Fope:KingReily/Hahmot/Micquint Hampton
Kohteesta Kontuwiki
 Hampton purtiloineen. |
Yleistä
Micquint "Hurja" Hampton (s. 18.9.1689, Englanti, k. 16.12.1718, Port Royal) oli toisen pelinjohtajan Miccoh'n hahmo Vihreän Lohikäärmeen kuudennessa foorumiroolipelissä, KingReilyssä.
Englantilaissyntyinen Micquint oli KingReilyn pursimies ja piti komentoa laivassa perämies Drewmannin ollessa muualla. Micquint kuoli Port Royalissa 16.12.1718, kun hänet hirtettiin yhdessä muiden SV KingReilyn merirosvojen kanssa.
Kuka hän on?
Micquintin saapumisesta New Providenceen
Micquint "Hurja" kertoo saapumisestaan New Providenceen ainakin seuraavanlaista hurjaa tarinaa:
- »Minä olin siis monien vaarallisten seikkailuiden jälkeen joutunut yksin merirosvosaarelle. Onnistuin pysyttelemään piilossa hyvän aikaa ennen kuin roistot huomasivat minut, mutta kerran kun olin varastamassa kookospähkinöitä heidän nyyttärijuhlistaan, jäin kiinni. Minut vietiin merirosvokapteenin hyttiin kuulusteltavaksi.
- ’Miksi varastit meiltä kookospähkinöitä?’ heidän kapteeninsa kysyi.
- ’En minä tahtonut varastaa’, vastasin. ’Luulin, että kookospähkinät oli tarkoitettu kaikille.’
- ’Ne oli tarkoitettu vain merirosvoille!’ kapteeni jyrisi. ’Miehet, heittäkää tämä roisto tyrmään! Vain vettä ja korppuja!’
- ’Mutta kapteeni, minä voisin ruveta merirosvoksi!’ sanoin, koska halusin pelastaa nahkani.
- ’Niinkö?’ kysyi kapteeni. ’Merirosvoksi sinulla ainakin on oikeanlaiset tavat, nimittäin päätellen tästä kookospähkinäjupakasta. No mutta hyvä on! Sinä voisit korvata henkilökohtaisen palvelijani, joka minulta surmattiin viime viikolla.’ (Enkä tietenkään kertonut, että minä sen palvelijan olin surmannut.)
- Niin siis pääsin merirosvojen palvelukseen ja seuraavan laivan mukana pääsin pois heidän saareltaan. Jouduin hetken aikaa hoitamaan laivan kaikkein likaisimpia hommia, mutten antanut sen haitata, sillä pääsinhän sentään vastapalvelukseksi kiertelemään maailman tutkimattomia meriä ja kokemaan huimia ja jännittäviä seikkailuja merirosvojen kanssa.
- ’Yarr!’ huusi merirosvolaivamme tähystäjä eräänä päivänä. ’Maata näkyvissä!’ Ja edessämme tosiaan häämötti eräänlainen viidakkosaari.
- ’Se on varmaan aarresaari, kapteenimme huusi. ’Miehet, soutuvene vesille! Nyt me lähdemme etsimään aarretta!’
- Osa miehistä laski soutuveneen vesille ja he ahtautuivat siihen, minä mukaan lukien, koska kapteenikin lähti ja minä olin hänen palvelijansa. Soudimme rantaan ja minut jätettiin vartioimaan venettä, sillä minulle ei vielä uskottu vaativampia tehtäviä. Eräs hurja merirosvo sitä paitsi otti tehtäväkseen minun vahtimiseni, jotta en pääsisi soutuveneellä pakenemaan. Katselimme siinä rannalla kuinka muu joukkio katosi viidakkoon. Taivaalta alkoi sataa kevyttä tihkusadetta. Minulla oli onneksi mukanani sateenvarjo, niin kuin minua vahtimaan jääneellä merirosvollakin, jotta emme kastuisi sateessa.
- ’Hei’, minä sanoin rosvolle.
- Hän kääntyi minua päin vastatakseen: ’Hei’, mutta ei sanonutkaan mitään, koska olin pystyttänyt soutuveneeseen purjeen ja olin jo matkalla ulommille vesille, pois saarelta. Sen sijaan, että hän olisi sanonut: ’Hei’, hän huusikin: ’Hei!’ ja lähti juoksemaan minun venettäni kohti. Saatuaan veneen kiinni hänkin nousi veneeseen ja kysyi: ’Etkö kuullut mitä kapteeni käski meidän tehdä? Vartioida soutuvenettä! Ei lähteä sillä ajelehtimaan! Me joudumme vielä vaikeuksiin, jos kapteeni saa tietää tästä!
- Silloin minä sanoin hänelle: ’Tule mukaani tai jää saarelle ja kerro kapteenille lähdöstäni. Päätös on sinun. Vaikeuksiin sinä joka tapauksessa joudut, jos kapteeni saa sinut kiinni. Eikös vain?’
- ’En, jos minä saan ensin sinut!’ hän karjaisi. ’Petturi!’ Hän vetäisi esiin pistoolinsa ja yritti ampua, mutta ruuti oli kastunut kun hän juoksi veneeseen, eikä hän onnistunut. Sitten hän veti esiin miekkansa, mutta minä olin ovela ja napautin sen sateenvarjollani yli laidan. ’Hah’, hän sanoi. ’Käyhän se näinkin’, ja hän laittoi sateenvarjonsa kiinni, otti sen miekkakäteen ja osoitti sillä minua.
- ’Hah hah’, minä sanoin ja iskin häntä sateenvarjollani.
- ’Hah hah hah’, hän sanoi ja väisti iskuni. ’Etkö paremmin ole oppinut taistelemaan?’
- Sitten hän huitaisi minua varjollaan, mutta torjuin hänen iskunsa laittamalla oman varjoni hänen varjonsa eteen ja sateenvarjomme kalahtivat yhteen. Hän iski uudelleen, mutta minä pyörähdin pois hänen varjonsa edestä.
- Kuulimme rannalta sekä jonkin matkan päästä rannasta olevasta merirosvolaivasta laukauksia. Meidät oli huomattu! Merirosvot olivat kuitenkin kummassakin suunnassa niin kaukana, että heidän luotinsa eivät saavuttaneet meitä, paitsi yksi hieman yläviistoon ammuttu, joka putosi soutuveneeseemme juuri oikeassa kulmassa tehdäkseen sen pohjaan pienen reiän, joten pikku purtilomme alkoi vuotaa. Taistellessamme tihkusade oli yltynyt rankemmaksi, mutta emme voineet antaa sen häiritä. Jo pelkästään senkin takia veneemme tulvi ihan tarpeeksi, eikä kummallakaan meistä ei ollut aikaa ryhtyä tyhjentämään sitä. Hiljalleen vene alkoi täyttyä vedellä ja myrskytuuli vei sitä koko ajan yhä kauemmas merelle. Paetakseni veneen pohjalle tullutta vettä vedin eräästä mastosta roikkuvasta köydestä ja heilautin itseni ylös purjeen päälle. Ystäväni teki samoin, ja koko ajan kiivetessään hän tökki minua sateenvarjonsa kärjellä ja jouduin väistelemään niin hyvin kuin osasin.
- Me taistelimme sen poikkipuun päällä, josta purje roikkui, ja siitä pääsi vain eteen- ja taaksepäin, jos ei halunnut pudota alas mereen. (’Onpa tuo Micquint hurja’, merirosvolaivassa olevat katsojat kuiskailivat.) Eräässä vaiheessa taistelua katsoin järkeväksi ahdistaa merirosvon aivan poikkipuun reunalle. Tökkäisin sateenvarjolla, mutta sen kärki ei aivan ylettynyt merirosvoon saakka, enkä voinut enää ottaa askeltakaan häntä lähemmäs tai vene olisi menettänyt tasapainonsa ja me molemmat olisimme pudonneet veteen.
- ’Yarr!’ merirosvo huusi, mutta sitten minä painoin sateenvarjossani olevasta nappulasta, joka käynnisti varjon avaamismekanismin, ja terä syöksähti eteenpäin juuri ja juuri osuen pahaan merirosvoon ja tönäisten tämän mereen. Myrskykin rauhoittui ja kirkkaana paistava aurinko tuli pilvien takaa esiin. Silloin olimme ajautuneet jo kauas merirosvolaivasta ja aarresaaresta ja edessäpäin näkyi eräs satamakaupunki.
- En tiedä kuinka rosvolle lopulta tapahtui, mutta minullakin oli ongelma: veneen pohjassa oli yhä vuotava reikä ja enää vain masto näkyi vedenpinnan yläpuolella. Onneksi tuuli ei ollut loppunut ja se puhalsi minut satamaan niin, että pystyin astumaan laiturille juuri ennen kuin veneeni upposi kokonaan. Minua vastassa oli virkamies pyytämässä maksua veneen pysäköinnistä, mutta koska mastosta ei ollut enää mitään näkyvissä, säästyin maksuilta ja astuin maihin. Micquint Hurja oli saapunut New Providenceen.»
Foorumiroolipelit
Fopet eli foorumiroolipelit ovat keskustelualue Vihreässä Lohikäärmeessä pelattuja roolipelejä.
