Artakserkses

Tämä artikkeli käsittelee J.R.R. Tolkienin teoksen Roverandom maailmaa, joka on vain osittain yhteneväinen hänen legendariuminsa maailman (Ardan) kanssa

Artakserkses (myöhemmin hra A. Tam) oli äreä velho, jolla oli vanha kulunut takki, piippu suussaan ja vanha vihreä hattu päässään. Hän oli ainakin 2000-vuotias ja kotoisin Persiasta (mikä näkyy hänen nimestään, joka on sama kuin useilla Persian kuninkailla), mutta kerran eksyttyään hänet ohjattiin Persian asemesta Pershoreen, englantilaiseen paikkakuntaan, jonne hän jäi (loma-aikoja lukuun ottamatta) asumaan. Hän oli ketterä luumunkerääjä (Pershore oli tunnettu luumuistaan) ja piti kovasti siideristä (jota myös tuotettiin Pershoren tienoilla).

Artakserkses lähettää Roverandomin kuuhun

Kun Rover puraisi häntä housunlahkeeseen, hän loihti Roverin lelukoiraksi. Hän ei lainkaan pitänyt siitä, että Roverandom pääsi kuuhun, vaan lähetti Kuu-ukolle kirjeen jossa vaati koiran lähettämistä takaisin maahan. Kuu-ukko ei siitä välittänyt, vaan antoi Roverandomin seikkailla kuussa.

Roverandom näki Artakserkseen kuusta käsin Kuu-ukon teleskoopilla: tämä oli vihainen Psamatosin väliintulosta ja odotti yhä Roverandomin paluuta voidakseen loihtia sen uudestaan: samalla katselukerralla Roverandom pani merkille, että Artakserkseen housuissa oli – jonkun ikkunaverhoista loihdittu paikka, kuten Kuu-ukko tiesi kertoa – "oranssia kangasta jossa oli mustia palloja".

Artakserkses Syvän sinimeren pohjalla

Kuu-ukko sai pian tämän jälkeen tietää, että Artakserkses (jolla oli "näemmä menossa kahdeskymmenes tai kahdeskymmenesensimmäinen lapsuus") oli mennyt naimisiin merenneidon kanssa ja muuttanut asumaan Syvän sinimeren pohjalle. Psamatos oli kutsunut Artakserkseen merenväen juhliin ja siellä tämä oli rakastunut merenkuninkaan tyttäreen ja heidät oli vihitty heti seuraavana yönä. Tämän uuden käänteen ansiosta Roverandom saattoi palata maahan, mutta koska se ei vieläkään voinut muuttua takaisin entiseen muotoonsa sen oli lähdettävä Artakserkseen luo meren pohjalle.

Merenväen luo muuttanut Artakserkses oli nimitetty Tyynenmeren ja Atlantin Maagiksi ja hän komeili pukeutuneena "luumunväriseen ikään kuin sametista tehtyyn takkiin ja vihreisiin silkkihousuihin" ja poltteli isoa piippua, josta kuitenkin tuli värikkäitä kuplia eikä savua. Hän ei kuitenkaan suostunut kasvattamaan pyrstöä eikä eviä, eikä opetellut kunnolla uimaan – sen sijaan hän joi kuin kala ja taikoi itselleen tynnyrikaupalla siideriä. Kiireissään hän ajeli seitsemän hain vetämällä sydänsimpukan muotoisella kuorella.

Vaimonsa merenemännän pyynnöstä (tai pikemminkin käskystä) Artakserkses loihti Roverandomille pyrstön ja räpylät, mutta ei suostunut palauttamaan tätä alkuperäiseen hahmoonsa. Hänellä oli aivan liikaa puuhaa ja huolia uudessa virassaan: hänen kykyjään epäiltiin (syyttä) ja valittamisesta kovasti pitävät meren asukkaat syyttivät häntä kaikista mahdollisista hankaluuksista ja pikkuvaivoista.

Kerran Artakserkses joutui sitten hankaluuksiin Merikäärmeen kanssa, joka oli aiheuttanut vahinkoa pyörteillään: asioista selvää ottamaan lähteneen Artakserkseen vaunuja vetänyt hai puri Merikäärmettä pyrstöön (sen jälkeen kun häntä seurannut Roverandom oli puraissut haita) sillä seurauksella, että Merikäärme aiheutti yhä enemmän sekasortoa. Merenväki syytti tietysti hämmingistä Artakserksestä, joka yritti hillitä Merikäärmettä loitsuillaan, mutta turhaan. Merikäärme uhkasi syödä Artakserkseen ja särkeä "kaiken silppusäpäleiksi", jos TAM ei painuisi tiehensä koko merestä. Niinpä Artakserkses poltti kaikki tavaransa ja heitti loput takapihalle, hyvästeli merenväen ja palasi rouvineen maalle.

Artakserkses jälleen maalla

Rannalle palattuaan hän hankki itselleen "vanhan puvun ja vihreän hatun ja tupakkaa", jotka hän maksoi merenväen parissa käyttämällään samettipuvulla, sekä osti rouvalleen kylpytuolin. Nyt hän oli leppynyt Roverandomille ja palautti sen jälleen koiraksi – oikeastaan häntä oli harmittanut eniten se, että Psamatos oli sekaantunut asiaan, ja hän halusi antaa tälle opetuksen.

Artakserkses asettui lopulta rouvansa kanssa asumaan erääseen merenrantapaikkaan. Hän käytti nimeä hra A. Tam ja piti savuke- ja suklaapuotia rannan tuntumassa (ja vältteli visusti edes koskemasta veteen). Tamin karamellitangot olivat erityisen suosittuja makeisia, niissä oli ehkä pikkuisen taikaakin.