Fope:LOST

Kohteesta Kontuwiki
LOST
Map lost.jpg
Pelaajia 13 + 1 = 14
Viestejä __ + __ = __
Offgamepäiviä 50
Ingamepäiviä 8
Äänestyksiä 7
Ääniä 52
Selviytyneitä 3

LOST on Vihreän Lohikäärmeen neljäs foorumiroolipeli, joka alkoi 16.4.2007. Sen tapahtumat sijoittuvat autiolle saarelle ja pelin pelinjohtajana on Samooja.

Tämä artikkeli kaipaa tarkistamista tai täydennystä.
Voit auttaa Kontuwikiä laajentamalla artikkelia


Taustatarina

16.4.2007 lentokone täynnä matkustajia on matkalla Australiasta Indonesiaan. Loma välkehtivän meren rannalla siintää kaikkien mielessä kun keskellä merta kone joutuu myrskyn kynsiin. Ensin hajoaa yksi moottoreista, sitten toinen ja lopulta koneen pyrstöosa tempautuu myrskyn mukaan. Villisti kieppuen kone syöksyy kohti alla siintävää merta. Pelimme alkaa kun matkalaiset heräävät trooppiselta saarelta johon kone on iskeytynyt. Palavia koneen osia on siellä täällä, haavoittuneiden ja kuolemaa tekevien matkatovereiden tuskanhuudot kaikuvat ilmassa.

Matkalaisten on nyt selvittävä trooppisen luonnon armoilla, saarella jonka keskiosaa peittää arvaamaton, salaisuuksia sisäänsä kätkevä viidakko. Kone on iskeytynyt saaren eteläiselle puolelle, jossa on laaja hiekkaranta. Idässä, pohjoisessa ja lännessä rantoja peittävät jyrkät kalliot. Onko matkalaisilla toivoa selviytymisestä kun lentokoneen yhteys mantereeseen katkesi ennen myrskyä? Asuuko saarella muita ihmisiä? Kuka nousee porukan johtajaksi? Mistä matkalaiset löytävät elämän perustarpeet; puhdasta vettä ja ruokaa, suojaa arvaamattomalta luonnolta kun heillä on käytössään vain lentokoneesta löytyvät tarpeet?


Muistutuksena pelaajille

  1. Pelitopik on vain pelaamista varten. Ethän siis kirjoita siihen peliin kuulumattomia kommentteja, sitä varten on offtopik-ketjunsa.
  2. Päivä kestää ma – to ja yö puolestaan pe – su. Yöllä kaikki, joiden roolit vaativat yöllä toimimista lähettävät pelinjohtajalle yksäriä valinnoistaan.
  3. Äänestys toimitetaan muodossa ++Nimi.
  4. Jos hahmonne kommunikoivat pelitopikin ulkopuolella esim. kahdenkeskisin keskusteluin, niin kaikista keskusteluista tieto myös PJ:lle.

Lisähuomiona vielä: Koska peli pohjautuu tv-sarjaan, josta osa on nähnyt enemmän jaksoja/tuotantokausia kuin toiset, niin pidetään Lost-viittaukset niiden jaksojen puitteissa, joita Suomen televisiossa on nähty.

Kaikki tietävät roolinsa, teillä on perjantaihin (20.4.2007) asti aikaa tutustua toisiinne, sitten alkaa saaren ensimmäinen Yö.


Pelin kulku

Tiivistelmä

//puuttuu (puuttuu myös äänestykset, vierailijat jne.)

1. päivä (16.4.2007)

"Hyvät matkustajat, tämä on kapteeninne Rodney River. Olkaa hyvät ja kiinnittäkää turvavyönne, edessämme on myrskyisää säätä. Älkää nousko istuimiltanne ennen kuin merkkivalo on sammunut. Australian Airlines toivottaa teille miellyttävää loppumatkaa." Kone alkaa heittelehtiä puolelta toiselle, matkustajat tarrautuvat istuimiensa käsinojiin rystyset valkoisina. Koneen nokka tempautuu alas, suuren ryminän myötä pyrstöosa repeää irti. Koneen etupuolisko lähtee syöksymään villisti kieppuen kohti alla siintävää merta. Kauhu kuvastuu matkustajien kasvoilta; äidit nostavat lapset syliinsä, puolisot syleilevät toisiaan, ventovieraat tarrautuvat toisiinsa ja sitten... Pimeys.

Rodney River aukaisee silmänsä. Yläpuolella on sininen taivas ja puita. Puiden latvat huojuvat tuulessa. Rodney sulkee silmänsä ja aukaisee ne jälleen. Puut ovat edelleen tallella. Kohottautuessaan istumaan hän näkee palavan lentokoneen hylyn valkealla hiekalla. Potkurit pyörivät vielä, osa rungosta on tulessa. Matkustajia säntäilemässä sinne tänne. Osa ei säntäile vaan makaa haavoittuneena, tuskasta voihkien. Osa ei edes voihki. Kapteeni näkee ympärillään monia koneesta tuttuja kasvoja. Kaikkien kasvoilta paistaa sama järkytys, sama epäusko. Kuinka näin voi käydä meille? Osa etsii kuolleiden ja haavoittuneiden joukosta matkatovereitaan, osa raahaa matkatavaroitaan kauemmas koneesta. Osa vain istuu. Istuu ja ihmettelee. Ajatukset voi suorastaan lukea heidän kasvoiltaan. Missä me olemme, mitä on tapahtunut?

1. yö

Aamu sarastaa matkalaisten toisena päivänä saarella. Lokkien huuto tervehtii nousevaa aurinkoa kun Rosalin Greene nousee ja haukottelee hiipuneen nuotion ääressä. Kaikki näyttää rauhalliselta, mutta mikä on tuo etova haju, joka leijuu ilmassa? Eilen illalla ilmestynyt lehmä märehtii tyytyväisenä sidottuna puun juureen, valtaosa matkalaisista nukkuu vielä. Yhtäkkiä ilmaa halkoo korvia vihlova kirkaisu. Sophie Field osoittaa sormellaan karmaisevaa näkyä.

Kahden palmunrungon väliin on hilattu poikkipuu. Poikkipuuhun on solmittu liaaneita ja liaaneista roikkuu verinen, nyljetty ruumis. Liaanit on köytetty uhrin nilkkoihin, päästä ja sormenpäistä tippuu hiljalleen veripisaroita maahan. Maassa uhrin vieressä on siististi viikattuna tämän vaatteet, takin rintapielen pinssit kimaltelevat auringon säteiden osuessa niihin. Vaatepinon päällä on armeijan koppalakki.

Pian ilmaa halkoo toinen kirkaisu. Terra Lee juoksee makuupaikastaan, roikottaen "peittoa" joka on yöllä aseteltu hänen päälleen. Uhrin nyljetty nahka, johon on huolellisesti piirretty uhrin verellä rauhanmerkki sydänkuvion sisälle.

Kuolleet: Timofej Ereinion Soinyts – tapettu ja nyljetty.

2. päivä (17.4.2007)

"Tämä on siis äänestyksen tulos. En voi velvoittaa ketään muutakaan toimimaan teloittajan asemassa, joten hoidetaan tämä nopeasti. Niin on parasta kaikkien kannalta. Onneksi meillä on nämä aseet, joten tämä voidaan hoitaa nopeasti ja kivuttomasti." Kapteeni huokaisee. Tobias astuu vapaaehtoisesti keskellä väkijoukkoa, iskee silmää ja heittää pari lentosuukkoa Terran ja Rosalinin suuntaan. Sen jälkeen hän kääntyy tuijottamaan Sophieta silmiin ja kapteenin asettaessa pistoolin hänen ohimolleen sanoo vielä: "Muistakaa että tahritte kätenne viattoman vereen, minä en ole tehnyt mitään väärää. Te kaikki palatte helvetin tulessa!" Tiiviisti Sophien silmiin tuijottaen Tobias nyökkää merkiksi. Kapteeni vetää liipaisimesta, laukaus ja eloton ruumis valuu maahan.

Kuolleet: Tobias Mayer – ammuttu.

2. yö

Aamu sarastaa ja ensimmäiset saarelaiset heräilevät yön uniltaan. Vahtivuoroissa olleet matkalaiset haukottelevat hieman syvempään ja pidempään kuin muut, yö on kuitenkin sujunut rauhallisesti ilman häiriötekijöitä. Yön sadekuuron jäljiltä maa on vielä kostea, kasatun katoksen reunoilta tippuu vettä. Saarelaiset kuljeksivat ympäriinsä yrittäen saada selville ovatko kaikki hengissä, onko yö todellakin sujunut ilman murhatöitä? Milo kurkistelee riippumatostaan, aamun vahtivuorossa olleet Larthuza, Rosalin sekä Tobiaksen paikan ottanut Terra Lee hierovat silmiään nuotion ääressä. Katoksen alla heräilevät loput matkalaiset näyttävät olevan hyvävoimaisia ja ennen kaikkea elossa. April lypsää aamumaitoa tyytyväisenä ruhoa mutustavasta lehmästä.

"Näyttää siltä että kaikki ovat hengissä ja yö on sujunut rauhallisesti. Ilmeisesti vahtivuorot sekä aseistetut vartijat säikyttivät murhamiehet toisaalle." Kapteeni mutisee. Alvin on ollut tutkimassa katosta, jonka alla valtaosa matkalaisista on nukkunut. Osa katoksen katon kiinnityksistä on irtoillut, katoksen metsänpuoleisella reunalla lattiana toimineet lehdet ovat rypistyneet ja repeilleet, yksi huopa on revitty. Joku on selvästi ollut yöllä hereillä. Rosalin ja Terra ovat nukkuneet katoksessa alkuyön ja ainakin luulivat kuulleensa rapinaa ja askeleita katoksen siltä reunalta. ” En ollut varma näinkö unta vai kävikö joku nukkuja vain asioillaan tuolla hmmh, metsänreunassa.” Rosalin sanoo. "Minä nukuin aivan tuolla katoksen metsänpuoleisella reunalla. Taisin kuitenkin olla niin väsynyt että en kuullut mitään, vaan heräsin vasta kun Elizabeth tuli herättämään minut vahtivuorolleni." Eric raportoi.

3. päivä (18.4.2007)

"Meilläpäs onkin täällä nyt hankala tilanne. Aprilin selkeä yritys saada viime hetkellä tahtonsa läpi hylättäneen. Vaikka myös Alvinin ja Ericin äänimuutokset hylättäisiin, tilanne on silti tasan 4–4 tai 5–5, ihan miten asiaa haluaa katsoa. Pyytäisin syytettyjä astumaan tähän keskelle." Kapteeni viittoo kohti väkijoukon keskustaa.

"Lienee kaikille selvää että murhaaja tai murhaajat on saatava kiinni. Tässä meillä nyt on kaksi syytettyä, mutta miten ratkaista tilanne? Ehdotan vanhaa merimiesten tapaa: venäläinen ruletti. Pelaamme yhden kierroksen. Kummallakin on yhtäläiset mahdollisuudet kuolla tai selviytyä. Jos tällä saarella todellakin on jotain omituisia kykyjä, niin annetaan saaren päättää."

Kapteeni tyhjentää revolverin rullasta kaikki paitsi yhden luodin. Hän pyöräyttää rullaa ja asettaa aseen piipun ensin Ericin ohimolle, joka selvästi Tobiaksesta mallia ottaneena päättää käyttää tilaisuuden hyväkseen, kaappaa Rosalinin viereensä ja mäiskäyttää tämän suulle märän pusun. Järkyttyneen näköinen Rosalin perääntyy takaisin väkijoukkoon. Eric suoristautuu ja vetää syvään henkeä. Kapteeni painaa liipaisimesta, klik. Ei mitään.

Seuraavaksi Rodney viittoo Alvinia asettautumaan piirin keskelle. Hän seisoo yhtä kylmän rauhallisena odottaen kohtaloaan kuin Ericin hetkeä aiemmin. Kapteeni pyöräyttää jälleen aseen rullaa ja on juuri tähtäämässä aseellaan kun Milo ponkaisee esiin väkijoukosta, painaa aseen omalle ohimolleen ja vetää liipaisimesta. Klik, ei taaskaan mitään. Tyrmistynyt Alvin seisoo vieressä ja katselee ihmeissään Miloa.

"Kummatkin ovat saaneet mahdollisuutensa Milon, hmmh, tempauksesta huolimatta. Saari, onnetar tai joki muu voima on ollut suosiollinen. Toivottavasti myös ensi yö sujuu uhreitta." Kapteeni toteaa ja tyhjentää aseen lippaan.

3. yö

Matkalaisten harmiksi saarella ei koitakaan aurinkoinen ja lämmin aamu. Ikävän tummat pilvet peittävät taivaan ja vielä kostean maan päällä leijuu sumua. Yön vahdeilla on ollut täysi työ pitää nuotiossa tuli sateen piiskatessa rantaa vähän väliä. Matkalaiset heräävät kaikki enemmän tai vähemmän märkinä, viluisina ja kärttyisinä. Katos ei ole pitänyt vettä kovinkaan hyvin ja uni on jäänyt märällä alustalla vähäiseksi. Jopa puuhun köytetty lehmä, jonka Thali-niminen, punatukkainen kirjailija on edellisenä iltana nimennyt Siloturvaksi, mutustaa ruohoa murheellisen näköisenä, korvien päät vettä tippuen.

Larthuza on jo hereillä kuljeskellen rantaviiva edestakaisin. Myös Alex raottelee jo silmäluomiaan katoksen alla. Alvin yrittää saada tulta roihuamaan lähes sammuneeseen nuotioon. Kaikki näyttää rauhalliselta ja pääluku täsmää edellisillan lukuun. Katoksen alla nukkunut Terra Lee herää säpsähtäen ja kiljaisee. Hänen kaulansa ympärillä on löysässä silmukassa köysi, joka on ilmestynyt siihen yön aikana. "En kuullut yöllä mitään. Miten tämä köysi on voinut tähän ilmestyä?" hän ihmettelee samalla kun muut kerääntyvät katselemaan outoa näkyä. "Ehkä jokin ajoi murhaajan pois, hän ei ole edes ehtinyt kiristää silmukkaa," kapteeni arvelee.

4. päivä (19.4.2007)

Matkalaiset ovat sytyttäneet soihtuja nuotion antaman valon lisäksi. On jo myöhäinen yö ja ilma alkaa viiletä. Matkalaiset ovat kerääntyneet nuotion luo odottamaan äänestyksen loppumista. Kapteeni korottaa äänensä yleisen puheen sorinan yli: "Nyt on jo yömyöhä, me emme enää voi odottaa loppuja matkalaisia antamaan ääniään tai olemme täällä aamuun asti. Tällä hetkellä Eric Thursley on saanut kolme ääntä ja Larthuza neljä. Larthuza, astuisitko tähän keskelle." Kivikasvoinen Larthuza astuu piirin keskelle ja ilmeenkään värähtämättä odottaa, kun kapteeni lataa aseen, tähtää ja ampuu. Eloton ruumis kaatuu maahan.

Kapteeni astuu lähemmäs ruumista, kumartuu ja irrottaa ruumiin kaulasta jotain. Tarkasteltuaan sitä hetken ja kurtistaa kulmiaan ja sanoo: "Toisiko joku sen ensimmäisen yön uhrin nyljetyn nahan tänne. Meidän täytyy tarkistaa eräs seikka." Nahka kiikutetaan esiin ja kapteeni näyttää muille mitä hän piteli kädessään. Luinen, sydämenmuotoinen koru, johon on kaiverrettu P&L. Nahan jo kuivunut sydänkuvio ja rauhanmerkki sen sisällä näyttävät aluksi erilaisilta, mutta lähempi tarkastelu osoittaa, että myös nahan sydänkuvion sisälle on piirretty pienen pieni P&L-merkki. Kapteeni toppuuttelee löydöstä innostuneita matkalaisia. "Tämä voi olla vain sattumaakin. Se ei välttämättä tarkoita että Larthuza oli murhatöiden takana. Vaikka onhan tämä kovin outo yhteensattuma."

Larthuzan teloituksen jälkeen perin eriskummallinen tapahtumaketju seuraa. Kapteenin vieressä seisonut Rosalin Greene purskahtaa itkuun, nappaa taskustaan pienen pullon, kulauttaa sen sisällön kurkkuunsa. Hän nappaa kapteenin aseen tämän käsistä, tähtää ja ampuu tapahtumia sivusta seuranneen Pagban. Louiksen eloton ruumis kaatuu maahan. Rosalin raahautuu maassa vielä makaavan Larthuzan ruumiin luokse ja kietoo kätensä tämän ympärille. Hänen päänsä notkahtaa ja silmät pyörähtävät päässä ympäri.

Matkalaiset katslevat tyrmistyneinä kolmea maassa makaavaa ruuumista. Kapteeni kumartuu ja sulkee ruumiiden silmäluomet. Hän irroittaa jotain Pagban kaulasta ja suoristautuu. Hän pitelee kädessään samanlaista riipusta, joka vain hetki sitten roikkui myös Larthuzan kaulassa.

Kuolleet: Larthuza Perperna – ammuttu, Louis Anton Pagba – ammuttu, Rosalin Greene – joi myrkkyä.

4. yö

Viides aamu sarastaa saarella. Aurinko paistaa jälleen ja vaikka yön unet ovatkin jääneet lyhyiksi myöhäiseksi menneen äänestyksen takia, niin matkalaiset ovat kohtalaisen hyvällä tuulella. Elizabeth ja Sophie haukottelevat ja venyttelevät raajojaan katoksen alla. Aprilkin on poikkeuksellisesti päätynyt katokseen nukkumaan riippumaton sijasta. Kaikki näyttää rauhalliselta.

Ylös noussut April on lähtenyt etsimään Miloa. Äkillinen kirkaisu vihloo ilmaa. Riippumatossa makaa luodin lävistämä, kuollut Milo. Riippumaton alle on viritetty oksista erikoisennäköinen ansa, jonka keskellä on pistooli. Ansan lauetessa pistooli on lähettänyt luotinsa suoraan Milon takaraivoon tappaen tämän välittömästi.

Edellisen illan tapahtumaketju ei selvästi ole tappanut ainakaan kaikkia illan murhista vastuussa olevia.

Kuolleet: Milo Korpi – ammuttu.

5. päivä (20.4.2007)

Aamun alkaessa jo sarastaa kapteeni lopulta rykäisee ja astelee esiin. "Päivän järkyttävistä tapatumista huolimatta taidamme kaikki olla melko väsyneitä. Ääniä on taas annettu ja tilanne on tällä hetkellä Elizabeth neljä ääntä ja Eric kaksi ääntä. Koska lisää ääniä ei näytä tulevan, niin katson velvollisuudekseni päättää äänestyksen tähän." Kalpea Elizabeth astelee näkyviin. Kapteeni lataa pistoolin, tähtää, ampuu ja Elizabeth katuu kuolleena maahan. Tutkittuaan ruumiin kapteeni suoristautuu. "Hänellä ei ole samanlaista kaulakorua kuin Larthuzalla ja Pagballa oli. Syyllinen tai syytön, äänestys on päättynyt."

Murhien, ampumisien ja outojen tapahtumien uuvuttamat matkalaiset eivät jaksa paljoa edes kommentoida äänestyksen lopputulosta. Se voi odottaa huomiseenkin. Kapteeni ilmoittaa ottavansa itse sen vahtivuoron, mitä yöstä on jäljellä. Hän asettautuu nuotion ääreen vahtiin ase polviensa päällä. Matkalaiset asettautuvat yöpuulle, kuka minnekin ja saari hiljenee odottamaan seuraavaa päivää.

Kuolleet: Elizabeth Sterndale – ammuttu.

5. yö

Matkalaiset ovat ehtineet nukkua vain hetken kun kapteenin huuto havahduttaa heidät. Unipaikoistaan kömpivät, uniset matkalaiset voivat selvästi nähdä taivaalla kiertelevän vesitason, potkureiden ääni on huumaava. Kiireesti saarelaiset kohentavat nuotion tulta ja huutaen heiluttelevat soihtuja. Kone kiertelee rannan yllä ja yhtäkkiä se sytyttää valonheittimensä ja valaisee sillä koko rannan. Ilon ja hämmästyksen huudot pääsevät saarelaisten suusta. Olivatko etsintäpartiot vihdoinkin saapuneet? Kone ampuu vielä taivaalle muutaman valoraketin ja kaartaa sitten merelle päin. Koneen ääni loittonee eikä sitä taivaalle luoduista toiveikkaista katseista huolimatta enää näy ennen aamua. Nopean pääluvun laskeminen osoittaa että yö on sujunut uhreitta, mikä osaltaan lisää matkalaisten hyvää tuulta ja toiveikasta mielialaa.

6. päivä (21.4.2007)

Tuttuun tapaansa kapteeni rykäisee ja astuu väkijoukosta keskemmälle. "Ilta tummenee ja kaikki ovat äänestäneet. Jälleen kerran meillä on hankala tasatilanne edessämme. Alvin sekä Alex ovat kummatkin saaneet kolme ääntä osakseen. Ratkaiskaamme asia samalla tavoin kuin aikaisemminkin – venäläisellä ruletilla. Ehkä onni suosii meitä kuten aikaisemminkin tai sitten saari näyttää meille oikean vaihtoehdon." Kapteeni viittoo Alvinin ja Alexin keskemmälle. Toinen astuu esiin tyynen rauhallisena, toinen itkien ja silmät kauhusta laajenneina, Sophien käteen tarrautuneena. Kapteeni asettaa aseen rullaan yhden panoksen, pyöräyttää rullaa ja asettaa aseen ensin Alexin takaraivolle. Epätoivoisen näköinen Sophie yrittää rauhoitella lasta, ase päästää vaimean klik-äänen. Väki melkein huoahtaa ääneen helpotuksesta. Kapteeni lataa aseen uudelleen, pyöräyttää rullaa, tähtää ja painaa liipaisimesta. Alvin kaatuu kuolleena maahan, luodin lävistäessä tämän pään.

Kaikki pidättävät hengitystään kun kapteeni tutkii ruumiin ja suoristautuu. "Hänellä ei ole kaulassaan tai taskussaan samanlaista amulettia, joita olemme täällä ennen nähneet. Hän on tietysti voinut piilottaa sen, emme ehkä koskaan saa tietää."


Kuolleet: Alvin O'Seamus – ammuttu.

6. yö

Seitsemäs aamu sarastaa saarella. Matkalaisten kovasti pienentynyt joukko hieroo silmiään ja tuttuun tapaan vilkuilee ympärilleen. Kaikki näyttäisi olevan kunnossa, yöllä vahdissa istuneet eivät ole kuulleet mitään epäilyttävää ja heidän sanojensa mukaan kaikki on ollut rauhallista. Kapteeni on jo hereillä ja varmuudeksi käy tutkimassa makuukatosta, jonka alla matkalaiset ovat nukkuneet. Ollessaan katoksen perimmäisessä nurkassa, hän huudahtaa yhtäkkisesti, juoksee nuotiolle ja huutaa: "Tarvitsen pari tukevaa oksaa sekä ison kiven, nopeasti!" Saatuaan välineet hän pinkoo takaisin katokseen ja lyö siellä kiivaasti jotain maassa olevaa, pidellen sitä samalla oksien avulla paikallaan. Hän tulee pian takaisin ulos, tuskanhikeä pyyhkien. Kapteeni roikottaa kädessään kuollutta käärmettä, joka lähemmällä tarkastelulla osoittautuu mustahuulikobraksi. "Perin erikoista että kobra, joka muuten välttelee ihmisiä, on eksynyt juuri meidän makuukatokseemme. Tuskinpa vaarallinen myrkkykäärme on sinne sattumalta joutunut." Kapteeni hymähtää.

7. päivä (22.4.2007)

Sophien annettua äänensä matkalaiset vaipuvat epäuskoiseen hiljaisuuteen. Tähänkö on tosiaan tultu? He olivat aikeissa tappaa pikkutytön epäiltynä öiden murhatöistä. Kaikki vaihtoehdot näyttävät huonoilta. Joko viaton lapsi oli kuolemassa tai sitten pikkutyttö oli ainakin osasyyllinen muiden matkalaisten tappamiseen. Jos pikkutyttö osoittautuisi syylliseksi niin kuka enää voisi olla turvassa, millainen paikka ja millaiset ihmiset saattaisivat kääntää viattoman lapsen murhaajaksi?

Joku raahaa paikalle kalpean Alexin. Suuret kyyneleet vierivät alas tämän poskia ja silmät etsivät paniikissa ulospääsytietä. Lopulta anovat silmät jäävät tuijottamaan Sophieta lapsen nyyhkytysten katkoessa hiljaisuutta. Vaivaantuneen oloinen kapteeni astuu esiin. "Luoja meitä auttakoon että äänestyksen tulos on oikea. Muutoin minä en ainakaan anna itselleni koskaan anteeksi." Ase laukeaa ja Alex kaatuu kuolleena maahan. Kapteeni kumartuu ja tutkii hetken ruumista. Suoristautuessaan hän nostaa kaikkien nähtäville luusta veistetyn riipuksen.

Kuolleet: Alex Bonny – ammuttu.

7. yö

Aamuaurinko antaa rannan hautakummuille punertavan sävyn. Kumpuja on ehtinyt viikon aikana tulla monta – liian monta. Rodney River katselee hautojen synkkää rivistöä ja miettii itsekseen; miten tähän on tultu? Loppuisivatko murhat ja murhayritykset koskaan vai tapettaisiinko heidät vain yksitellen? Monta yötä oli jo mennyt ilman murhia mutta kaikki näytti viittaavan vielä siihen että matkalaisten huvenneessa joukossa joku vielä sinnikkäästi yritti tappaa heitä. Kapteenin mieltä painaa myös se seikka että etsintäpartiot eivät vieläkään olleet ilmaantuneet. Oliko etsinnöistä luovuttu, miksi heitä ei ollut löydetty?

Aprilin huuto keskeyttää kapteenin mietteet. Hänen juomapullonsa vesi on värjäytynyt vihertävän ruskeaksi. Paikalle saapunut kiinalainen mies joka esittelee itsensä Incánukseksi ja kertoo olevansa biologi, nuuhkii vettä ja irvistää. "Sinilevää. Joku on laittanut juomaveteesi runsaasti sinilevää. Tällainen vesi sisältää runsaasti maksa- ja hermomyrkkyjä. Jos olisit juonut tätä kuolema olisi ollut varma." Kapteeni raapii päätään. "Yhä edelleen joukossamme on joku, kuka yrittää sitkeästi tappaa meitä. Tämä viimeisin yritys ei kyllä ole kovin hyvä, koska tuo pullo löyhkää kilometrin päähän eikä kukaan tervejärkinen voisi kuvitellakaan juovansa tuollaista vettä."

8. päivä (23.4.2007)

Teloitukset tuntuvat menevän saarelaisilta jo rutiinilla. Terra talutetaan rivakasti keskelle matkalaisten joukko ja kapteeni lataa aseensa. Vihaisesti tuhiseva Terra mulkoilee muita matkalaisia kulmiensa alta. Hän rimpuilee pitäjiensä otteessa, mutta turhaan. Aseen lauettua Terran kuollut ruumis kaatuu maahan. Kapteeni tarkistaa Terran taskut ja kaulan – ei mitään. Kapteeni on jo toteamassa heidän osuneen harhaan äänestyksessä kun Colin juoksee hurjaa vauhtia makuukatokselta roikottaen kädessään riipusta. "Tämä löytyi Terran vaatemytyn alta. Hän oli kai piilottanut sen sinne." Colin on tuskin saanut lausettaan loppuun kun ilman täyttää huumaava moottorien ääni. Saaren toiselta puolelta esiin kaartaa pieni vesitaso, jonka kyljissä komeilevat Australian liput. Kone laskeutuu rantaveteen ja moottorien ääni vaimenee hiljalleen. Matkalaiset odottavat jännittyneinä mitä tapahtuu muistaen vielä liiankin hyvin edellisestä vesitasosta ulos astuneen miehen.

Tästä koneesta ulos ei hyppää kuitenkaan kiristäjiä vaan kaksi Australian ilmailulaitoksen univormuihin pukeutunutta miestä. He heiluttavat matkalaisille, nauravat ja juoksevat heidän luokseen. "Oletteko te Australian Airlines lento 762:n eloonjääneitä? Olemme etsineet teitä päivätolkulla. Tänäänkin olimme jo matkalla kotiin päin, mutta päätimme vielä koukata tätä kautta. Ihme että löysimme teidät, olette satoja kilometrejä sivussa alkuperäiseltä reitiltänne!" Miehet katselevat hautakumpujen rivistöä, keskellä rantaa makaavaa Terran ruumista ja kapteenia jolla on vielä ase kädessään. "Mitä ihmettä täällä on tapahtunut?"

Linkit