Of Dwarves and Men

Kohteesta Kontuwiki

Of Dwarves and Men, "Kääpiöistä ja ihmisistä", on J. R. R. Tolkienin myöhäinen essee, joka käsittelee lähinnä kääpiöiden ja ihmisten kieliä ja niiden keskinäisiä suhteita, mutta tuo esiin myös näiden kansojen historiasta piirteitä, joita muissa lähteissä käsitellään hyvin vähän tai ei ollenkaan.

Tekstin syntyhistoria ja julkaiseminen

Essee on 28 sivun pituinen, sen alkuosa on kirjoitettu käsin, mutta kolmen ja puolen sivun jälkeen kirjoituskoneella. Teksti on kirjoitettu Allen & Unwinilta saatujen painettujen arkkien kääntöpuolelle; niistä myöhäisimmät on päivitetty syyskuuhun 1969, mikä antaa tekstille summittaisen ajoituksen. Ensimmäinen arkki on kadonnut, joten teksti alkaa kesken virkkeen, joka käsittelee yhteiskielen tuntemusta.[1]

Christopher Tolkien julkaisi pääosan esseestä kommentein varustettuna vuonna 1996 teoksessa The Peoples of Middle-earth[2], mutta jo tätä ennen hän oli julkaissut vuonna 1980 teoksessa Unfinished Tales drúedainia käsittelevän osuuden[3] sekä kertomuksen númenorilaisten ja Eriadorin ihmisten ensitapaamisesta toisella ajalla[4] kuitenkin ilman kohtaan kuuluvaa viitettä.[5]

Esseen nimestä ja tarkoituksesta

J. R. R. Tolkien ei itse antanut esseelle otsikkoa, mutta käsikirjoituksen kansilehdellä on teksti:

Silmarillionin ja Tarun Sormusten herrasta kielien keskinäisten suhteiden laaja kommentaari ja historia, joka nousee Mazarbulin kirjaa koskevista pohdinnoista, mutta yrittää selventää ja tarpeen tullen korjata tai selittää viittauksia näihin seikkoihin Tarussa Sormusten herrasta, erityisesti Liitteessä F ja Faramirin puheessa SH II:ssa.[6]

J. R. R. Tolkien antoi kuitenkin esseestä tekemälleen karkealle yhteenvedolle nimen Dwarves and Men, jonka Christopher Tolkien otti koko esseen otsikoksi julkaisuunsa.[1]

Sisällys

Esseen alkuosan, jonka alaotsikkoa ei ole säilynyt, ensimmäinen käsittelee yhteiskielen tuntemusta Keski-Maassa,[7] ja siirtyy sitten kääpiöihin, heidän tapaansa käyttää yhteyksissään muiden kansojen kanssa yhteiskieltä ja muita kieliä sekä kirjoitustapoja ja pitää oma salainen kielensä ja nimensä visusti omana tietonaan.[8]

Numeroimattoman alaotsikon "Pitkäparta-kääpiöiden ja ihmisten suhteet" jälkeen seuraa eri kääpiöheimojen esittely: saamme tietää tunnetuimman kääpiöheimon lisäksi myös muiden heimojen nimet, joita ei muissa lähteissä mainita.[9] Kääpiöiden ja ihmisten kielellistä ja kulttuurista vuorovaikutusta käsitellään tämän jälkeen laajasti.[10]

Esseen seuraavan osan aloittaa numeroitu väliotsikko: "II. Atani ja heidän kielensä". Ihmisten isien eri heimojen kielien kehitystä seurataan Beleriandiin saapumista edeltävältä ajalta aina toiselle ajalle.[11] Laaja katsaus drúedainin kieleen sekä siihen liittyvät tarina Uskollinen kivi löytyvät Keskeneräisten tarujen kirjasta.[3]

Teksti päättyy viimeisen sivun puolivälissä yllättäen ilman pistettä viimeisen sanan jäljessä, mikä ei välttämättä kuitenkaan ole merkittävää.[12]

Laajat viitteet ovat osin J. R. R. Tolkienin omia lisähuomautuksia tekstiin, Christopher Tolkien on lisännyt myös omia kommenttejaan, jotka ovat hakasulkeiden sisällä.[13]

Viitteet

  1. 1,0 1,1 HoMe XII, s. 295.
  2. HoMe XII, s. 295-330.
  3. 3,0 3,1 KTK 4.I, Drúedain, s. 515-522 / 431-436 (UT, s. 377-382), ks. myös KTK, Esipuhe, s. 20-21 / 26. Viimeinen kappale on Keskeneräisten tarujen kirjassa vain referoituna (KTK 4.I, Drúedain, s. 522 / 436-437), The Peoples of Middle-earthissa kokonaan (HoMe XII, s. 309-310).
  4. KTK 2.II, Aldarion ja Erendis, s. 293-294 / 247-248 (viite 3); (UT, s. 213-214).
  5. Keskeneräisten tarujen kirjasta puuttuva viite: HoMe XII, s. 329-330 [viite 71].
  6. Tarkoittaa Faramirin Henneth Annûnissa Frodolle ja Samille esittämää katsausta númenorilaisten historiaan Keski-Maassa: TSH II/4.5., Lännen ikkuna, s. *** / *** / *** / *** / 701-703 / 576-577.
  7. HoMe XII, s. 296.
  8. HoMe XII, s. 297-301.
  9. Katso artikkelit: Tuliparrat, Väkivarret, Rautanyrkit, Kankiparrat, Mustakutrit, Kivijalat.
  10. HoMe XII, s. 301-305.
  11. HoMe XII, s. 306-316.
  12. HoMe XII, s. 316.
  13. HoMe XII, s. 316-330.

Tämä artikkeli kaipaa tarkistamista tai täydennystä.
Voit auttaa Kontuwikiä laajentamalla artikkelia