja", s. 487 / 942 / 465 / 573 / 1130.
  3. TSH I/2.2., Elrondin neuvonpito, s. *** / 237 / *** / *** / 279.
  4. TSH I/2.2., Elrondin neuvonpito, s. *** / 238 / *** / *** / 281.
  5. TSH I/2.2., Elrondin neuvonpito, s. *** / 240 / *** / *** / 283.
  6. HoME VI, s. 395.
  7. HoME VI, s. 400, vrt. s. 413 [viite 17].
  8. HoME VII, s. 162.
  9. Ks. artikkeli Puolhaltiat, ks. myös Silm., Akallabêth, s. 326 / ***.
  10. HoME VI, s. 401, 402; HoME VII, s. 111-112, 153.
  11. HoME VI, s. 402, ks. myös 414 [viite 27].
  12. HoME VII, s. 153-154, 158 [viite 21].
  13. HoME VI, s. 405.
  14. HoME VI, s. 398; HoME VII, s. 162.
  15. TSH I/2.3., Sormus vaeltaa etelään, s. *** / *** / *** / *** / 290.
  16. Ks. David Salo, A Gateway to Sindarin, s. 348; Paul Strack, Eldamo, s.v. S. Erestor.