Durin VII

Kohteesta Kontuwiki

Durin VII (ja Viimeinen) on merkitty viimeiseksi Durinin huoneen sukupuussa,[1] mutta lisänimeä "Viimeinen" ei mitenkään selitetä. Kuitenkin selostaessaan Tarun Sormusten herrasta Liite A III:n muotoutumista[2] Christopher Tolkien lainaa tekstin toisen version viimeistä kappaletta, joka ei päätynyt julkaistuun versioon. Tässä kappaleessa kerrotaan kääpiöiden vaiheista Sormuksen sodan jälkeen:

Ja Dáinin suku menestyi ja kuningaskunnan rikkaus ja maine uudistuivat, kunnes tuosta Huoneesta nousi taas – viimeisen kerran – perijä, joka kantoi Durinin nimeä, ja hän palasi Moriaan. Ja sen syvissä paikoissa loisti taas valo ja vasaroiden kalke kaikui ja harppujen ääni soi, kunnes maailmasta tuli vanha ja kääpiöt haipuivat ja Durinin heimon päivät päättyivät.[3]

Tämän lisäksi J. R. R. Tolkien mainitsee Durin VII:n vielä kerran hyvin myöhäisessä Glorfindeliä käsittelevässä tekstissä:[4]

Kun Dáin Rautajalasta tuli [vuorenalainen] kuningas vuonna 2941 ka. (Viiden armeijan taistelun jälkeen), ennustettiin että hänen jälkeläistensä joukosta nousisi kerran Durin VII – mutta hän olisi viimeinen.[5]

Nimestä

  • Nimen Durin merkityksestä ja taustasta, katso artikkeli Durin

Viitteet

  1. TSH, liite A III, "Durinin heimo", s. 475 / 933 / 450 / 555 / 1118 / ***. Vuoden 2002 kolmiosaisesta laitoksesta lähtien järjestysnumero on virheellisesti VI eli sama kuin sukupuussa aikaisemmin esiintyvällä Durinilla.
  2. HoMe XII, s. 274-289: "Durin's Folk".
  3. HoMe XII, s. 278.
  4. HoMe XII, s. 377-384: "Last Writings".
  5. HoMe XII, s. 383.