Fope:Usvajaisten kylä/Hahmot/Ereinion
Veli Ereinion oli Ereinionin hahmo Vihreän Lohikäärmeen ensimmäisessä foorumiroolipelissä Usvajaisten kylässä. Hän oli kerjäläismunkki, eikä hänellä ollut mitään erityistä roolia. Kolmannessa äänestyksessä hänet päätettiin surmata tikarilla.
Tilastot
- Annettuja ääniä: 2
- Saatuja ääniä: 5
Hahmoesittely
Veli Ereinion on Pyhän Abskissus Unikeon muinoin perustamaan Turkoosikaapujen Veljeskuntaan kerjäläismunkki, joka on pikästä aikaa saapunut matkoillaan kylään. Hän on vieraillut kylässä aiemmin muutaman kerran; ensimmäinen vierailu tapahtui seitsemisen vuotta sitten. Tällä haavaa hän on oleskellut kylässä reilun kuukauden tehden välillä pari matkaa naapurikyliin. Koska Ereinionin vierailut ovat yleensä olleet korkeintaan kahden kuukauden mittaisia, hänen arvellaan kohta puolin lähtevän taas liikenteeseen.
Ereinionin ikä liikkunee jossain kolmenkymmenen ja viidenkymmenen välillä – hänen kasvonsa ovat monien rajuilmojen ja ulkosalla vietettyjen öiden ahavoittamat, ja tarkkaa ikää on vaikea saada selville. Koska hän on kuitenkin varsin hyvävoimaisen oloinen, hän tuskin on kuitenkaan vielä kovin vanha. Ruumis on sopeutunut pitkien matkojen kuljentaan jalkaisin – liiat kilot ovat karisseet pois, ryhti on hieman kumara ja raajat pitkät. Tukka ja parta ovat epäsiististi leikatut. Maalliseen omaisuuteen kuuluu siniharmaaksi kauhtunut turkoosikaapu, sandaalit, matkasauva sekä nyytti, josta löytyy muutama kirja (Warhaisempien Aikain Pyhäin Kirja, Hurskaita Ja Vähemmän Hurskaita Weisuja, Wiisaita Sanoja & Saarnoja & Rukouksia, muistikirja täynnä omia merkintöjä, tarinoita ja kertomuksia, sekä mahdollisesti muitakin opuksia, mutta nämä neljä ovat ainoat, joita veli lukee julkisesti), jokunen pikku työkalu (pieni veitsi, vasara, tongit), ruokakippo ja mahdollisesti jostain jäänyttä kuivamuonaa, joitain parantavia yrttejä sekä hänen kallein aarteensa, tinapilli, jota hän mielellään soittelee.
Ereinion on varsin iloinen ja sopuisa tyyppi, joka hankkii itselleen ruuan ja yösijan tekemällä pieniä laupeudentöitä, (esim. lääkitsemällä, auttamalla vanhuksia tai korjaamalla tavaroita – raskaatkin ruumiilliset työt käyvät, mutta niitä hän mieluummin välttää), jakamalla maailmalla kuulemiaan ja hyviksi havaittuja neuvoja, soittamalla ja laulamalla (lauluääni tosin on vain kohtalainen), sekä kertomalla siellä sun täällä kuulemiaan tarinoita, joita hänellä tuntuu olevan tavaton määrä. Saattaapa hän saarnankin pitää, jos ihmiset eivät sitä pahakseen pane. Ereinion on oppinut useampaa kieltä ja osaa lukea myös vanhoja riimuja sekä idän tavukirjoitusta. Muutenkin hänellä on suuri määrä tietoutta vanhoista ajoista ja myös nykyajan hallitsijoista. Monet ovatkin pohtineet, mikä Ereinion on oikein ollut miehiään ennen kerjäläismunkiksi ryhtymistään, mutta hän on selittänyt antaneensa veljeskuntaan liittyessään vaitiololupauksen aiemman elämänsä tapahtumista.
Kylän asukkaista Ereinion viihtyy mielellään kulkuri Miccon kanssa (heidän tutustuessaan tosin oli aluksi pientä känää, sillä Micco epäili Ereinionin uhkaavan hänen työmarkkinoitaan, mutta Ereinionin parannettua Miccon maatöissä jalkaansa saaman märkivän haavan sopu syntyi, ja he ovat sen jälkeen tehneet urakoita yhdessä, vaikka Miccoa hiukan ärsyttääkin Ereinionin siivottomuus). Hän juttelee tämän kanssa mielellään maailman menosta, tavatuista ihmisistä ja kuulluista kaskuista ja pitää Miccoa hyvänä lähteenä kertomaan kylän tapahtumista.
Milloin ei tee työtä tai ole vierailulla ihmisten luona, Ereinion istuskelee päivisin torin laidalla juttelemassa lasten kanssa ja iltaisin majatalon pöydän ääressä huulta heittäen viini- tai siiderilasin ääressä (hän valitsi aikanaan turkoosikaapujen veljeskunnan siksi, että tämä ei kiellä jäseniltään alkoholia, vaikka teologisilta linjauksiltaan hän olikin lähempänä Pyhän Mungonius Parantajan Tulipunakaapuja). Majatalon emäntä on hiukan ärtynyt siitä, että Ereinion on paikalla useita tunteja tilaten vain yhden lasillisen, kun ei rahaa ole enempään. Toisaalta hän joskus tarinoita kertoessaan vetää paikalle muutaman ihmisen enemmän kuin normaali-iltana, ja mikäli hänelle tarjotaan useampia lasillisia, muuttuvat tarinat entistä kiinnostavammiksi. Ereinionia hieman kaihertaa se, että emäntä ei ole kertonut hänelle menneisyydestään, vaikka hän on tottunut kuulemaan synkkiä tarinoita ja lohduttamaan ihmisiä. Ei kai emäntä epäile, että tarina saattaisi luiskahtaa Ereinionin huulilta liian monen lasillisen jälkeen? Pois sellaiset epäilyt.
Muista asukkaista Ereinionin ystäväpiiriin kuuluvat Aiwendil, jota hän huvittaa oppimillaan taikatempuilla, lauluilla sekä eläintarinoilla; sekä Fica, jolle hän antaa mieluusti viljelyvinkkejä sekä kertoo hyviä neuvoja omenasiiderin tekoon. Myös sadonkorjuussa auttaminen on mukavaa. Ereinion ei myöskään karsasta Juspea, koska ei ollut paikalla kylänvanhimman kuollessa ja on kuullut tapahtumista niin monta eri versiota ettei näe parhaaksi pitää mitään niistä toista parempana. Hän ei häiritse Juspea, mutta hänen kertoessaan joskus majatalossa tarinoitaan Juspe saapuu myös paikalle, ja Ereinion kysyy, kiinnostaisiko Juspea oppia uusi tapa jousenjänteen viristykseen tai muita maailmalla opittuja käytännön pikkuseikkoja. Usein vastaus on myönteinen, ja Ereinion käy seuraavana päivänä vierailulla Juspen torpalla.
Varautuneemmin Ereinion suhtautuu Haltiamieleen, joka ei ole hänen yrityksistään huolimatta suostunut kertomaan hänelle mitään menneisyydestään, vaikka Ereinionilla on kumma päähänpinttymä siitä, että hän olisi nähnyt Haltiamielen joskus aikaisemmin kaukaisemmilla mailla, ja nimi Halthmaelkin kuulostaa ärsyttävän tutulta – miksi ihmeessä Ereinionin hyvä muisti pettää tällaisessa kohtaa? Haltiamieli on sitäpaitsi pihi ja vaatii yösijasta runsaasti työtä. Eniten Ereinionia ärsyttää kuitenkin se, että hänen kertoessaan tarinoita maailman mahtihenkilöistä ja viime vuosikymmenten suurista sodista Haltiamieli paikalla ollessaan usein tuhahtelee itsekseen hieman pilkalliseen sävyyn. Eikä mokoma tunnu antavan arvoa uskonnollisillekaan asioille. Hyvänä puolena on tosin se, että Haltiamieli on kiinnostunut itämaista ja Ereinion tuo joskus löytämiään pieniä kirjasia, jotka käsittelevät alueen tapahtumia. Niistä Haltiamieli maksaa joskus hyvinkin.
Samoojan kanssa Ereinion on kohtalaisissa väleissä, molemmat arvostavat jossain määrin toisiaan, mutta pitävät silti itseään huomattavasti toista kokeneempana ja maailmaa enemmän nähneempänä, mikä loukkaa toisen omanarvontuntoa. Sama ongelma on kylän uuden lääkärin kanssa – vanha lääkäri, pullon kanssa viihtyvä höppänä, arvosti Ereinionin taitoja ja jätti monet tapaukset hänen hoitoonsa, mutta nylyinen ei tunnu pitävän munkkiveljen ympäri maailmaa opittuja taitoja juuri puoskarinkonsteja parempina. Ettäs julkeaakin.
Mylläri on Ereinionin mielestä ärsyttävä vanha eukko, mutta hän pitää mielipiteensä tästä - samoin kuin muista kylän ihmisistä – omana tietonaan. Sitäpaitsi Ereinion on myllärin suosiossa – jos nyt jonkun voi sanoa olevan myllärin suosiossa. Tämä tapaus sai alkunsa Ereinionin toisella vierailulla viitisen vuotta sitten – seppä Pagban haukkuessa mylläriä päin naamaa sattui Ereinion sanomaan sepälle muutaman poikkipuolisen sanan. Seppä alkoi haastamaan riitaa, ja Ereinionin ilmoitettua munkkilupaukseensa kuuluvan väkivallasta pidättäytymisen potkaisi tämän turvalleen pihamaalle. Ereinion lähti yöpuulle sen kummemmitta toimitta, mutta seuraavana päivänä sepän yllätti kesken työpäivän outo ripuli, vieläpä varsin varakkaan ohikulkijan saapuessa pyytämään hevoselleen kengitystä. Seppä joutui pinkomaan pajan taakse, ja nenäänsä nyrpistelevä herrasmies hyppäsi ratsunsa selkään pilaten sepän viikon parhaat kaupat. Mylläri sai tästä juorunaihetta kuukaudeksi. Sitä, oliko Ereinionilla tekemistä asian kanssa on, vaikea sanoa, sillä hän ei puhunut asiasta ja lähti pari päivää myöhemmin kylästä – jo ihan oman turvallisuutensa tähden. Hän palasi vasta kolmen vuoden kuluttua, ja paransi hivenen suhteitaan sepän kanssa tuomalla tälle tuhannen mailin päästä kaukaisen Doleton kaupungin seppämestareiden käyttämän erikoislaatuisen liippakiven – kun sillä teroittaa vastakarkaistun terän, on laatu vielä parempaa kuin sepän aiemmissa töissä. Sen jälkeen välit ovat olleet kohteliaan viileät, ja Ereinion välttää joutumasta ongelmiin sepän kanssa vierailemalla Juopuneessa Aasissa lähinnä niinä iltoina, joina seppä ei siellä käy.
| Usvajaisten kylän hahmot |
| Aila | Aiwendil | CAPS | Dolphin | Ereinion | Fica | Haltiamieli | Juspe | Louis | Miccoh | Myy | Pagba | Poppy | Samooja | Tix | Vehka |
Foorumiroolipelit
Fopet eli foorumiroolipelit ovat keskustelualue Vihreässä Lohikäärmeessä pelattuja roolipelejä.
